Vuosi 2012

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille ihanille lukijoilleni! Määränne on jälleen näköjään kasvanut yhdellä, tervetuloa!


Päätin tehdä jonkinlaisen katsauksen vuoteen 2012 nyt, kun se on ohi.


Vuosi 2012 on ollut onnellinen vuosi, vaikka vuoden vaihtuessa taisin kyllä itkeä yksin huoneessamme koiran täristessä jaloissani. Alkoholi. Tuskin täytyy sen enempää sanoa. Sekä mä että mies ollaan hetki hetkeltä varmempia, että pysytään niistä litkuista mahdollisimman kaukana ja myös alkoholia liikaa nauttineista ihmisistä. Mutta nyt palataan ajassa vuosi taaksepäin...

Vuosi alkoi tosiaan sillä, että sain aivan ihanan ystävän netin kautta, jonka kanssa on vuoden kuluessa muutamaan kertaan nähtykin. Hänen ansiostaan rupesin touhuamaan koirien kanssa enemmän ja tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni belgiin ihan lähietäisyydeltä. Niin ja pääsin jopa kokeilemaan agilitya! Toivottavasti taas pian nähdään.

Kevät 2012
Minä ja Zira lähdössä hurjalle 3:n esteen agilityradalle

Lotasta tuli vuoden vieriessä hallitsemattoman junan veturin sijaan suhteellisen fiksusti remmissä kulkeva otus. Vuoden alkaessa se osasi hädin tuskin istua ja antaa tassua. Nyt se osaa mennä maahan, seisoa, ryömiä ja seuraamisen alkeita ollaan otettu. Vuoden aikana se on myös oppinut pitämään lelusta kiinni repimisleikeissä ja alkanut hahmottaa noutamista. Vuoden viimeisellä lenkillä se teki osaamiaan tokoliikkeitä ihan näppärästi vapaana ulkona. Se on kuluneen vuoden aikana selvästi aikuistunut. Loppuvuodesta se alkoi myös raakaruokailemaan ja on nauttinut siitä suuresti.

Maisa on oppinut istumaan, vihdoin. Sisällä se osaa myös mennä maahan namin perässä. Siitä on tullut selvästi alistuvampi mua kohtaan ja se tottelee mua - joskus pelkkä katse riittää. Se on jo 12-vuotias, mutta edelleen pirteä ja terve, minkä lisäksi se on tosiaan vasta nyt alkanut harmaantua.

Koirien kanssa ei ole ollut pelkkää onnea. Vuoden alussa lauma pieneni yhdellä, kun Maisan sisko Mini jouduttiin jonkin sisäelimen pettämisen seurauksena lopettamaan. Toisaalta koirien elämä on jotenkin rauhoittunut Minin lähdön jälkeen, eikä Maisakaan viitsi yksikseen haukkua tuntikausia.

Mä, Lotta ja Maisa kesällä 2012

Koulussakin tosiaan olin alkuvuodesta. Kirjoitukset oli ja meni, läpi päästiin ja lakki tuli. Graafisen suunnittelun opinnotkin sain puserrettua loppuun, vaikka täytyykin myöntää, että kevät oli hyvin rankka. Ja jotta valmistumiset ei loppuisi tähän, tuli myös Näpsä-käsityökoulussa tunnit täyteen ja sain käsityön taiteen syventävistä opinnoista todistuksen käteeni. Haikein mielin sanoin hyvästit 10 vuotta elämääni kuuluneelle harrastukselle, kaikille kivoille kavereille ja ihanille opettajille, vaikka lopetuspäätös toki oli ihan oma.

Alkuvuodesta menimme miehen kanssa kihloihin ja asunnon remonttiakin on jatkettu vaihtelevalla nopeudella. Muutenkin meillä on mennyt hyvin ja ollaan onnellisia ja niin edelleen. Keväällä tuli 3 vuotta seurustelua täyteen ja sitten syksyllä tietysti 3,5 vuotta. Syksyllä oltiin myös yksi viikonloppu Naantalin kylpylässä rentoutumassa.

Kesällä koitti aika saada vuonna 2011 ostettu auto liikenteeseen. Toisella katsastuskerralla se meni läpi ja pääsin vihdoin oman auton rattiin, enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Ihan totta, jos vaikka voittaisin jostain jonkun uuden auton, niin myisin sen ja ostaisin toisen tuollaisen samanlaisen vanhan Civicin ja lopuilla rahoilla pistäisin niitä kuntoon! :D Loppuvuosi meni onnellisesti ja vähemmän onnellisesti oman auton ratissa. Alussa oli vähän ongelmia akun kanssa ja jäin mm. kerran meidän tulevan asunnon parkkikselle jumiin, kun auto päätti niin. Ongelma hoitui akun vaihdolla ja nyt on taas päästelty menemään. Kakkosvaihekin tuli suoritettua ja oli kieltämättä hauskaa päästä lukkiutuvat jarrut omaavalla Civicillä liukasradalle.

Civic syyskuussa 2012

Vuoden aikana harrastin neulomista vaihtelevalla innostuksella. Kevään aikana neuloin, kesällä en edes koskenut puikkoihin ja syksyllä innostus palasi. Tein ekat villasukat ja lapaset! Ompelua harrastin lähinnä äidin saumurilla, tein pussukoita. Loppuvuodesta sain ihanalta mummultani "uuden" ompelukoneen, 42-vuotiaan Singerin. Lisäksi loppuvuodesta löysin tieni neulojien irc-kanavalle ja ehdin jo kolmesti miitteihinkin. Ihanaa porukkaa :) Muita käsitöitä ei sitten siskon synttärilahjaksi maalaamaani rasiaa lukuun ottamatta tullut pahemmin tehtyä.

Näiden konkreettisten asioiden lisäksi on tapahtunut jotain myös mun pään sisällä. Ensinnäkin mä löysin värit ja hullaannuin niistä. Sitten mä löysin jonkin kumman sisäisen rauhan ja opin nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Huomista saa murehtia ja menneitä muistella, mutta pääpaino pitää pitää tässä hetkessä, joka on nyt just. Pitää olla onnellinen siitä mitä on. Elämä on ihanaa. Tää on teidän kaikkien ja myös mun ainoa elämä, joten sitä ei pidä tuhlata murehtimiseen ja ikäviin asioihin! :)

Lisäksi mä tajusin miten ihania ihmisiä mulla on ympärilläni. Ihana mies, vanhemmat, sisko, sukulaiset ja ystävät! Olette tärkeitä mulle ja toivottavasti saan nauttia teidän seurastanne myös nyt vuonna 2013 ja tietysti myös siitä eteenpäin! :) En ehkä aina ole maailman paras avovaimo, tytär, sisko, kaveri tai mikä nyt olenkaan, mutta yrittäkää kestää mua silti. :)

Hyvää ja onnellista vuotta 2013 teille kaikille vielä kerran! :)