Videopostaus

Noniin, meni ihan reilusti tän päivän puolelle tää videoiden laittaminen, koska sain ne vasta äsken valmiiksi ja ladattua :) Kamerana tosiaan Nokia C5-puhelin ja videot on leikattu Adobe Premierellä.

Tuli tosiaan kaksi videoa, joista ekassa lenkkeillään ja syödään ja toisessa sitten siistitään Lottiksen turkki. Anteeks tosiaan huonosta kännykkäkameran laadusta ja kun en osaa puhua ja niin edelleen.

Mutta sit ei muuta ku videoita katselemaan!

Kommentteja sit kans! ;)

Coming soon

Kuvailin tänään videoita, katsotaan saanko niistä kyhättyä ihan vaan videon vai tuleeko jopa ihan videopostaus! Aiheena koirat :) Videoa siis luvassa mahdollisesti myöhemmin tänään, jos vain saan sen kasattua järkeväksi kokonaisuudeksi ja ladattua juutupeen.

Alla kuvaa pipontekeleestäni (Neon Ski Bonnet), kuvassa siis valmistumassa pipon reunanauha, jonka reunasta sitten poimitaan silmukat ja neulotaan pipon takaosa. Mulla kuvio tulee tosiaan ylösalaisin, koska olen vasenkätinen, enkä aina tajua aloittaessani, että pitäisi kääntää ohje peilikuvaksi, koska joka ohjeessa tätä ongelmaa ei ole. Ehkä mä vielä joskus opin... Mutta nätti siitä tulee näinkin.

Lisäksi Frostin blogi sai (vihdoin) oman facebook-sivun! :) Tykätkää toki :)

Käsityöt valloillaan!

1,5 joululahjaa valmiina. Huhhuh!

Ja nämä mitä nyt teen, on vielä aika pienitöisiä juttuja, isommat joululahjaprojektit on vasta edessä päin. Jos ylipäätään ehdin niitä tekemään. Ja näiden lisäksi päänvaivaa aiheuttaa miehen lahja, koska sille on vaikea keksiä mitään. Pari pientä osasta sen lahjomiseen on jo mietittynä, mutta jotain pitäisi vielä siihen lisäksi keksiä ja sitten vielä hankkia ne kaikki.

Keskeneräisiä neuleprojekteja mulla on tällä hetkellä 6 ja niistä 2 on ns. aktiivista. Näiden lisäksi on 3 purkutuomion saanutta keskeneräistä juttua, kun vaan saisi aikaiseksi...

Joululahjojen lisäksi mulla on tässä omia projekteja, joista voin toki puhua ihan suoraan.

Pipo 1:
Neon Ski Bonnet -ohjeella korvaläpällinen pipo tummanharmaasta Palino -merinovillasta. Aloitin sitä lauantaina (24.11.) ja rupesin heti vähän sooloilemaan. Kiva siitä varmaan kuitenkin tulee. Tarkoitus oli tehdä kevyt lenkkeilypipo, mutta ei tästä kyllä varmaan ihan sellaista tule... Liian hieno ja liian paksu - todennäköisesti. Tulen varmasti silti tykkäämään tästä, jos lopputulos on onnistunut :)

Vetovaljaat:
Päätin tehdä Lotalle vetovaljaat ihan itse. Kyllä, olen hullu. Se on niin hassun rakenteinen koira, että en tiedä, miten kauppojen mallit sille sopisivat. Lisäksi voin leikkiä, että se tulee kauheankin halvaksi tällä tavalla, vaikka materiaaleihin meni jo suurinpiirtein sama summa kuin mikä lukee halvimpien vetovaljaiden hintalapussa. Ainoa vaan, että materiaaleja on toki enemmän kuin vain tähän yhteen työhön.
          Sain myös vanhaa lakanakangasta, joka oli päätymässä räteiksi. Siitä on hyvä ommella testikappaletta, jonka mukaan sitten voi lähteä toteuttamaan virallista versiota (siis koskien muitakin töitä kuin tätä). Turvanauhaa on vähän vaikea kiinnitellä hakaneuloilla, että voi kokeilla valjaiden istuvuutta. Sitten tarvitsen enää joustavan vetoremmin, potkukelkan ja pirusti lunta (ja sen pipon).

Suunnitelmakuva vetovaljaista
(oikean alareunan kuvat lainattu netistä)

Seuraavaksi suunnitelmissa...

Neulottavaa mulle itelleni:
- ohut lenkkeilypipo korvaläpillä
- onteloneulepipo omalla kuviolla ja korvaläpillä myös
- wurm -pipo
- onteloneulelapaset (kesken)
- parit muut lapaset
- muutama huivi

Neulottavaa miehelle:
- wurm -pipo
- DNA -huivi
- lapaset

Ommeltavaa:
- lenkkeilysäärystimet (vettä hylkivä kangas ja heijastimet)
- neulepussukoita
- pikkupussukoita
- koirankakkapusseille kotelo
- parin paidan muokkausta

Muuta:
- joulukortit

Kiireellisimmät punaisella! Että ei multa kyllä tekeminen lopu, vaikka tekisin vaan itelle juttuja. Sit vielä tähän päälle lahjat!


Ja käsityöt on harrastus (ja pysyy harrastuksena!), joten minkäänlaista varsinaista hyötyä näistä ei ole tarkoitus saada, hyvän mielen lisäksi. Tietysti se on hyödyllistä, kun koira saa purkaa energiaa ja mun korvat ei jäädy ja niin edelleen. Mutta kaikki ei silti tajua.
          Rahaakin menee, mutta niin harrastuksiin yleensä menee! Ja käsityöt on vieläpä aika halpaa puuhaa verrattuna esimerkiksi ratsastukseen tai jääkiekkoon. Muutama kalliimpi kone, joskus pienempiä tarvikkeita ja sitten tietysti materiaaleja silloin tällöin, siinä se. (sitäpaitsi ainakin kangasta saa käytettynä helposti, maksaa joko tosi vähän tai ei mitään)

Tästä harrastuksesta jää sentään käteenkin jotain, nimittäin se valmis työ!

Päivän ostokset

Käytiin tänään teettämässä toinen tarjous keittiökaapeista. Sitä ennen mä kävin vähän shoppailemassa! Ja sen jälkeenkin vähän, vaikka mukana roikkuvat miehet (mies ja sen isä) vähän pakotti pitämään kiirettä ostosten kanssa. Oli kuitenkin "pakko" saada lisää leveämpää t-nauhaa hetinyt, kun ohi ajettiin kuitenkin... :D

Ihan ensimmäisenä kävin ihan ensimmäistä kertaa Tampereen keskustaan muuttaneessa Eurokankaassa ja se oli vaaaaaltava! Ja hieno ja paljon kankaita ja kaikkea ja no ihan perus Eurokangas kuitenkin.

Kankaita! Jee!

Löytyi ihana pinkki "karvainen" kangas palalaatikosta ja lisäksi puolen metrin pala harmaata pörrökangasta(teddyä) vetovaljaisiin, sekä 80cm pätkät kolmea puuvillakangasta - vaaleanpunainen valkoisilla pilkuilla, samanlainen ruskeana ja Angry Birds. Näitä tulen käyttämään ainakin pussukoihin!
          Katsoin tosiaan vetovaljaiden kuvia (ja hintoja) ja kävin jopa yhdessä liikkeessä hipelöimässä sellaisia. Pyh, tämmöisethän voi tehdä itsekin ja vielä ylimääräisillä mukavuuksilla ja koiran mittojen mukaan! Harmaa pörrökangas + musta 2,5cm leveä t-nauha = kuin ilmetty kopio wuf.fin myymistä vetovaljaista. Hups. Meistä ei kuitenkaan mitään ammattilaisvaljakkoa tule Lotan kanssa, joten pärjätään ehkä itse tehdyillä valjailla. Jos ikinä edes päästään vetohommiin... Tule jo lumi, tule jo!


Sitten ostin tiimarista hopeisia hyvää joulua -tarroja joulukortteja varten, sekä kaksi pussia helmiä, ihania turkooseja! Toiset ovat kivihelmiä ja toiset lasihelmiä. Lempivärini, ei epäilystäkään.

tarroja ja ihania turkooseja helmiä :3

Viimeisenä ennen keittiökalusteliikkeessä käyntiä poikkesin luonnontuotekauppa Runsaudensarveen, ensimmäistä kertaa ikinä. Tuollaisissa kaupoissa on aina niin ihana tuoksu ja kaikkia ihania tuotteita!
          Tällä kertaa suuntasin shampoohyllylle, sillä aiemmin Prismasta ostamani luomushampoo sai herkän päänahkani kutiamaan entistä pahemmin! Nyt olenkin käyttänyt Linna hilseshampoota ja se on ollut ihan hyvää. Luonnontuotekaupat kuitenkin myyvät Elokuu -shampoota, josta on mulla kokemuksia yli viiden vuoden takaa. Ja sekin on luonnonmukaista. Nokkos shampoo. Sitä mulla oli silloin joskus kauan sitten ja sitä lähti nytkin mukaan. Se on juurikin hilseilevälle ja rasvoittuvalle päälle. Mä muistan, miten ihanat mun hiukset oli silloin, kun tuota käytin... Toivottavasti laatu on pysynyt samana! Odotan jo innolla, että pääsen tänään saunaan ja sitten käyttämään tuota shampoota! On ollut ikävä sitä, oikeasti.

Luontaistuotekauppaan astuessani tuli sellainen tunne, että olenko mä tarpeeksi ekologisen oloinen, että mua ei katsota siellä pahalla. Yleensä ajattelen toisin päin - olenko niin ekohipin näköinen, että mua siksi katsotaan pahalla. Kangaskassi täynnä ostoksia, itse neulottu kaulahuivi, ei meikkiä, ei kilokaupalla hiuslakkaa. Tuskin siis olin mikään erityisen epäekologisen oloinen ihminen. Ja ne ei tarjonneet siellä mitään pussia mulle. Tajusin sen vasta jälkeenpäin ja hymyilin itsekseni sille asialle. Ihania kauppoja.

100m t-nauhaa ja shampoo

Keittiökalusteliikkeen jälkeen käytiin vielä nopsaan ehdottomassa lempikaupassani, Ompelukonekeskus Koivulla. Se paikka sai tänään vielä lisää pointseja multa - siellähän oli kiva valikoima vallan kiinnostavia lankojakin! Olin toki huomannut langat aiemminkin, mutta silloin en vielä neulonut, joten olin jättänyt ne tutkimatta. Pakko saada jossain vaiheessa neonpinkkiä, neonkeltaista ja ihanaa turkoosinkirjavaa sukkalankaa! Ja se palvelu... Mä en vois tykätä enempää! Hinnat ja valikoima on kohdallaan myös.
          Tällä kertaa mukaan lähti tosiaan 2,5cm levyistä mustaa t- eli turvanauhaa. Mulla on ollut tota samaa aiemminkin, mutta sitä on enää pikku pätkä jäljellä. Lisäksi mulla on samaa ohuempana, olisko 15 tai 10mm. Tätä olis saanut jopa valkoisena ja ruskeana, mutta koska halusin ostaa 100m (19e), otin tuttua ja turvallista, kaikkeen sopivaa mustaa. Joskus voisin käydä nappaamassa mukaani 5 tai 10m pätkät muitakin värejä, jos vaikka sattuu tulemaan tarvetta niille.

Sitten kun mä ostan saumurin, niin mä ostan sen tuolta. Ihan varmasti. Mä löysinkin niiden sivuilta jo yhden oikein kiinnostavan saumuri-peitetikkikoneen, "vain" 800e.

Nyt mietin käsityönauhojen tilaamista Euroteamista... Ehkä tekstillä "Made by Frost" ja sen alle blogin osoite? Hmm... Se vois olla hyvä.

Liebster blog

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

1. Voi kiitos! :) Tämä on mulle ensimmäinen tällainen tunnustus, olen ihan onneni kukkuloilla! :)

Haasteen sain blogista Urpoilua, jossa päätähtenä ihana saksanseisojaherra Urpo! Itse päädyin kyseisen blogin lukijaksi kaverin kautta, sillä hänen isänsä on kyseisen koiran kasvattaja. Itsehän en ole millään tapaa saksanseisojaihminen, mutta Urpo on mielestäni silti ihan valtavan ihana ja hänen seikkailuistaan on kiva lukea. :)

2. Viisi alle 200 lukijan blogia, joista tykkään:

1. Zira's life (kaverini ihanan belgineidin blogi)
2. Belgian Beauty (kolme ihanaa belgiherraa)
3. If there is a will - there is a way (lisää ihania belgejä! Fanitan Ninjaa! :D)
4. Shady Overload (ompelua ja kaikkea, mä vaan tykkään, en osaa edes selittää)
5. Kippo (mä en osaa selittää taaskaan, mutta siis tykkään paljon tästäkin)

3. Jakakaa tunnustusta eteenpäin! :) En pakota, saatte päättää itse :)


Saanko laittaa vielä muutaman hymiön, kun olen niin iloinen? :)  :)  :)

Persoonallisuustesti ja urheilua

Käytit testin tekemiseen 6 minuuttia 26 sekuntia.

26% (5/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

10% (2/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

48% (11/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

33% (8/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

Tein Eysenckin persoonallisuustestin ja tulokset näette yllä.

Psykoottisuus on kyllä ihan oikein eli kaikista vähäisin, vaikka rakas tuleva anoppini erään kivan pikku riitamme aikana oli kovastikin sitä mieltä, että olen juurikin tuollainen, kuin psykoottisuuden kuvauksessa sanotaan. Tosiasiassa mä pystyn vallan hyvin kuvittelemaan, miltä jossain tilanteessa olevasta ihmisestä tuntuu, eli esimerkiksi pystyn kuvittelemaan, millainen suru ja tuska jollekin olisi, jos hänen lapselleen tapahtuisi jotain - siitä huolimatta että en itse pidä lapsista. Eri asia on sitten, miten suhtaudun. Ei se, että voi kuvitella ja samaistua, tarkoita, että välttämättä silti reagoisi tilanteeseen odotetulla tavalla.
          Sellainen pieni loppuhuomautus tähän vaan, ihan vinkkinä ihmisille, jotka riitelevät mun tai ihan kenen tahansa kanssa: jos alat räyhätä syyttä suotta, antamatta mahdollisuutta fiksulle keskustelulle ja syytät ties mistä, niin toisen osapuolen on silloin hiukan vaikea olla kovin myötätuntoinen, joustava ja epäitsekäs. Rauhallinen keskustelu on oikeasti todella paljon fiksumpi kommunikointikeino kuin riitely ja huutaminen.

Ulospäinsuuntautuneisuus on ihan oikeassa paikassa myöskin. Mä en ole kovin ulospäinsuuntautunut ihminen, noin niinkun tuntemattomien silmin. En tykkää juhlimisesta enkä tuntemattomien ihmisten keskelle joutumisesta. En myöskään ole mikään paras esimerkki siitä, miten kavereihin pidetään aktiivisesti yhteyttä ja silleen. Tästä huolimatta sukulaiset ja ystävät on mulle valtavan tärkeitä. Kyllä, juuri te siellä, jotka ehkä luette joskus blogiani, olette mulle ihan super tärkeitä, vaikka en aina sitä muistaisikaan osoittaa.
         Nykyään olen tullut paljon ulospäinsuuntautuneemmaksi. Uskallan vaihtaa muutaman sanan, jos törmään koirien kanssa ulkoillessani johonkin ihmiseen, joka vaikkapa sanoo koirista jotain. Viimeksi eilen moikkasin metsässä nuorta naista, joka oli ihan yksin liikkeellä. Siis siellä ihan keskellä metsää. En mä normaalisti moikkaile ihmisille. Ja kun tulee toinen koiria ulkoiluttava ihminen vastaan, olen kykeneväinen kertomaan, että pienempi otus ei oikein tykkää muista koirista, mutta isompi tulee kaikkien kanssa toimeen, vaikka toinen ei mitään sanoisikaan. Lankakaupassa saatan vaihtaa muutaman sanan kassan kanssa ostoksia kassiin sulloessani. Hymyilen ja sanon kiitos. Voisin jopa todeta, että musta alkaa vihdoin tulla tässä mielessä ihan normaali ihminen.

Valheasteikkoa naureskelin itsekseni. Ai että mä annan itsestäni terveemmän ja "normaalimman" kuvan kuin mitä olen? Voi kuulkaa, mä annan mielelläni itsestäni ihan just eikä melkeen realistisen kuvan - ai ai kun on taas ranteet kipeet ja voi voi ja au au ja niin edelleen. Niin, se realistinen kuva musta ei tosiaan mikään ruusuinen ole. Joku asia on aina huonosti, esimerkiksi nyt maha on taas vaivannut oikein urakalla, nivelet sen sijaan on olleet ihan hyvät jonkin aikaa. En mä ole mikään mallikappale täydellisestä ihmisestä, enkä näe siinä mitään ongelmaa - mä olen mä ja jos en kelpaa jollekin tällaisena, se ei ole mun murheeni.

Neuroottisuus... Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto. No osan voin allekirjoittaa, osaa en. Ahdistunut en oo ollut vähään aikaan. Masentunut en oo ollut kuin ihan vähän joskus teinivuosina. Syyllisyyttä en oo juurikaan tuntenut, koska ei ole ollut aihetta. Erityisen alhainen itsetuntokaan mulla ei enää ole.
          Huolestunut olen vähäsen silloin tällöin, viimeksi tänään omasta terveydestä. Mielialan vaihtelusta en osaa paljoa sanoa, mutta mies varmaan sanoisi, että mun mieliala vaihtelee ihan miten sattuu. No, ei kai sentään ihan, mutta nyt olen ollut muutamana päivänä aika ärsyyntynyt monista asioista.

************

Tuli laskettua samalta sivustolta löytyvällä laskurilla Painoindeksi (BMI) kuvitellulla painolla, joka on ihan hatusta vedetty, 65kg. Todellisuudessa mä en tiedä mitä painan, koska vaaka on ainakin yli vuoden verran ollut kauhistus. Tänään voisin kyllä yrittää uskaltaa, koska viikon verran olen liikkunut enemmän ja syönyt vähemmän. Olisi kuitenkin kiva tietää se ns. aloituspaino, mistä lähden liikkeelle.
          Viimeksi joskus ehkä pari vuotta sitten, kun punnitsin itseni, olin muistaakseni laihempi ja puolen kilon päässä 60 kilosta. Pituuskasvun loputtua olen kyllä painanut noin 54 kiloa, mikä on ihannepaino mun pituiselle ihmiselle ja tavoitteena nytkin siis.

Tumblrista löysin seuraavia kuvatuksia, joita voisin hyödyntää... Varsinkin kuukauden mittaiset "haasteet" kiinnostavat. Voisinkin aloittaa vaikka heti tänään! Ehkä kursin itselleni näistä jonkun yhdistetyn jumppakalenterin, että menee lepopäivät kaikissa samoin.

"Lankku", tehokas liike!
(mies kokeili ekaa kertaa ikinä ja pysyi asennossa heti 3 min)

Käsittääkseni nää olis niinkun punnerruksia... väärä kuva yläreunassa!
(en oo koskaan tehnyt yhtään "oikeaa" punnerrusta)

Kyykkyyn-ylös, yllättävän raskas liike oikeasti!
(muistan kuinka vihasin tätä peruskoulussa, kun oli niin raskas)

Ei sitten muuta kun liikunnan iloa ja seuraavaan kertaan, rakkaat lukijat :)

Haaste: 30 asiaa minusta

Criselda haastoi minut! Ensimmäinen haasteeni ikinä! Jee! :)

"Tylsän päivän pelastaa taatusti se että laittaa aivot kunnolla hommiin ja yrittää keksiä 30 julkaisukelpoista asiaa itsestään kerrottavaksi muille, elämääkin vaikeampi tehtävä. Kokeilla kannattaa aina!"

1. Tykkään täyttää kaavakkeita ja kyselyitä ja keksiä itsestäni turhaa kerrottavaa
2. Minulla on ollut lemmikkinä ainoastaan kaloja (jotka olivat kuolettavan tylsiä)
3. Lempivärini on turkoosi
4. Lempikoirarotuni on belgianpaimenkoira tervueren
5. Lempikissarotuni on norjalainen metsäkissa
6. Mulla on lähtenyt kerran yläasteella niskasta nikama paikaltaan (siis mennyt väärään asentoon)
7. Harrastin ratsastusta n. 6 vuotta
8. Lempilankani ovat 100% merinovilla ja 100% puuvilla ja puuvilla-bambu-sekoitteet
9. Frostdanger on oma epävirallinen käännökseni hallanvaarasta
10. Harrastin Näpsä-käsityökoulua 10 vuotta, 2. luokkalaisena aloitin
11. Minulla on ihana mies, jonka kanssa olen viihtynyt nyt yli 3,5 vuotta ja sitä ennen en ole tosiaan seurustellut kertaakaan
12. Mulla on 278,8 kerää lankaa, joiden yhteispaino on n. 19,6kg (16.11.12)
13. Olen erittäin kiinnostunut eläinten elekielestä (koirat, hevoset) ja koirien raakaruokinnasta
14. Olin yläasteella jonkinlainen wannabe-hevari, mutta en silloin(kaan) meikannut
15. Mulla on ollut silmälasit 3. tai 4. luokalta asti ja siis en tosiaan näe kauas ilman laseja
16. Päätin olla värjäämättä hiuksiani, kun 6. luokan keväällä ne värjäytyivät ruskean sijaan tumman oransseiksi
17. Lempikarkkini on valkosuklainen Toblerone, kaikki muut Tobleronet on pahoja
18. Nuorena tykkäsin bullterriereistä
19. Olen ollut nyt lähes vuoden kihloissa
20. "Jos sen voi tehdä itse, se täytyy tehdä itse" (koskien kaikkea koirien varusteista auton korjaamiseen)
21. Jos luen jotain, muhun on lähes mahdoton saada mitään yhteyttä (kysykää vaikka mieheltä!)
22. Mä olen aika suvaitsevainen ihminen - kaikki tummaihoiset ei ole rikollisia, rakkaus on ihana asia sukupuoleen katsomatta (vaikka itse olen hetero) ja niin edelleen
23. 90-luvun Civicit on ehdottomasti mun lempiautoja
24. Orkideat on ainoita kasveja, jotka saan pysymään hengissä, mutta haaveilen sitruksesta
25. Mä en pidä lapsista
26. Mä en tiedä haluanko mä koiran vai en
27. Mulla on ihan liikaa tavaraa
28. Mä olen vasenkätinen
29. Mä olin 18,5v kun mä oikeasti opin neulomaan ja virkkaamaan, vaikka tietysti peruskoulussa oli pakko neuloa - olin sillon ihan surkea neulomaan ja vielä surkeampi virkkaamaan
30. Meidän asunto on ollut remontissa noin 1,5 vuotta

Siinäpä niitä oli. Huhhuh. Oli kyllä välillä kerrassaan mahdotonta keksiä listaan juttuja!

Operaatio Lotta ilman taustaa

Joo, blogissa on uusi otsikkokuva, mutta siitä puuttuu jotain oleellista, nimittäin LOTTA! Kyllähän Lotta nyt on pakko olla blogissa hyvin esillä! Mun paras koirakaveri  :)

Olen myös uudistanut blogin sivuja, tein (taas) koirillekkin ihan oman sivunsa.

Otsikkokuva nyt

Koska hyvissä blogeissa on aina hienoja, hyvin rajattuja kuvia, haluan mäkin sellaisia. No niitä on tuossa otsikkokuvassa jo muutama. Nyt rajailenkin Lotan kuvaa - ainoa vaan, että tuollaista karvahapsuotusta on pirullisen hidas ja vaikea rajata irti taustastaan.

Häiriintykää pinkistä taustasta ihan vapaasti...

Tuossa kuvaa tämän hetkisestä tilanteesta. Pinkki tausta on siksi, että siitä erottuu takuulla sekä koiran väri että taustan väri ja jostain syystä tällä hetkellä kestän jopa katsella tuota tummaa pinkkiä.

Saa nyt nähdä mihin rajattu Lottis sitten tulee blogissa, mutta kyllä se johonkin tulee. Ehkä teen jonkun hienon taustakuvan tai tungen sen otsikkokuvaan tai... No oli miten oli, blogin otsikkokuvakin muuttuu tässä hässäkässä vielä (teksti pysyy, kuville täytyy keksiä jotain) ja tuo kamala taustakuvakin heitetään menemään ihan pikapuoliin.

************

Tänään oltiin 1h 20min lenkillä. Lähdettiin kävelemään yhteen suuntaan ja tien päässä suunnattiin metsään. Siellä puolisen tuntia (koirat vapaana) poukkoiltuamme tupsahdimme takaisin tielle ihan toisessa päässä sitä isoa metsäaluetta. Olin ajatellut, että kiersimme ympyrää, mutta ehei, olimme kulkeneet metsän halki. No, tutulla tiellä oltiin jokatapauksessa, joten ei sen nyt niin väliä! Tällaiset päättömät metsäretket on hauskoja. Loppumatkasta eli tiellä sitten vielä vähän juostiinkin.

Voi kun olisi kännykkä, johon saisi Sports trackerin, niin saisi vähän tarkempia tietoja matkasta, ajasta, nopeuksista, kalorien kulutuksesta yms yms. Onhan tuossa mun Nokia C5-kapulassa GPS, mutta ei siihen mitään tuollaisia hienoja sovelluksia saa. Kaikissa edistyksellisemmissä puhelimissa on sitten se huono puoli, että akku kestää vaivaisesti yhden ainoan päivän - no thanks.

Naudan maha kelpasi jälleen molemmille. Hölmö Maisa, kun sitä voi syödä hyvällä ruokahalulla, mutta muut raa'at on ällöä ja hirveetä ja kauheeta ja en syö ja niin edelleen...

Lenkkeilyä ja koirakäsitöitä

Blogi tuntuu jälleen menevän pelottavan koirapainotteiseksi.

Oltiin tänään tunnin lenkillä, minä ja koirat. Juostiin kolme pätkää niin pitkälle kun mä sillä kertaa jaksoin. Maisakin oli tänään ihan intopiukeena juoksemassa, eikä raahautunut perässä sen näköisenä että häntä ei nyt oikeen huvittas juosta. Minäkin jaksoin yllättävän hyvin juosta ja pian toivottavasti jaksan vielä pidempiä ja pidempiä matkoja.

Alkumatkassa, ennen juoksentelua, kaivoin taskun pohjalta kuonopannan, jota ei olla hetkeen käytetty ja voi sitä yhteisymmärryksen ja harmonian määrää! Vähän se härveli taas inhotti Lottaa ja kerran se jäi paikalleen jumittamaan - arvatenkin mä voitin sen vetokilpailun ja päästiin taas eteenpäin. Pientä muistuttelua remmin kireydestä, mutta ei mitään sen kummempaa taistelua. Ah!
         Toi koira ei kyllä mee pilalle millään, mutta ei sen päähän kyllä saa taottua mitään tarpeellistakaan... Että sellanen piilokovis meillä. Saisin nostaa sen vaikka takajaloista ilmaan ja silti se vaan tykkäis musta ja antais koskee mihin vaan ja tehdä mitä vaan. Toi sen luonne on kyllä jotain niin perin juurin kummallista, etten tiedä miten sen selittäisi. Se on samaan aikaan niin alistuva ja arka, mutta kuitenkin kovapäinen siinä mielessä, että se ei jää muistelemaan ikäviä asioita, eikä pahemmin hyviäkään. Lisäks sillä on valtava eroahdistus sisätiloissa, mutta se katoaa täysin kun päästään ulos. Miten se voi olla tollanen?

Kuonopanta kiukuttaa ja lätäköt on kivoja (kevät 2012)

Se vetää ja mä kiellän, nykäsen hihnasta, vedän takasin, nostan sen remmillä taaemmas, pysähdyn, vaihdan suuntaa tai teen mitä vaan, eikä se silti millään koskaan ikinä opi, että vetämisestä seuraa aina jotain tollasta. Kehun remmi löysällä kulkemisesta, eikä se silti ikinä opi, että remmi löysällä kulkeminen on toivottavaa. Nameja koitettu - ei toimi, se ei syö niin suuressa häiriössä kuin mitä kodin ulkopuolella oleminen sille on.

Kuonopantaa se vihaa. Sen kanssa se suostuu sentään toisinaan kulkemaan fiksusti - kunnes se unohtaa ja alkaa kiskoa, muistaa taas ja lopettaa. Sitten se vetää naaman maahan ja hinkkaa sitä, kun kutittaa ja tuntuu inhottavalta. Mutta kai mä sitten kiusaan sitä koko loppuelämän sillä kuonopannalla, kun ei kerran muuten onnistu. Mun sisällä vaan joku ääni huutaa, että sen pitäis oppia kulkemaan remmissä ilman sitä saamarin ärsyttävää vehjettä. Että mussa on joku vika kun en saa sitä oppimaan.

Vetäminen on tosin helpottunut keväästä, jolloin Lotan mielestä ainoa mahdollinen keino päästä eteenpäin oli kiskoa 100% ajasta kuin hullu. Siinä meni kädet rakoille ja koiran hengitys pihisi, kun panta painoi kaulaa, mutta silti oli kiskottava ja vedettävä ja hinattava ihmistä perässä, koska eihän se muuten tulisi sieltä ollenkaan mihinkään. Tällaisten lenkkien jälkeen Lotan silmätkin olivat ihan punaiset, enkä mä voinut sille mitään, kun se vaan kiskoi ja kiskoi.

Mä vaan haaveilen, että meidän lenkkeily olis vielä joskus sellaista, että toi kulkis mun vierellä vaikka ilman remmiä, ottais kontaktia ja kuuntelis mua. Siihen tuskin päästään koskaan.

En mäkään tykkäis pitää tollasta
nenäni ympärillä! (kesä 2012)

Oli miten oli, lenkin jälkeen koirat sai hetken rauhoittua ja sitten oli ruokailun aika. Kalkkunan luutonta jauhelihaa. Lotalle maistui jälleen vallan hyvin, söihän se tota jo eilenkin. Maisalle laitoin puolet purkkiruokaa ja puolet raakaa ja söi se siitä raa'asta osan. Pari kökkärettä oli silti pakko nostaa kupista ja jättää siihen - onneksi Lotta kävi sitten siivoamassa ne parempiin suihin.

Koira-aiheiset tumput puikoilla, aloitettu joskus
keväällä ja vieläkin ne on samassa vaiheessa!

Jottei ihan menisi koiriksi, niin täytyy nyt sanoa, että tänään tuli yksi uusi ja erittäin tarpeellinen neulottava to do-listaan, nimittäin korvaläpällinen solmittava pipo lenkkeilyyn. Tänään jäätyi korvat taas, kun oli ihan vaan normaali pipo päässä ja paluumatkalla tuuli tuli suoraan edestä. Ja näitäkin täytyisi tehdä varmaan ainakin kaksi, nimittäin kylmille ja tosi kylmille ilmoille omansa. Pari kivaa ohjetta onkin jo mielessä...

Nyt kuitenkin takaisin joululahjatehtaan pariin!

Lisää raakaa

Raakaruokintaa on nyt jatkettu Lotan kanssa ja se kelpaa sille ihan uskomattoman hyvin! Sen syömistä ei haittaa merilevät, eivätkä kananmunankuorijauheet. Maisa sen sijaan nirsoilee, joten jatkan sen totuttamista sekoittamalla purkkiruokaan raakaa. Naudan maha menee, mutta muut ei pelkästään.

Muschin esite on hyvä ja tiivis paketti barffauksesta

Heti parissa päivässä oli huomattavissa joitain muutoksia:

Maisaa rapsutellessa huomasin, että se ei ollut enää niin turvonneen oloinen kuin nappuloilla. Läski se on vieläkin, mutta selkeästi siitä oli ylimääräistä nestettä hävinnyt ympäriltä. Se ei höllynyt ja löllynyt enää entiseen malliin.

Lotalla on parempi ruokahalu ja se on jopa alkanut vahtimaan kuppiaan Maisalta silloin, kun siellä vielä on ruokaa. Korvat lähtivät heti paranemaan. Kakka ei ole enää löysää, vaan juuri sopivan kiinteää. Sitä ei myöskään enää näytä tulevan niin paljoa. Lisäksi se on oppinut, että sen pitää istua, ennen kuin ruoka tulee nenän eteen. Se menikin nopeasti perille, ihan parilla toistolla! Energiaa riittää ulkona, mutta se on silti vähentänyt sisällä säheltämistä.

Mä ja Lotta kesällä 2012

Nyt pohdiskelen, että miten saisin pakastimeen vähän tilaa luille. Niitä nuo tarvis! Miehen isä puhui että pyytäisi joiltain tuntemiltaan metsästäjiltä luita ja sehän kyllä kävisi vallan hyvin. Pakkasesta vaan loppuu tila niin äkkiä, kun se on tuollainen jääkaapin alaosassa oleva pieni kaappimallinen.
         Ehkä pitää suostutella anoppi hankkimaan pieni lisäpakastin käytettynä jostain. Se vaan sanoi, että kun heillä joskus oli sellainen, niin se oli täynnä ties mitä - tuskin kukaan kuitenkaan haluaa omia ruokiaan laittaa lihojen ja luiden sekaan, joten se ongelma on hoidossa kyllä. Kyllä tuonne keittiön nurkkaan pöydän taakse hyvin mahtuisi, kun ei pöydän ääressä meillä kukaan syö.

Musch-pötköt pakastimessa (viime kuussa)

Mä vaan haaveilen että...
   a) ostaisin kickbiken (+300e) tai...
   b) tulisi paljon lunta ja saisin jostain ihan normipotkukelkan (0-50e) ...
         ...jotta voisin ulkoiluttaa Lottaa vähän vauhdikkaammin ja se saisi oikeasti purettua energiaansa ja mä saisin liikuntaa ja raikasta ilmaa ja silleen. Se tosin tarttis vetovaljaat, mutta kyllä noilla normivaljaillakin alkuun pääsis, kun ne ei paina sitä pahasti mihinkään. Ja jos osaisin ja viitsisin, niin voisin tehdä sellaiset itsekkin, ihan mallikuvien ja Lotan mittojen mukaan.
         Maisa pitäs siks aikaa jättää kotiin tai pistää lenkille jonkun toisen ihmisen seurassa. Jos sen jättäs kotiin, se huutais. Jos se lähtis ennen mua ja Lottaa, niin Lotta huutais ja panikois. Vaikeeta. Se hyvää puoli kuitenkin on, että jos Lotta ja mä lähdetään ensin, niin Lottaa ei kiinnosta se, että Maisa jää kotiin.

Ihmisen ja koiran jälkiä lumessa vuonna 2009

Tavoitteet vuodelle 2013

Mä olen ihan mahdottoman huono tekemään uudenvuodenlupauksia ja vielä huonompi pitämään niistä kiinni, joten ajattelin tässä jo hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta asettaa itselleni jonkinlaisia tavoitteita ensi vuodelle.


Asunto
- saadaan remontti valmiiksi
- muutetaan
- ei päästetä asuntoa kaatopaikka-kuntoon

Ulkonäkö
- laihdun
- liikun enemmän
- syön terveellisemmin
- lopetan kynsien syömisen
- pukeudun monipuolisemmin

Muu elämä
- saan töitä
- vietän tarpeeksi aikaa kavereiden kanssa
- käyn miehen kanssa Viron lisäksi jollain muullakin reissulla

Käsityöt
- kulutan pois reilusti tyhmiä lankoja
- langan määrä miinuksella vuoden lopussa (nyt 19,6kg)
- opettelen tekemään kirjoneuletta...
- ...ja koukkuamaan
- ...ja 2 sukkaa pyöröllä (varpaasta varteen)
- virkkaan väh. 3 amigurumia
- värjään lankaa
- painan kuvioita kankaalle
- teen yhden ison neulonta-/virkkaustyön (peitto, pitsihuivi, villatakki tms.)

Blogi
- saan enemmän lukijoita (väh. 5kpl)
- teen kiinnostavia, kuvallisia postauksia riittävän usein
- teen ainakin yhden videon blogia varten
- ei yhtään kuukautta ilman postausta

Koirat
- ainoaksi koiratavoitteeksi asetan sen, että koirajutut pysyvät jollain tasolla mukana elämässäni, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan

Ja jos jossain vaiheessa näyttää siltä, että olen ollut riittävän kiltti ja ahkera tyttö, niin saan hankkia itselleni saumurin tai jotain muuta tarpeellista (ja kallista).


About vuoden päästä sitten katsellaan, mitä on saatu aikaan ja mitä ei. Ja asetetaan uudet tavoitteet seuraavalle vuodelle. Yritän olla ahkera, jotta voin sitten sallia itselleni sen saumurin hankinnan. Siihen ei välttämättä vuotta mene, katsotaan nyt.

RRrrrrraaaaaakaa!

Tänään oli hurja päivä, koirat sai nimittäin ekat annoksensa raakaruokaa!

Valmistautuminen oli aloitettu jo eilen jättämällä koirilta iltaruoka pois ja tekemällä 40min lenkki. Tänään koirat eivät saaneet heti aamulla ruokaa, kuten yleensä, vaan raahasin ne taas ulos kuraiseen maailmaan (se tosin ei koiria haitannut) tunnin mittaiselle lenkille, johon kuului myös metsässä vapaana viilettämistä.

Lenkin jälkeen molemmat kuratassuiset neidit joutuivat pesulle ja olivat molemmat ihan fiksusti. Maisasta yllätyin, se ei pistänyt edes vastaan, vaikka pitikin naamallaan vähän happaman ilmeen. Lottaa olen pessyt ennenkin ja se oli jälleen tosi jees. Kuivaaminenkin sujui ihan hyvin.

Pesun jälkeen se vihdoin tapahtui! Menin jääkaapille ja otin valmiiksi sulaneen Musch Naudanmaha-pötkön sieltä. Olin laskeskellut, että yksi pötkö riittää yhdeksi päiväksi, joten puristin pötköstä ruokaa molempien kippoihin niin, että vähän yli puolet jäi. Ei täyttä annosta heti kerralla. Maisalle vähemmän, Lotalle enemmän. Päälle pikku loraus lohiöljyä (jota Lotta rakastaa yli kaiken). Vielä en laittanut mukaan kananmunankuorijauhetta tai merilevää, että eivät niiden takia nirsoilisi.

Lotta

Maisa oli jopa melkein koko ajan hiljaa ruokaa kippoihin laittaessani. Pari kertaa jouduin huomauttamaan sille rasittavasta yninästä, jota se pitää kun tietää ettei saisi haukkua. Ihme ja kumma se jopa lopetti! Yleensä olen tottunut kuulemaan, kuinka Maisa räksyttää tauotta kunnes saa ruokakupin eteensä. Mun kanssa tällänen peli ei vaan vetele. Tosin, en muutenkaan ole ton koiran alapuolella (toisin kuin eräät...), joten se ei ehkä koe oikeudekseen komentaa mua.

Sitten kipot nenien eteen. Molempien tosin piti ensin osata istua, Lotta osasi tietysti hyvin pelkällä sanalla. Maisaa joutui sitten vähän enemmän opastamaan, mutta sain mä lopulta senkin istumaan.

Ruokaa lattialla...

Sitten molempien reaktiot...

Lotta
"Häh? Mitä tää on?"-tuijotus, vähän nenällä tönimistä, sitten nosti osan ruoasta lattialle ja rupesi mussuttamaan. Sitten nosti loputkin ruuat lattialle... Söi tapansa mukaan ilman kiirettä, jäi nuolemaan kippoa, ei poistunut ruokailun aikana kipon luota mihinkään (kuten yleensä). Oli syönyt ennen Maisaa, mikä on harvinaista. Maisan poistuttua kävi vielä tarkkaan nuolemassa senkin kipon.

Maisa
"Hei et oo tosissas? Mitä tää nyt muka on? Näin pieni kikkare kupin pohjalla ja ihan hassun hajustakin!", tuijotusta, nenällä tönimistä, nuuhkimista, näykkimistä. Kysyvä katse: "Voiks tän oikeesti syödä?" Lisää näykkimistä, ruoan levittelyä kipon ympärille, hidasta mussutusta. Oli siis vähän epäileväinen, mutta kelpasi lopulta, eikä näyttänyt syödessään yhtään niin happamalta kuin nappuloita järsiessään. Silloin ilme on lähinnä "Joko taas tätä, onko pakko" ja ruokaa on pakko nyppiä ja närppiä tympääntyneen oloisena.

Maisa

Yhteenveto
Ihmettelyn jälkeen kelpasi ja näytti ihan maistuvan. Kaikki meni viimeistä pisaraa myöten alas. Kummankin mielestä ruoka pitää näköjään syödä maasta, vaikka eivät ole ainakaan mun nähden tätä ennen harrastaneet minkään kiinteämmänkään (maksalaatikko, koiranmakkara...) kanssa. Ihmisen nenään naudanmahamössö haisi naudalle ja ällöttävälle.


Nyt odotellaan seuraamuksia ja annan ehkä vielä illalla pienet kökkäreet lisää.

Ja ruokaa lattialla (kuonon edessä) taas

Kauhean pieniltä annokset tosiaan näyttivät, kun on tottunut siihen että kipot saa kauhoa aika täyteen nappuloita. Nyt on tosiaan vielä 11,5 pötköä jäljellä ja joku päivä voisin ehkä käydä ostamassa jotain järsittävääkin, kanaa todennäköisesti, jos saan pakkaseen yhtään tilaa. Voi sitten ruveta varovasti kokeilemaan luutakin.


Nyt me asetetaan tavoitteet tälle touhulle kokonaisuudessaan!

Tavoitteet koirille:
- Lotan korvatulehduskierteelle loppu
- Maisa hoikempaan kuntoon
- Lotalle parempi karva (nyt se on katkeilevaa ja kiillotonta)
- Hampaat valkoisiksi ja hengitys raikkaaksi
- Vähemmän energiaa ylimääräiseen hölmöilyyn (esim. räksyttämiseen)
- Lotalle enemmän keskittymiskykyä ja remmissä vetämiselle loppu

Tavoitteet mulle:
- Kiloja pois tai vähintään rasvaa lihaksiks, kunnes vaaka ei enää aiheuta ahdistusta
- Lisää energiaa ja keskittymiskykyä päivän touhuihin
- Kamera käteen! Ei enää näitä kännykkäkökkökuvia!

Näihin tuloksiin päästäksemme syödään terveellisemmin (koirat raakaa ja minä ihmisten ruokia) ja yritetään lenkkeillä päivittäin, välillä treenaillaan tokojuttuja kotona. Lisäksi mä lupaan ja vannon, että teen viikoittain kotona jumppaa. Lenkeillä juostaan se mitä jaksetaan ja toivottavasti jaksetaan kohta paremmin (mä väsyn ensin, sitten Maisa, Lotta vaan jatkais ja jatkais).

Lisäksi mahdollisuuksien mukaan mennään joskus koirapuistoilemaan ja Lotan kanssa ehkä jopa arkitottis- tai alkeistoko-kurssille. Lisäksi Lotan vois opettaa vetämään, kun se on niin energinen. Mutta mitä? Pyörällä kaadun, juosta en jaksa, hiihtoladut on jossain kaukana ja kickbikeä ei ole. Eikä ole kyllä suksiakaan. Eikä pyörässä talvirenkaita.
Ollappa autio, kohtuu hyväkuntoinen tie jossain keskellä ei mitään, jousitettu maastopyörä ja auto, jolla saisi sekä pyörän että koiran sinne korpeen. Ja kesä. Koira vapaaks ja mä pyörällä. En kaatuis ja ton hassun laumariippuvaisen olis juostava lujaa ja paljon. Sit viel Maisalle kori pyörään, kun se ei kuitenkaan pysyis vauhdissa mukana.

Parempien kuvien toivossa pidetään järkkäriä paremmin saatavilla ja himoitaan salaa pientä digipokkaria, joka mahtuisi taskuun ja pääsisi kaikkialle mukaan.

Neule: Frostlight -huivi

Ohje: Frostlight (ravelry)

Lanka: Novita Minna (väri 060)

+ raidat Novita 7 veljestä (väri 044)

Puikot: 4mm

Aloitettu: 1.11.12

Valmis: 11.11.12

Koko: pituus 210cm, leveys n. 12cm

Saaja: iskä (isänpäivänä)

Langan kulutus:

Minna: n. 138g

7 veljestä: tuntematon

Havaitsin, että vaakani on liian epätarkka pienille lankamäärille. Sen pitäisi näyttää grammat kymmenen desimaalin tarkkuudella, että pienempiä lankamääriä voisi punnita luotettavasti. Ärgh. Se on kuitenkin niin söpö ja nätti, että saa luvan kelvata.

Huivista tuli kiva ja sitä oli kiva neuloa. Se sopi mielestäni ihan vallan hyvin iskälle ja toivottavasti se pääsee myös käyttöön - se on neulojalle kaikista paras kiitos, kun huomaa, että neule on tosiaan käytössä ja siitä oikeasti pidetään. Kaapin perälle unohtunut neule on vähän surullinen asia, kuin olisi rakentanut talon, johon kukaan ei muutakaan asumaan.

          Mallineuleen oppi helposti ulkoa, mutta siihen ei silti kumma kyllä pahemmin kyllästynyt. Nättikin se tietysti on ja sen leveyttä on helppo muuttaa lisäämällä mallikertoja. Itse tein 4 mallikertaa joten mulla oli (kai) 26 silmukkaa. Raitoja on tosiaan kolme kappaletta kummassakin päässä niin, että tumma raita on yhden mallikerran korkuinen ja niiden välissä olevat vaaleat 1,5 mallikertaa.

Nyt kun isänpäivä oli ja meni, on vihdoin aika suunnata katse joululahjoihin. Valitettavasti en voi esitellä niitä ennen joulua, sillä useampikin lahjottavista saattaa blogia selailla! :) Yksi joululahja on jo valmiina, se valmistui vuorokaudessa, sain sen siis valmiiksi tänään (loppuviimeistely on tosin vielä tekemättä, hehheh).

Hups...

Mä katkaisin eilen nelosen bambupuikkoni.

Onneks ei menneet ihan katkipoikki, on vielä jotain mahiksia saada noista liimaamalla käyttökelpoiset. Onnekseni mulla on metalliset neloset, että pääsen jatkamaan puikoilla olevaa neulomustani.

Kynsijuttuja ilman kynsiä

Käytiin tuossa maanantaina kaverini Nooran kanssa Tuurissa. Mukaan tarttui 10 euron takki, pari muutaman euron paitaa, vähän joululahjoja, 80 litran laatikko langoilleni ja sen sellaista. Lankaa ei tarttunut mukaan, vaikka yhtä aika kivaa oli tarjouksessakin. Kankaat taas olivat aivan ihania, mutta ihan hullun kalliita. Esimerkiksi ihana pöllökangas oli n. 13e/m ja mun mielestä se on vähän liikaa. Ymmärrän jos hienot sisustuskankaat maksavat paljon, mutta että ihan perus kuviollinen puuvillakangas?! Ei tuollaisesta uskaltaisi mitään tehdä...

Kynsiä mulla ei edelleenkään ole, mutta kun me löydettiin halpoja kuviolaattoja, oli pakko ostaa niitä ja vähän muitakin kynsijuttuja. Kuviolaatoilla kun voi koristella muutakin kuin kynsiä.

Maybellinen kynnenkovettajaa ja w7 kirkas päällyslakka.

Kynsikuviointitarvikkeet. Lakat on ihan oikeaa Konadia: perusmusta ja white pearl.

Periaatteessahan mikä vain lakka käy tähän hommaan, mutta harva on riittävän peittävä, jotta kuvio näkyisi. Kuvioa kun ei voi laittaa kahdesti päällekkäin...

Iso kuviolaatta, jonka mukana tuli kaksipäinen työkalu, jonka avulla kuva siis siirretään laatalta kynteen. Tässä isossa laatassa on 45 kuvioa, pääasiassa kukkasia.

Vanhempieni luona on pieni Konadin setti, joten olen jo kokeillut tätä hommaa moneen kertaan aiemminkin. Kamerassani on ollut jo pari vuotta kukkakuvio, joka on nyt kulunut lähes olemattomaksi, joten voisinkin kokeilla laattoja siihen, kun ei ole kynsiäkään... :D

Pienissä kuviolaatoissa oli paljon vaihtoehtoja, mutta päädyin tähän. Näillä on siis tarkoitus koristella kynnen kärki, jollaisesta itse vain uneksin... Söin taas eilen loputkin kynnet elokuvaa katsoessani.

Nyt voisin vetäistä kynsiin kerroksen kirkasta lakkaa ja toivoa, että en syö lakattuja kynsiä.

Pussukoita 2

Eräänä päivänä tässä muutama viikko sitten ompelin pussukoita ihan itselleni (taas). Niitä valmistui neljä kappaletta, kahta olin tosin jo vähän aiemmin aloittanut. Kankaat IKEAsta, lukuun ottamatta ekaa pussukkaa, johon oli kankaat omissa varastoissa.

pussukka 1

Ensimmäisenä valmistui pussukka, jonka kankaaseen painoin kuvan jo 1,5 vuotta sitten, kun olin eräässä paitapainossa työharjoittelussa. Kuvassa on siis kameleontti ja lisäksi tekstinä nimimerkkini. Tumma vihreä ei tosiaan hirveästi erotu tummansinisestä, mutta sille nyt ei voi enää mitään. Vetoketjuksi tosiaan valitsin vaaleansinisen ja vuori on vähän vetoketjua tummempaa lakanakangasta. Pussukka 1 on noin 21 cm korkea ja yläosastaan noin 19cm leveä. Pohjan leveys 8,5cm.

Lopputulos on aika lötkö, mutta toimii varmaan sukkaprojektipussukkana, ainakaan neulemiiteissä ei tulisi hirveitä epäselvyyksiä siitä, kuka mä olen... Jos sellaisiin siis joskus vihdoin uskaltautuisin :)

pussukka 2

Seuraavana valmiiksi tuli päivän ainoa erilainen pussukka, kaikki muut on tehty tällä ohjeella ja tämä yksi taas tällä. Kumpikaan ohjeista ei ole loppujen lopuksi mutkikas.

Ommellessa kangas liikkui vähän kaikista nuppineuloista huolimatta ja kuvio ei kohdistunut ihan niin hyvin kuin olisi voinut, muttei se kyllä ole suuri ongelma. Ihan kiva pussukka, vuorikankaana sama luonnonvalkoinen puuvillakangas jota olen aiemminkin käyttänyt pussukoiden vuorena ja onnistui kivasti ja niin edelleen, mutta en kyllä vielä tiedä, mitä käyttöä tällaiselle pussukalle olisi. Leveyttä pussukalla nro 2 on noin 19cm ja korkeutta noin 15cm.

pussukka 3
kera kynnenvahvistajan ja päällyslakan

Kolmantena valmistui pussukka, johon käytin Ikean valkoista ohutta kangasta, jossa on mustalla painettua tekstiä (numeroita englanniksi), vuorena jälleen sitä luonnonvalkoista puuvillakangasta. Kyseiseen pussukkaan valitsin ainoan punaisen vetoketjun varastoistani (jotka alkavat pelottavasti loppua!), jottei pussukasta tulisi ihan väritön. Lopputulos näyttää mielestäni kivalta. Tämäkin pussukka on tosin aika löpsö, koska kankaat olivat ohuita, mutta tuskin se haittaa käyttöä.

Pussukka on jo päässyt käyttöön kynsitarvikkeideni säilömispaikkana. Kyllä, ne kaikki mahtuvat tähän pussukkaan, luitte oikein. Kolmospussukalla leveyttä yläosasta n. 20cm, korkeutta n. 15cm ja pohjan leveys 7,5cm.

pussukka 4

Viimeisenä muttei vähäisimpänä valmistui pussukka samasta kankaasta kuin lempiprojektipussukkani, eli Ikean raitakankaasta. Tähän pussukkaan kokeilin aiempia leveämpää pohjaa, mutta vähän kapeampi pohja näyttää kyllä kieltämättä paremmalta. Ihan kiva tästäkin tuli ja paksummasta kankaasta johtuen vähän ryhdikkäämpi kuin muut pussukat. Vuori on jälleen kerran sitä samaa puuvillaa. Nelonen on noin 15cm korkea ja yläosastaan 19 cm leveä. Pohjalla on leveyttä 10cm, mikä näyttää olevan vähän liikaa tämän kokoiselle pussukalle.


Seuraavaksi suunnitelmissa on kankainen "kirja" puikkojen säilyttämiseen ja varmaan samantapainen niin normipuikoille, sukkapuikoille kuin virkkuukoukuillekin. Pyöröpuikoille täytyy sitten keksiä jotain muuta... Kyseisten viritelmien tekoon voi kuitenkin mennä aikaa, nyt täytyisi kiirehtiä kasa joululahjoja valmiiksi ja myös isänpäivälahja!

Lahjatoiveita

Mulla on jo pidemmän aikaa ollut tapana hauskuuttaa (ja auttaa) ihmisiä laatimalla lahjatoivelistoja, koska olen jokseenkin hankala lahjottava tai ainakin luulisin niin. Mulle kun ei oikein kelpaa vaatteet ja mulla on jo niin paljon kaikkea ja olen ihan saamarin nirso joissain asioissa. Ja tämän lisäksi mä joskus tarvitsen jotain tosi kummallisia asioita, joita ihmisille ei tulisi mieleen ilman tällaista listaa.

Tässä on nyt sekalaisesti vähän kaikkia juttuja, niin joululahjoiksi kuin tupareihinkin ja muihin. Tupareita saadaan kyllä vielä odottaa, kämpässä on seinät auki (sähköhommia), ovet puuttuu, keittiö puuttuu, kaikki pinnat puuttuu... Ja keittiön patteri on nakuna, ilman maaleja.

Älkääkä nyt ottako niin kauhean vakavasti ja muistakaa, että toive ei ole sama asia kuin vaatimus. Muista lukea myös loppuhuomautukset tarkkaan, siellä on kaiken muun lisäksi myös vinkkiä miehen lahjoihin. :)

Suuntaa-antavat merkinnät:
♥ = erinomainen joululahjaksi
♥ = sopisi tupareihin

Ajattelin ensin toivoa päiväpeittoa, mutta hyvän tarjouksen tullen pistinkin sen itse tilaukseen. Päiväpeitto on siis pois listalta, MUTTA onneksi sisustuksen miettiminen toi mieleen muutaman toiveen lisää...

Seinälamppu (kuvassa) ♥ ♥

(kodin1, Belind Susa, linkki)

Olen moneen kertaan käynyt kodinykkösessä ihailemassa tätä seinälamppua, sillä haluaisin sellaisen sitten uudessa kodissamme sängyn yläpuolelle. Meillä on nytkin siinä lamppu siinä kohdassa ja se on tosi kätevä, mutta se lamppu on tajuttoman ruma, joten se ei lähde mukaamme uuteen asuntoon.

    - Halutessaan pakettiin voi sisällyttää myös E27-kantaisen energiansäästölampun, joka sopii ko. lamppuun :)


"Savea" ♥
(= Universal Stone, linkki)
Tuttu, hyväksi todettu tuote, jota kotona tarvitaan. Tällä on tosi hyvä puhdistaa esimerkiksi vessan allas ja kaikki pinttyneet jutut lähtee yleensä tällä hyvin. Tämä on ihan oikeasti älyttömän hyvää, myrkytöntä, ei haise pahalle ja kaikkea! Eli jos ostat meille, osta itsellesikin samalla. :)

    - Saatavilla ainakin Prismoista ja Motonetistä.


Trikookudetta ♥ ♥
Haluan virkata maton. Ison, pyöreän ja valkoisen. Iso virkkuukoukku mulla onkin jo, vain materiaalit puuttuu, kun en koskaan itse raaski ostaa! Valkoista tarvitsisin vähintään 4 kiloa, mieluiten 5 ja vessaan voisin tehdä pienemmän, sinne sopisi varmaan paremmin sininen(vaalea, harmahtava tai tumma) tai oranssi tai beige ja 2 kiloa olisi sopiva määrä. Ja jos materiaalia jää yli, siitä saa virkattua vaikka koreja tai muuta pientä kivaa. Kaikki materiaali tosiaan täytyisi ostaa kerralla, kun muuten ei ole takeita, että saa samaa värjäyserää/sävyä ja värisävyn muutos näyttää tyhmältä valmiissa matossa. Jos haluat ostaa vain yhden vyyhdin (nämä myydään yleensä 0,5-1 kilon satseina), osta valkoista, niin saan siitä kivan korin esimerkiksi keskeneräisille käsitöilleni. :)

    - Saatavilla esim. Lielahden Lankamaailmasta ja monesta muusta isommasta lanka- tai käsityöliikkeestä.


Pyyhkeitä ♥ ♥
Meillä on vielä pieni vajaus pyyhkeissä. Vessaan ehkä tarvittaisiin ainakin kaksi paria käsipyyhkeitä niin, että olisi samanlainen käsipyyhe ja vieraspyyhe. Sininen, oranssi, valkoinen ja beige toiminee siellä. Niitä pieniä pyyhkeitä (naaman pesuun yms) me ei käytetä, eikä sellaisille olisi edes naulakkotilaa vessassa. Sitten keittiöön muutama PIENI käsipyyhe ja sitten muutama astiapyyhe. Keittiössä tykkäisin raikkaista väreistä (lime, turkoosi, oranssi, punainen ja tietenkin valkoinen sopii myös).


Kankaanpainovälineitä ♥
Mä haluaisin painaa kankaille kuvioita! Olen joskus pienempänä käsityökoulussa toki sitä kokeillut, mutta olisi kiva vihdoin tehdä jotain oikeasti nättiä. Koska haluaisin kokeilla eräässä toisessa käsityöblogissa ollutta ideaa tarvitsisin vähän hassuja työvälineitä värien lisäksi... Linkit on malliksi, että näette millaisesta tuotteesta on kyse, näitä saa varmasti muualtakin! :) Ja siis pelkillä väreilläkin saa sabluunan kanssa painettua kuvioita, että siinä mielessä linojutut ei oo niin pakollisia.

- Linolevyä (linkki, huom. mieluiten pehmeää tekolinoa)
- Linotela (linkki, uskoisin että 10cm leveä olisi hyvän kokoinen)
- Linoteräsetti (linkki)
- ja sitten niitä kankaanpainovärejä tietysti
- myös lankojen värjäämiseen sopivat värit kelpaavat, sitäkin olisi kiva kokeilla! Jacquard-happovärit on kuulemma hyviä, mutta muutkin käy vallan mainiosti. (14g värijauhetta riittää 6-10kg määrälle lankaa!)

    - Tampereella kankaanpainovälineitä ja -värejä myy ainakin Harraste (Tuomiokirkonkatu 21)



Pieni vedenkeitin ♥ ♥
Aika lailla kaikki muut kodinkoneet meillä alkaa ollakkin, mutta vedenkeitin, jota kuitenkin viikoittain käytetään, puuttuu edelleen. Sen pitäisi olla sellainen kohtuu pieni ja sievä, että se sopisi meidän minikokoiseen keittiöön. Ja mielellään "väritön" eli valkoinen, metallinen tai musta.


Ilmankostutin ♥ ♥
Joo, meitä on yks allergikko ja yks joka muuten vaan kärsii kuivasta ilmasta. Meidän tulevassa kodissa tulee olemaan kyllä tosi kuiva ilma ilman ilmankostutinta, sen huomaa jo remontointivaiheessa. Asunnon edellisellä omistajalla oli ollut sellaisia patteriin kiinnitettäviä vanhoja systeemejä (märkä pyyhe + patteri = haihtuvaa kosteutta?), joiden turvallisuudesta ja toimivuudesta ei kyllä ole minkäänlaisia takeita. Asunnon koko on alle 30 neliöä, joten meille sopiva laite ei ole mikään satojen eurojen hankinta.

Siskon huivin lanka, DROPS Big Merino

Lankaa ♥
Mulla on paljon lankaa, mutta jos kuitenkin haluat ostaa mulle lankaa, niin pidä mielessä nämä kolme materiaalia: merinovilla, alpakka, puuvilla ja bambu. Niitä mä neulon mieluiten. Myös hamppua sisältävät langat kiinnostaa. Kuten jo aiemmin kerrottu, haluaisin kokeilla värjäystä, joten valkoiset langat on ihan ok valinta, koska ne on nättejä sellasenaan ja ne myös värjäytyy kivasti. Myös herkullinen turkoosi on ihana väri, oikeaa sävyä on vain vaikea löytää... Puuvilla-bambu -sekoitteissa kirkkaat ja iloiset värit limenvihreästä oranssiin ovat kivoja, koska niistä syntyy kivoja pikku sisustusjuttuja. Mutta jos et ole varma, ota valkoista. Ja vältä tekokuituja - esimerkiksi sukkalangassa niitä on pakko olla, mutta 100% tekokuituiset mössöt voi jättää kaupan hyllylle. Puuvilla/bambu/hamppu -langoissa pienet 50g kerät on ihan tarpeeksi, merinovillasta tai alpakasta tai muusta vastaavasta taas ei saa oikein mitään, ellei sitä ole vähintään 100g. Ainiin ja tykkään paljetteja sisältävistä langoista myös.

Puikkoja tai muita neuletarvikkeita mulla alkaa olla jo omiksi tarpeiksi, mutta langankerijän voisin tahtoa (se siis kerii langan kerälle, jos se on esim. ostettu vyyhtinä tai vyyhditetty värjäystä varten - vyyhdillä olevaa lankaa ei voi neuloa, vaan se pitää keriä kerälle ensin). Ja muistakaa ne langan värjäykseen käyvät värit, joista mainitsin jo aiemmin! Yhdelläkin värisävyllä pääsee jo alkuun! :)


Kirjoja ♥
Mulla on kyllä kirjoja joo, mutta aina voi haluta muutaman lisää... Käsityöaiheilla mennään:

- Varpaista varteen - neulo 2 sukkaa kerralla (neulominen)
- Sukkia. Rakkaudella. (neulominen)
- Kaikki lähti lapasesta (neulominen)
- 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin (virkkaaminen)
- Luonnonvärjäys (langan värjäys)
- Värjäämme luonnonväreillä (langan värjäys)
- The Principles of Knitting: Methods and Techniques of Hand Knitting (neulomistekniikat)
- Laukkuhullun ompelukirja (ompelu)
- Ompele suit sait sukkelaan (ompelu)
- Enemmän irti ompelukoneesta (ompelu)

Joo, taidan nyt jättää listaamisen tähän. Nuo vaikuttivat kiinnostavilta, mutta lisää löytyisi vaikka millä mitalla, joten käyttäkää omaa arviointikykyänne kirjojen hankinnassa, jos mikään listan kirjoista ei nappaa. Nykyään mä en oikein jaksa innostua tarinoista, joten romaanit jää hyllyyn pölyttymään (sitäpaitsi niitä saa kirjastosta lainaan, kun en kuitenkaan lue yhtä kirjaa kuin kerran!).


Kankaita ♥
Ompelu on kivaa, mutta mulla on tosi huono valikoima kuviollisia kankaita. Puuvillaiset (joustamattomat!) kankaat kivoissa väreissä ja kuvioissa (lapsellisissakin), olisivat kivoja. Myös ihan tilkkukokoiset on jees, koska niistä saa yksivärisiin kankaisiin piristettä ja isompienkaan palojen ei tarvitse olla välttämättä 50cm pidempiä paloja, jotta niille löytyy käyttöä. Palloja, raitaa, kukkia, pöllöjä, muffinsseja - nyt saa hullutella!

IKEA-kankaitani

Myös lahjakortit kangasliikkeisiin on ok (myös useisiin kivoihin nettikauppoihin saa lahjakortteja, niistä löytyy usein kivoimmat kankaat) ja kaikki ihanat kankaisiin ommeltavat merkit, siis ne sellaiset kuvat, kyllä te tiedätte. Ja hauskat, erikoiset napit ja hienot helmet (suuret ja miel. suurireikäiset) ja... ja... Enkä pistä kierrätysmateriaaleja (=käytettyjä juttuja, jotka vois mun käsissä saada uuden elämän) ollenkaan pahakseni, koska sehän on fiksua ja ekologista! :)


Sykemittari ♥
Mä haluan liikkua enemmän, uskokaa tai älkää. Sykemittari olis hieno, kannustais liikkumaan ja ehkä jopa ohjais liikkumaan oikein, jotta pääsis siihen tavoitteeseen, mihin haluaa. Mun unelmasykemittari tallentais kuljetun reitin ja kaiken muunkin, jotta niitä vois myöhemmin tutkia ja vaikka siirtää tietokoneelle. Se myös kertois, mihin suuntaan liikkumista pitäis muuttaa, että rasva palais parhaiten. Se olis jotenkin sellanen, että sillä vois seurata omaa kehitystä.
Niissä on nykyään kaikenlaisia ominaisuuksia, joista on enempi tai vähempi hyötyä ja tässä asiassa mä olen just niin kauhee, et mulle ei kyllä ihan mikään karvalakkimalli riittäis. Ainoo vaan, että kaikki hienot on niin kalliita... Mutta ei hullumpi idea sekään, että lahjakortilla sais maksettua osan.

Toki jotkut 2-4 kilon käsipainot tai muut vastaavat pienet jutut vois kans olla ihan hyviä, kun en kuitenkaan varmaan ala kuntosalilla käymään, ne on Tampereella niin hullun hintasia ja kävisin kuitenkin liian harvoin hintoihin nähden... Lenkkeilyä ja kotijumppailua siis! Jumppamatto mulla on jo, eli ei semmosta kuitenkaan, vaikka muuten se oliskin hyvä lahjaidea. Oliskohan kotona (=vähillä välineillä) tehtävistä jumppaliikkeistä jotain näppärää kirjaa? Semmonen vois kans olla hyvä!


Arkkumainen rahi tms. ♥
Mä haluan meille jonkun rahin tai vastaavan, jonka sisään voin piilottaa esimerkiksi kerätolkulla lankaa piiloon miehen ja vieraiden katseilta... Hihhih. Sellainen vanhanaikainen arkku olisi upea, mutten ole varma miten sellainen mahtuisi meille (ja mä haluaisin kuitenkin vähän "entisöidä" sitä, jolloin se ehkä menettäis jonkun mielestä arvoaan tms), joten valkoinen tai ruskea tai muu hillitty (tai helposti itse päällystettävissä oleva) tavaroita sisäänsä kätkevä rahi/penkkimäinen systeemi voisi olla parempi ratkaisu tässä vaiheessa. Jos se kestää istumista, se on ihan valtavan kiva juttu, koska meillä tuskin tulee olemaan liikaa istumatilaa, kun tulee vieraita...


Loppuhuomautuksia

Vaatteet:
Kuten jo aiemminkin olen aina sanonut, ostan mieluiten vaatteeni itse, koska olen tajuttoman nirso, vaikka nykyään tykkään väreistäkin. Jos et siis melko varmasti tiedä, että tykkäisin ostamastasi vaatteesta ja se sopisi minulle, älä osta sitä minulle. Niin ja mulla on vaatteita kyllä ihan omiksi tarpeiksi, enempää ei mahtuisi kaappiin.

Meikit:
Mä en meikkaa, enkä myöskään käytä hajuvesiä. Sitruunan tuoksuista hajuvettä haluaisin, mutten ole enää löytänyt sitä mistään. Kynsijutut kiinnostaa, mutta kasvattelen vasta kynsiä, joten antaa niidenkin olla vielä - ehkä sitten ensi vuonna. (näitä ei tosin ole aiemminkaan mulle annettu, kyllä ihmiset mua sen verran näkyy tuntevan)

Korut:
Hopeaa tai hopean näköistä. En ole tietääkseni allerginen, mutta en vain käytä muun värisiä. Mulla tosin on kaulassa mieheltä saatu ihana sydänkoru ja korvissa siihen sopivat peruskorvikset, joita pidän koko ajan, enkä koe, että tarvitsisin vaihtelua.

Sisustus:
Meillä mennään aikalailla linjalla valkoinen, koska siihen on hyvä yhdistellä juttuja. Olkkari-makkarissa meillä tulee ehkä olemaan lisäväreinä ruskean lisäksi raikas vihreä ja/tai turkoosi, keittiössä mustavalkoisuuteen haluaisin lisätä vaihdeltavissa olevia väripilkkuja (yksi tai kaksi väriä kerrallaan käytössä siis) esimerkiksi turkoosia, limeä, oranssia ja punaista, esimerkiksi kukkaruukuilla, tableteilla ja muilla pikku esineillä se onnistuisi hyvin. Ole kuitenkin tarkkana, ettet luiskahda alla olevaan "turha pikkukrääsä" -osioon. Astioita ja muita meillä alkaa olla omiksi tarpeiksi.

Lahjakortit:
Lahjakortit on toki ihan kivoja, mutta jotkut meinaavat jäädä käyttämättä. Jos lahjakortilla kuitenkin voi ostaa vaikka jotain yllä olevista toivomuksista, niin mikä ettei! Silloin ei taida olla suurta vaaraa, että unohtuisi käyttää. Rahaa mä nyt en enää jaksa vinkua, kun nykyään tuntuu, että oikeasti mielummin haluaisin tämän toivelistan juttuja kuin rahaa, jolla voisin ostaa samoja asioita. Ei se silti väärin oo, en mä sitä sano.

Turha pikkukrääsä:
Ei kiitos. Mä hukun kaikkeen pieneen muka-tarpeelliseen jo nyt, kun en osaa hankkiutua niistä eroon.

Herkut:
Suklaa on hyvää, varsinkin valkosuklaa ja pähkinät. Toffifee ja ne sellaset neliskanttiset enkelikarkit on kans lemppareita. Mutta kun mä lihon ja joka ikinen suklaan pala jää tohon vyötärölle hyllymään. Niin että kohtuudella herkkuja, okei?

Muuta:
Lapsiin liittyviä juttuja mulle/meille on turha tyrkyttää. Tuskin tulee monellekkaan yllärinä, mutta me ei todellakaan olla lapsi-ihmisiä, meille EI tule jälkikasvua vaikka jonkun mielestä se olisi kauheaa ja hirveää ja outoa. Älkääkä sanoko, että mieli muuttuu, koska ihan niin paljoa se ei todellakaan muutu. Näillä näkymin meille ei ole tulossa myöskään lemmikeitä. Ja me ei edelleenkään juoda alkoholia.

Mies:
Joku kuitenkin haluaa sitäkin lahjoa vähän, joten tässä jotain pikkuvinkkejä: Se tykkää normisuklaasta, on kuitenkin hiukan allerginen pähkinöille (pieni määrä ei haittaa). Se tykkää pelata (PC & PS3, ei urheilu- tai rallipelejä) ja katsoa elokuvia (kauhu & animaatio, meille käy myös blu-ray). Se ei lue kirjoja, paitsi Blacksad-sarjista, josta siltä puuttuu vielä kirja nimeltä Hiljainen helvetti. Ja tietysti jotkut mun listassa olleet jutut voi toki laittaa meille yhteisinä lahjoina, esim. pyyhkeet ja vedenkeitin ja sellaset. :)


Ja loppuun voisin vielä sanoa, että hei, älkää ottako mun toiveista paineita ja käyttäkää omaa päätänne ja nämä on vain toivomuksia, ei vaatimuksia. Ajatushan on tärkein, oikeasti ja joulussa on paljon muutakin ihanaa kuin lahjat! En malta odottaa että pääsen kokeilemaan uusia piparimuottejani ja tekemään joulutorttuja! Ja ennemmin yksi toivottu juttu kuin monta turhaa. ;)

Viime jouluisia torttusia, nam!