29/31

Tänään oltiin koko porukalla remppaamassa taas. Remontti alkaa taas saada vauhtia! Tänään saatiin aikaan paljon aika pieniä juttuja. Iskä saumasi keittiön ja eteisen muovimattojen reunat, mies liimasi eteisen kaapin takalevyn takaisin paikalleen, mä fiksailin tapettien reunoja, äiti korjasi vaatekaapin laatikon puisen kiskon ja kiinnitti sen puuttuneen kahvan kaapinoveen.
          Kiinnitin myös äidin kanssa tiiliseinään ovistopparin, ettei ovi kolhiinnu tiiliseinään tai naulakkoon (joka ei toki vielä ole paikallaan). Ovistoppari oli asunnossa jo ennen remonttia, mutta eri paikassa, nimittäin keittiön oven stopparina. Lisättiin vain seinän ja stopparin väliin "korokepala" puusta ja se sai jatkaa tärkeää työtään uudessa paikassaan. Kierrätystä siis! Kaiken kukkuraksi sen värikin sopii just eikä melkein siihen tiiliseinään.
         Lopuksi käytiin miehen kanssa kiskomassa astianpesukone kellarivarastosta keittiöön ja purettiin se paketistaan. Sitten kannettiin keittiön roskiskaappi ja laatikosto paikalleen, että päästään seuraavalla kerralla kiinnittelemään niitä.

Jotenkin ihan kummallinen ajatus, että päästään laittamaan keittiön kaappeja. Vihdoinkin jotain oikeasti valmista alkaa näkyä! Sähkötaulukin pitäisi piakkoin vaihtaa, sitten saadaan tapetoida viimeinen seinä. Sitten eteiseen lattialistat, naulakon kiinnitys, kaappi ja kenkähylly paikalleen, ovipuhelimen kiinnittäminen seinään ja valmis! Myös ihanalle äidin tekemälle avainkaapille ja peilille pitää keksiä paikat eteisestä, niistä kuvia sitten kun ovat paikallaan.

Nyt vielä vähän keittiöjuttuja.

Keittiöön tulee siis yhdelle seinälle 40cm roskiskaappi (jonka päällä allas) - 40cm laatikot - 45cm astianpesukone - 50cm uuni. Tässä järjestyksessä. Niiden päälle sitten toki yläkaapit, joista "eka" on tietystikkin kuivauskaappi. Sitten toisella seinällä olevaan koloon tulee jääkaappi ja korkea kaappi ja jääkaapin päälle vielä sellainen pieni kaappi.

Kuvassa on tosiaan kahdelta eri seinältä kaapit. Jääkapin kohdalla katto on tosiaan alempana, kuten kuvasta voi havaita. Mittasuhteet näissä on ainakin suurinpiirtein sinne päin.

24-28/31

Olen mä taas pirun aktiivinen ja hyvä blogin kirjoittaja! Ai että, taputuksia päälaelle. Varsinkin kun mä olen tän päiväni kuvina -jutun kuitenkin lähes joka päivä muistanut - eli suomeksi sanottuna en ole vaan viitsinyt ja jaksanut YHTÄ vaivaista kuvaa laittaa blogiin. Tai edes ottaa sitä yhtä vaivaista kuvaa, jotta voisin joskus myöhemmin lisätä. Voi luoja...

24.3. Sunnuntai

Oltiin rempaamassa, minä, mies ja mun vanhemmat - se tavallinen porukka siis. Maalattiin olohuoneen patterin takana oleva seinä, koska se oli liian kylmän valkoinen lämpimän sävyiseen valkoiseen tapettiin nähden. Ja keittiöön saatiin matto liimattua. Siinä se sitten pääpiirteittäin olikin.

25.3. Maanantai
Maanantai meni laiskotellessa. Todellinen laiskottelupäivä. Saatoin yhden työhakemuksen laittaa...

26.3. Tiistai
Tiistai oli aika tarkka kopio maanantaista, mutta sain sentään pyykkiä pestyä ja jotain muutakin kai tein, muttei riitä aivokapasiteetti sen muistamiseen.

27.3. Keskiviikko

Keskiviikkona mä kävin mun vanhempien luona. Suunnattiin iskän kanssa Hondan valot, kun niistä katsastuksessa mainittiin. Tältä päivältä mulla on vain yksi kuva ja sekin kännykästä. Puuroa. Näitä pitäisi ostaa. Tai piti, mutta unohdin, joten pitää muistaa joku toinen kerta sitten.

28.3. Torstai

Eteisen matto paikallaan!

Olin vanhempieni kanssa remontoimassa tällä kertaa, mies jäi kotiin kipeän mahansa kanssa. Liimattiin keittiöön kaksi puuttuvaa (piiloon jäävää) matonpalasta ja eteisen matto. Maalasin patterin taustan toisen kerran. Ja siivottiin ja järjesteltiin - se tuli todella tarpeeseen!
          Illalla innostuin askartelemaan hama-helmillä ja tein sienen (supermariosta), Kari-etanan (Paavo Pesusienen lemmikki), Jaffa-tyylisen appelsiinikuvion ja pinkin pacman-haamun. Ensinnäkin, valkoinen on ihan loppu, ruskeaa on enää pari helmeä, keltainen on aika lopussa, samoin oranssi ja mustaakaan ei ole enää mitenkään erityisen mainittavaa määrää. Kaiken kukkuraksi käristin vahingossa liian kuumalla silitysraudalla ja sain neliön ja ympyrän muotoiset alustat mutkalle ja ne olivat ainoat tuon muotoiset. Tarvitsen uudet... Ja lisää helmiä. Kuka innostu, kuka? En minä ainakaan.

Koira-argh.

Mä mietin taas koiria. Ehkä hevonen olis parempi, se kun ei asuis "kotona" = mun ei tarvitsisi miettiä tilanpuutetta tai miehen ja eläimen yhteensopivuutta tai sen puutetta. Eikä mulla ole varaa hevoseen, eikä mun Se Hevonen ole edes myytävänä - vaikka kai sen saisi kun tarpeeksi tarjoaisi?

Eniveis, ei ollut nyt kyse hevosista ja niiden ostamisesta. Tai sen. Äh, olkoot.

Mä olen asunut reilut 1,5 vuotta samassa taloudessa koirien kanssa ja mies on kasvanut niiden keskellä. Miten on mahdollista, että mä olen meistä se, joka pärjää niiden kanssa ja mies ei? Miten mä ymmärrän niitä ja mies ei? Miten mä osaan olla niiden kanssa asiallisesti ja miehen on kokoajan pakko esim. härnätä niitä jollain? Lotta vie sitä kuin litran mittaa pitkin ojanpohjia, jos erehdyn antamaan remmin sen käteen, vaikka sillä on reilusti enemmän voimia pidellä sitä?! En vaan tajua.

No, se ainakin vaikuttanee, että mulla on halu ymmärtää ja oppia. Mua kiinnostaa. Mulle koira on koira. Vaikka inhimillistän asioita ja eläimiä vitsillä, mulle koira on silti aina tasan koira, eli aivan täysin eri asia kuin ihminen. Syö ja hengittää, mutta pään sisällä kaikki on toisin. Koirat leikkivät eri tavalla, ymmärtävät  asioita eri tavalla ja niin edelleen. Koirilla on myös varsin hieno ja mielenkiintoinen elekieli, jos joku vain sitä osaisi tulkita - se hännän heilutus ei ole ainoa ele, eikä sekään aina tarkoita samaa.
          Ihmisen mielestä hauska pikku härnääminen on koiran mielestä esimerkiksi oikeasti sairaan ärsyttävää (rousk) tai kiva saalistusleikki (rousk) tai jotain muuta. Ihmisen mielestä on kauhean hyvä vitsi, jos on heittävinään jotain, koira juosee ja lelu onkin edelleen ihmisen kädessä. Hihihih, kun on pöljä koira. Sitten ihmetellään, kun se ei enää nouda, eikä leiki, kun tätä härnäämistä on harrastettu enemmän kun varsinaista leikkiä. Tai käytetään tyhjää hupparin hihaa koiran leikittämiseen ja sitten ihmetellään, kun koira eräänä päivänä leikin lomassa nappaakin ranteeseen. Meidän tapauksessa ei paha juttu sinänsä, koska Lotan noutajamainen puruote ei tee pahemmin jälkiä, mutta opetappa sama belgille tai vastaavalle ja selitä sitten ensiavussa, että koira ei ole missään nimessä vaaraksi, se vain leikki vähän.

Ainiin ja yksi suurin logiikka maailmassa. Kutsu koiraa takapihalta sisälle. Kutsu uudelleen. Ja uudelleen. Karju koiralle vihaisena kun se vihdoinkin suvaitsi tulla sisälle. Toista x kertaa. Tadaa, koira ei enää tule pihalta sisälle vaikka ruoalla houkuttelisit ja koiran kutsuminen saa aikaan pakoreaktion! Olet onnistunut koulutuksessa! Ai, eikö se ollut tarkoitus vai? No, huomaamattasi kuitenkin opetit koiralle asian näin päin. Oma vika, pikkusika. Sama pätee myös siinä, jos koiralle antaa ruokaa/namupalan/kehuja/rapsutuksia/mitävaan aina kun tulee kotiin ja se haukkuu + aina kun se muuten vaan sattuu haukkumaan (= on muka nälkäinen ja pyytää ruokaa). Kai se oppii, että haukkumisesta saa namuja = se on positiivinen asia = haukkuu lisää.

Ylemmässä kappaleessa esitettyjä hienoja koulutuskeinoja ei sentään mun mies käytä, on se jotain oppinut. Kyllä siitäkin hiljaa hyvä tulee, ehkä. Tai voisi tulla, jos meille tulisi koira, muttei tule, koska mä en jaksa kouluttaa sekä miestä että koiraa. Eikä niitä voisi jättää hetkeksikään kahdestaan! Joskus tuntuu, että asun 5-vuotiaan, enkä 20-vuotiaan kanssa... Vaikka täytyy myöntää, että on se silti ihana ja ei se ole todellakaan koirien kanssa toimiessaan pahimpia tapauksia, joita olen nähnyt. Olisi sillä vielä toivoa, jos sitä jaksaisi kiinnostaa.

Kai se on helppo ymmärtää, kun tästä lukee, mutta voi kun ihmiset voisivat nähdä asiat näin myös elävässä elämässä. Toki suurin osa koirien omistajista varmasti ymmärtää nämä asiat muutenkin, mutta on myös suorastaan pelottavan suuri joukko niitä, joille yllä esitetty toiminta vaikuttaa aivan loogiselta ja on se kumma kun koira on niin tottelematon ja haukkuu ja niin edelleen.

Oppikaa näkemään vika itsessänne, ihmiset. Kaikki mitä koira tekee, on seurausta jostain mitä itse olette tehneet / jättäneet tekemättä. Aamen.

Kuvat 2012 keväältä, belgien tokopäivästä Tampereelta, itse ottamiani.

Kuvien koirat eivät liity tekstiin millään tavoin.

23/31

Eiliseltä ei tullut kuvia, mutta jotain kerrottavaa sentään: Mun rakas Civic meni katsastuksesta läpi ja nyt pääsen taas ajelemaan! Tältä päivältä sitten vähän enemmän kuvia...

Tässä Lotta näyttää siltä miltä se voisi näyttää, JOS se seisoisi lintuja. Oikeasti se ei tee niin, tai sitten ei ole vaan sattunut sopivaa lintua eteen. Kai se on näyttelylinjaisista vanhemmista, kun ei sillä ihan hirveästi tunnu vaistoja olevan. Ja sen häntä on (taas) ihan karvaton, toisin kuin tassut...

Päivän kaverikuva: Vasemmalla Jennin ihana belgineiti Zira, joka täytti hiljattain 9, etualalla kaksi ihan oikeaa kultsuneitiä ja takana Lotta, aina yhtä viisaan näköisenä. Menisivät kyllä helposti sekaisin ulkonäön perusteella tuon tummemman kultaisennoutajan kanssa! Suorastaan hämmästyttävä yhdennäköisyys, vaikka Lottis on puoliksi setteri. Vaikka kyllähän sitä nyt "omansa" tunnistaa!

Oli siis koirakas päivä tänään. Jenni tuli Ziran kanssa kylään ja ensin käytiin pikku lenkki kaikkien kolmen kanssa. Sitten istuttiin hölöttämässä jonkin aikaa, käytiin autolla koirapuistossa ja sitten tultiin takaisin, selattiin kuvia ja sitten olikin jo Jennin ja Ziran aika lähteä kotia kohti.
          Päivät on liian lyhyitä, olen ehdottomasti sitä mieltä! Vaikka jäihän mulle muistoksi kuvia ja poskeen naarmut siitä, kun Lotta veti lenkillä hullut kierrokset lenkkeilijän ohittamisesta ja yritti sitten kiivetä mun syliin... Sen mielenliikkeistä (jos niitä ylipäätään on) ei kyllä ota selvää vaikka miten yrittäisi.

21/31

Jaaha, tässä tulee eiliseltä kuva...

Eilen meille kotiutui tällainen. Näytöllinen Wacomin piirtopöytä. Mies sai tilata sen synttärilahjaksi, mitään muuta se ei sitten seuraavan vuoden sisällä kyllä saa, oli sen verran kallis ostos. Se on kyllä ihan valtava ja mietin, etteikö pienempi malli olisi muka riittänyt. No, se on miehen pöydällä, ei haittaa mun elämää. Ei sitä edes saisi mun macciin kiinnitettyä, joten täytyy jossain vaiheessa harkita pienempikokoista tavallista piirtistä mulle tai sitten piirrän miehen koneella.
           Meillähän oli L-kokoinen tavallinen wacomin piirtopöytä, mutta mies myi sen pois. Se oli tosiaan vähän liiankin suuri ja sen takia kovin epäkäytännöllinen. Uusi on sitten vielä isompi, mutta erona siinä on näyttö, vanhassa ei ollut. Mies käyttää töissä M-kokoista "normipiirtistä" ja se on hänen mielestään parempi kuin L. Sitä pienemmät taitavat sitten olla liian pieniä jo, ei sellaisilla oikein mitään tee. Tai ehkä enemmän kuin pelkällä hiirellä, mutta jos postikortin kokoinen alue vastaa koko 24" näyttöäni, on piirtämisestä tarkkuus aika kaukana.

Nyt alkais toivottavasti viimeinen autoremppapäivä vähään aikaan.

13-20/31

Kääks, viimeinen päiväni kuvina -postaus on 12. päivältä ja siitä on jo viikko! On ollut niin kiire juhlia äidin synttäreitä ja korjata autoa, että ei tässä ole muistanut mitään kirjoitella, saati valokuvata, saati sitten muokata niitä kuvia blogia varten ja julkaista jotain. Ja vaikka olisi muistanut, ei olisi jaksanut/ehtinyt. Joten laittelen joitain juttuja ja kuvia näiltä unohdetuilta päiviltä.

Keskiviikko 13.3.

Päälystin Erton kalenterin Tigeristä ostetuilla teipeillä. Kalenteri oli miehen, mutta sain sen. Siitä piti tulla mun liikuntakalenteri, mutta saas nähdä miten tässäkin käy, kun tein suunnittelemani liikkeet VAIN keskiviikkona ja sitten unohdin autuaasti koko homman / välttelin sitä.

Torstailta ei ole kuvia, eikä sen enempää muistikuviakaan, että mitä tapahtui. Hassua, ihan kuin koko päivää ei olisi ollut olemassakaan!

Perjantai 15.3.

Nyt mä tiedän mikä on kytkin, missä se sijaitsee ja miten se suurinpiirtein toimii. Kuva otettu Hondan moottorista alhaalta päin, kun vaihdelaatikko oli saatu irti. Pian selvisi, että Motonetistä oli annettu ihan oikea paketti, jonka sisällä oli oikea painelaakeri, mutta kytkinasetelma & -levy olivat väärät. Onneksi saatiin osat sitten muualta, vaikkakin kalliimmalla.

Lauantai 16.3.

Leivoin omenapiirakan, josta on kuva vain ennen paistamista. Ei siitä tullut ihan sellainen kuin piti, mutta tuli se kuitenkin syötyä. Äidin synttäijuhlia varten siis. Ahkeroin myös äidin lahjan kanssa pitkälle yöhön asti.

Sunnuntai 17.3.

Juhlittiin äidin synttäreitä. Tein lahjan valmiiksi aamulla. Heritage silkistä tuli siis kämmekkäät äidille ja lopusta tulee sitten jotain mitä tulee.


Maanantaina 18.3. korjattiin Hondaa ja annoin pokkarin siskolle lainaan, kun se lähtee kuukaudeksi Espanjaan työharjoitteluun. Täytyy yrittää pärjätä järkkärin ja GoPro:n voimin.

Tiistaina 19.3. korjattiin myös Hondaa ja se alkaa olla muuten kunnossa, mutta toisesta alatukivarresta oli pusla hajonnut ja kytkimessäkin on vielä jotain säätämistä, vaikka saatiin se jo suurinpiirtein toimimaan.
          Kävin myös koirien kanssa tunnin lenkillä, mutta siitä jäi vähän paha maku, kun ihan loppumatkasta tuli kolme koiraa vastaan, minkä seurauksena mä mm. raahauduin kaksi metriä polvillani pitkin tietä...  Kun oli ihan saamarin liukasta ja kaaduin, kun noi veti kohti niitä koiria. Melkein itkettää, kun ajattelee niiden remmikäytöstä. Lottakin rupesi jotain ärisemään toisille, eikä mulla ollut mitään kontaktia kumpaankaan. Yhden kanssa nyt vielä jotenkuten pärjäis...

Keskiviikko 20.3.

Vihdoinkin päästiin tähän päivään. Pitkästä aikaa sai nukkua pitkään. Nyt olen sitten virkkaillut mattoa, vaikka tuntuu että puran enemmän kuin saan valmiiksi. Materiaalina trikookude ja ohjeena Kauhavan Kangas-Aitan Aura-matto, virkkuukoukku kokoa 10mm. Toivottavasti saan maton valmiiksi muuttoon mennessä. Remontti ei tosin ole edistynyt muutamaan viikkoon, joten toivoa on.

Latasin muuten remonttikuvia kuvat..fi -kansioon. Kuvankatselutilassa oikeassa yläkulmassa näkyy pieni teksti kuvaan liittyen ja kuvat yrittävät olla uusin ensin -järjestyksessä. Kauhea innostus olisi päästä remppaamaan lisää, että pääsisi muuttamaan!

Frostin kuntokuuri alkaa huomenna!

Lankku

Tein juuri näppärään taskukalenteriin treeniohjelman, johon kuuluu kolmea liikettä per päivä alkaen huomisesta eli 13.3. ja päättyen 12.4. josta jatkan sitten omin neuvoin.

Lähtötilanteessa teen seuraavat:
lankku: 20sec
polvipunnerrus: 10 kpl
kyykky: 10kpl

Kuukauden kuluttua mun pitäisi pystyä tähän:
lankku: 5min
polvipunnerrus: 5kpl
& oikea punnerrus: +14kpl
kyykky: 60kpl

Kuntokuurin aikana myös lenkkeilen ja teen kahvakuulatreenejä ehtimisen ja jaksamisen mukaan. Sunnuntaisin on lepopäivä kaikesta liikunnasta, kaikkina muina päivinä toteutan yllä mainittuja liikkeitä kalenterini mukaisesti.

Lisäksi saatan innostuksen mukaan tehdä "treenin" päätteeksi vielä vatsalihaksia jaksamisen mukaan = niin paljon kuin vaan jaksan. Siis ihan perus perus vatsalihaksia, istumaannousuja. Nyt olen tehnyt 3 x 30kpl, täytyykin huomenna kokeilla mikä on maksimi mitä jaksaa kerralla... Kehityn siinäkin varmasti kuukaudessa jonkin verran!

Punnerruksia

Kuntokuurini liikkeet ja kehitys perustuu postauksessa näkyviin tumblrista löydettyihin "kuukausihaasteisiin," jotka yhdistelin tämän hetkiseen kalenteriin sopivaksi. Klikkaa suuremmaksi ja kokeile sinäkin!



Samalla tässä yritän myös laihtua hieman. Ihannepainoonhan mulla olisi matkaa 12 kiloa, mutta luulen, että jos saan vähän lihaksiakin ympärilleni, niin 10 kilon pudotus on varmaan aika passeli. Mä en kuitenkaan ole mikään keijukainen luustoltani... Pääasiassa tuijotan kuitenkin enemmän peiliä kuin vaa'an numeroita.

En usko, että tarvitsen laihtumiseen ihmedieettejä, vaan pyrin pääsemään haluttuun tulokseen ihan vain herkkuja vähentämällä ja liikkumalla. Toki myös annoskokoja täytyy tarkkailla, yrittää syödä enemmän "vihreää" ja juoda reilusti vettä. En tahdo ruveta punnitsemaan ruokiani ja laskemaan kaloreita.

Kyykkyjä

Voisin vaikka päivittäisiin postauksiin - kun niitä nyt näkyy nätillä tahdilla putkahtelevan - laittaa mitä liikkeitä ja muuta liikuntaa olen päivän aikana harrastanut ja muutamaan kertaan voisin myös tämän kuntokuurin aikana tarkistaa painonkin ja verrata sitä tähän alkutilanteeseen.

Täytyy kyllä kaivaa verkkarit ja tekniset paidat kaapin syövereistä + pestä lenkkarit! Ja lisäksi tarvitsisin kyllä sellaisen kellon, josta katsoa sekuntit, kun kännykästä niitä ei näe (huono puhelin kun siinä ei ole ajastinta eikä sekunttikelloa!!)... Ja vetovyön koiralenkkeilyä ajatellen, ettei tarvitsisi kädessä pitää remmiä kun Lotta vetää. Sen voisin tehdä ihan itse. Ja sellaisen superhienon sykemittarin tarvin kanssa... Se täytyykin lisätä synttärilahjatoivelistaan, olen sellaistakin taas kirjoittelemassa - synttäreihin kun on enää kuukausi aikaa. Lenkkeillessä olisi kiva käyttää Sports Trackeria, jos olisi uusi puhelin, kun tähän vanhaan sitä ei saa.

12/31

Tänään oli autoremppapäivä nro 1

Tänään purettiin, torstaina jatketaan. Siellä se Honda nyt killuu katonrajassa ilman eturenkaita ja vähän muutakin on irti. Tarkkasilmäiset näkee kuvan oikeassa reunassa sinisen liekin - meneillään mutterin kuumennus, kun se oli/on edelleen pirun tiukassa. Toinen puoli irtosi pitkähkön tappelun jälkeen, eli todistettu on, että ko. mutterin voi saada irti... Hahah.

Meikäläisen voimilla ei mitään mahiksia saada tollasta auki... Ei sillä, että edes tietäisin mitä kaikkea tuolta pitää purkaa! Onneks on iskä ♥ Mä olen vakuuttunut siitä, että mulla on maailman paras iskä. Kyllä, ehdottomasti on.

Huomenna mä aion mennä taas koirien kanssa lenkille. Lisäksi pitää suunnitella amerikkalaistyylisen omenapiirakan leipomista, joka ei siis tapahdu vielä huomenna, eikä ylihuomennakaan. Ja neuloa! (keksin muuten, että lopusta Heritage Silkistä teen Ginkgo Shoulderette Shawlin, jos sitä jää tarpeeksi)

11/31

Tähän fiilikseen vois jäädä koukkuun, eikä haittais yhtään!

Oltiin pitkästä aikaa lenkillä Lotan ja Maisan kanssa. Tunnin lenkki ja matkaa kertyi noin 4,4km. Lenkkareiden pohjaan olisi tarvinnut nastat, mutta muuten oli ihan jees, kaaduin vain kaksi kertaa ja nekin ihan lenkin lopulla.

Pääasiassa edettiin kävellen (mun huonon kunnon takia), mutta mentiin pätkiä myös ihan MIELETTÖMÄN kovaa! Jonkin aikaa talsittuamme kiinnitin nimittäin kaksi tismalleen samanlaista remmiä Lotan valjaiden sivulenkkeihin ja sitten mentiin. Ekan pätkän Lotta veti ihan mahtavasti, ihan kuin olis tehnyt sitä aina! Seuraavilla pätkillä meni vähän heikommin, taitaa olla aika rapakunnossa koirakin. Saatiin kuitenkin hyviä pätkiä ja pääsin kehumaan Lottaa niiden aikana. Kotona koira kellahti aika pian keittiön matolle kyljelleen ja näytti aika tyytyväisen väsyneeltä. Lisäksi olen kohtuu tyytyväinen myös siihen, että ekaksi lenkiksi pitkään aikaan Lotalla oli korvat kohtuullisen hyvin tallella ja se malttoi odottaa kun esim. virittelin remmejä uudestaan.

Maisa tyytyi "raahautumaan" perässä juoksupätkillä, mutta kävellessäni se kyllä jaksoi pitää remmin tasaisen tiukalla, kuten aina. Kotona mummelikoira jaksoi vallan mainiosti haukkua, kun miehen isä tuli kotiin hetki lenkiltä palaamisen jälkeen. Mistä sillä aina riittääkin tota energiaa? Lotta kieltämättä kuluttaa lenkillä suurimman osan energiasta kaikenlaiseen intoiluun ja käy hirveillä kierroksilla koko lenkin ajan, kun Maisa vaan puksuttaa tyynenä eteenpäin.

Loppuun vielä pätkä videota, jossa tosin mentiin ihan kävellen. Täytys koittaa kypäräkamera virittää jotenkin, että saisi kuvattua ilman käsiä... ja myöskin ilman kypärää. Kypäräkamera sietää kylmää, kuvaa paremmalla laadulla, kestää pudottamista/kaatumista kameran kanssa ja niin edelleen... Linssissä on myös laajakulmaa, joten kuvasta näkee enemmän. Tämä siis kuvattu Canonin pokkarilla, josta loppui kylmässä akku heti alkuunsa...

10/31

Korutarvikkeita pussukassaan

Tänään keräilin pöydällä seikkailleita helmirasioita muiden joukkoon - kirahvipussukkaan! Samalla tulin napanneeksi kuvan. Pussukka käy kyllä ahtaaksi, kun löydän loput helmeni jemmasta, joka sijaitsee tuntemattomassa paikassa. Täytyy tehdä uusi pussukka helmijutuille, että sekä helmet, että pihdit mahtuvat.

Olen ajatellut kokeilla korujuttuja. Helmien lisäksi myös ketjut kiinnostavat ja niitä on tullut käsityökoulu Näpsässä tehtyäkin - en sietänyt sitä lenkkien sahaamista, mutta onneksi niitä saa ostettua valmiina! Korujen lisäksi voisi tietysti tehdä kännykkäkoruja (joita käytän kaikkialla paitsi kännykässä) ja neulojan tärkeitä apulaisia, silmukkamerkkejä.

Pussukoita olen ajatellut tehdä ihan myytäväksi asti, kunhan nyt vain saisin kehitettyä muutaman hyvän mallin ja koon sitä varten. Ja itselleni tarvitsisin monta neulepussukkaa, isomman kynsilakkapussukan, sen aiemmin mainitun helmipussukan, penaalin ja sitten vielä muutaman ihan kunnon laukunkin - pienen ja isomman. Lista vain kasvaa...

9/31

Heritage Silkillä ja minulla on lieviä erimielisyyksiä

Heritage Silk on sotkussa ja neulominen tuntuu tahmaiselta. Voihan käppyrän käppyrä! No, en luovuta, en sitten niin millään. Ainoa vaan, että lanka ei suinkaan lopu tämän yhden neulomuksen valmistuttua, vaan lopustakin täytyisi neuloa jotain!

Lisäksi halusin jakaa teille persikkakiisselin ohjeen, jonka nappasin kameralla jostain lehdestä. En tietenkään tajunnut katsoa mikä lehti se oli. Äitini oli tehnyt sitä sopivasti, kun käväisin ja pääsin toki maistamaan. Oli hyvää, täytyy tehdä joskus itsekin, oli kuulemma aika simppeli tehdä. Kuva avautuu suuremmaksi klikkaamalla, kuten aina :)

8/31

Kauluri tuli valmiiksi

Se näyttää vähän joltain merikasvilta, mutta on kiva. Ja kyllä, siedän vallan hyvin 7-veikkaa kaulallani - toisin kuin otsallani, joka on älyttömän herkkä. Lanka tuli aikalailla kulutettua loppuun ja langanpäätkin tajusin päätellä heti kuvan ottamisen jälkeen...

Nyt otin puikoille (uusille KnitPro Karbonz -puikoille siis) Heritage Silkkiä, mutta takkuisesti alkanut yhteistyö ko. langan kanssa ei jatkunut kovin ruusuisesti. Keriessä käytin tosiaan kolmisen tuntia sotkeentuneen langan selvittelemiseen. Neuloessa lanka on liukasta kuin saippua, mutta ei silti tahdo liikkua puikoilla, minkä lisäksi se menee neuloessa solmuun (neulon kerän kumpaakin päätä eli sisältä ja ulkoa). Onhan se unelmaisen pehmeää, mutta saattaa olla, ettei heti tule ostettua lisää... Toivon hartaasti, että saan neulomuksen ongelmista huolimatta ajoissa valmiiksi.

Huomenna onkin Lankamaailman miitti, jonne Heritage Silk ei lähde mukaan. Ei ikinä. En mene sinne muiden sekaan kiroilemaan tuon langan kanssa, vaan mukaan lähtee Nalle kukkaketo & melkein valmis kauluri. Niin, jos löydän siihen oikeat puikot ja kaapelin aamulla...

7/31

Minä keilaamassa

Tänään oli työnhakukurssin vika päivä ja käytiin sitten lopuksi keilaamassa! Oli kivaa ja rannekaan ei pahasti ole (vielä) ruvennut kiukuttelemaan. Ja mikä parasta, huomenna ei tarvi mennä mihinkään! Ehdin ehkä siivota, pestä pyykkiä, värjätä lankaa ja ehkä jopa kuntoilla? Ja aloittaa yhden neuletyön, jolla alkaa olla aika kiire! Todellisuudessa en ehkä tee näistä mitään, mutta toivossa on hyvä elää...

Kuvasta kiitos yhdelle kurssilaiselle. :) Oli tosi mukava porukka ja kivoja ohjaajiakin, vaikka parina ekana päivänä olin sitä mieltä, että en tule viihtymään. Onneksi mä en niin jää kiinni siihen ensivaikutelmaan - jos jäisin, takertuisin ensimmäiseen mielikuvaan, olisin montaa kaveria ja yhtä erittäin hyvää ystävää köyhempi.

6/31

Kynsijuttuja kynnettömälle!

Tänään saapui hassu neliskanttinen pikku paketti BeautyBay.comista. Vasempi purkki on Red Carpet -merkkistä kynsinauhaöljyä, joka tuoksuu iiiihanalle (=sitruunalle) ja oikean puoleinen on O.P.I:n kynnenvahvistajaa, jota eräs neuloja suositteli. Alla on sitten "kynsikavio", jolla voin töniä rehottavia kynsinauhojani ojennukseen.

Kaikki näistä tulivat todella tarpeeseen, vaikka mulla ei juuri kynsiä olekaan nyt. Täytyisi taas laittaa Mavalan Stoppia, mutta kun huomenna syödään kurssin vikan päivän kunniaksi tortilloja, enkä halua, että mun herkkutortilla maistuu vain sille mömmölle... Toivottavasti vahvistajan avulla saan kynnet pysymään kasassa kun joskus kasvavat ja öljy auttaa kynsien reunoja, jotka ovat ilmeisesti kuivat, kun niihin tulee sellaisia ikäviä iholiuskoja ja reunat ovat aika kovatkin paikoitellen.

Näin yhden tilauksen kokemuksella voisin suositella ko. kauppaa, tuotteet tuli suht. nopsaan ja olivat oikein huolella pakattuina laatikossaan. Myöhemmin, jos muistan, saatan kirjoitella ko. tuotteista jonkinlaista arviota, jos nyt ylipäätään muistan käyttää niitä aktiivisesti.

5/31

Hups, viidennen päivän kuva unohtui laittaa blogiin, joten se tulee nyt vuorokauden verran myöhässä! Kuva on kyllä otettu eilen, unohdin vaan julkaista sen :D

Prinsessajätskiä!

Kyllä joskus saa herkutella, mutta ehkä oikeasti pitäis vähän vähentää, kun välillä tuntuu, etten mitään muuta syö kuin herkkuja. Napostelu on paha tapa ja makeanhimo on rasittavaa. Mulle kuitenkin kertyy helposti vyötärölle kaikki mitä syön, toisin kuin miehelle - siinä ehkä onkin yks osa tätä ongelmaa, kun hän voi syödä niin paljon kuin huvittaa ja mä tietysti sitten haluan aina oman osani herkuista... Parempi olisi, että molemmat vähentäisi herkuttelua, koska eihän se terveellistä ole, vaikka siitä ei lihoisikaan.

4/31

Oranssiksi värjätty kammotuslanka pääsi puikoille!

Oranssiksi värjäämäni entinen ruskean sävyinen 7 veljestä tweed -lanka pääsi heti puikoille ja muotoutuu jonkinlaiseksi kauluriksi. Ohjeena Soggy Waffles, jossa on tosi kivan näköinen pinta, joka on superhelppo! Vain oikeita ja nurjia silmukoita. Lanka tuntuu kovin karkealta neulottaessa, mutta mahdollisesti pehmenee pesussa ja villanhoitoainettakin voisi laittaa lisäksi.

Loppua kohti varmaan modailen ohjetta ja levennän kauluria, ettei se ole vain tuubi. Aion käyttää koko kerän loppuun. Kauhean nopeasti tää on tullut, pituutta jo 10 senttiä! Eilen aloitin kotona ja tänään neuloin bussimatkoilla. Kotona pitäisi kyllä keskittyä vaativampiin (ja kiireellisempiin) hommiin!

3/31

Tänään oltiin remppaamassa!

Kuvassa mun, miehen ja iskän räpylät, iskän tuolla ylhäällä ja miehen kengät on nuo maalilla sotketut. Laitettiin siis muovimattoja keittiöön (kuvassa) ja eteiseen, tai siis tarkemmin sanottuna vasta leikattiin ne matot oikean mallisiksi. Keittiö näytti mystisesti paljon isommalta, kun matto oli paikallaan!

Meiltä oli laitettu sähköt poikki asunnolta. Mikä sähkösopimus? Pitääkö sellanen muka olla? Aijaa... Hups! No, hyvin ollaan tässä 1,5 vuotta porskuteltu asiasta tietämättä. Kummallista tässä oli kuitenkin se, että meitä ei millään tapaa etukäteen infottu, että sähköt katkaistaan syystä x. Tai mistä tiedän, jos ovat käyneet oven takana kolkuttelemassa, kun asunnossa ei kerran asuta.

Onneksi on jo valoisaa, niin ikkunoista tulevan valon avulla nähtiin hyvin leikellä mattoja!

2/31

Ensimmäiset (valmiit) itse värjätyt langat!

2 x Nalle kukkaketo (oli ennen päivänkakkara eli valko-kelta-oranssi-vihreä)
1 x 7 veljestä tweed (oli ennen väri nro. 815 eli ruskean eri sävyjä)

1/31

Hyvin alkaa tääkin, heti unohdin ekan kuvan postata... Mutta nyt tulee siis kuva per päivä ainakin tän kuun ajan, mahdollisesti seuraavankin.

Kävin asunnolla vain avatakseni mattorullan. Se pitäisi saada leikeltyä niin, että siitä riittäisi sekä keittiöön, että eteiseen. Olkkarin lattialla ollessaan se näyttää toki surkean pieneltä, mutta iskän laskelmien mukaan sen pitäisi riittää.