Jojoilua

Taas vähän painonhallinta- ja liikunta-asiaa...

Painoni on ehtinyt olla alimmillaan jo 67,1kg (4.4. eli pari viikkoa nielurisaleikkauksen jälkeen) ja sitten se nousi jo 69,5 kiloon asti (6.5.), pudoten 2 päivässä 68,4 kiloon (8.5.). Siitä se nousi 69,0 kiloon (18.5.) ja on nyt taas sen samat 68,4kg (23.5.). Ei käy päinsä.

Tässä vielä pidemmältä ajalta ja selkeämmin esitettynä:
71,0kg (6.3.)
71,5kg (25.3.)
67,8kg (1.4.)
67,1kg (4.4.)
69,5kg (6.5.)
68,4kg (8.5.)
69,1kg (18.5.)
68,4kg (23.5.)

Että onhan se nyt tietysti maaliskuusta pudonnut, mutta sen jälkeen ollut vähän tällaista jojoilua havaittavissa. Täytyy yrittää ryhdistäytyä.

Ikkunalaudalla kasvaa chilin alkuja. Terrassa riehuu sinikieliskinkki Shaskar (hoidossa mulla). Lenkillä ja töissä on tullut käytyä. Vaatehuoneen ja muiden tavaroiden raivausta aloitettu. Että kyllä täällä jotain tapahtuukin!

Ryhdyttiin kämppiksen kanssa osin rahallisista ja osin terveydellisistä syistä boikotoimaan mm. roskaruokaa, limuja, mehuja, energiajuomia, sekä makeita ja suolaisia herkkuja. Kämppiksen lakkoon kuuluu vielä joitain muitakin asioita jotka ei koskettaneet mua. Heti lipsuin, kun oli neulemiitti kahviossa ja en ollut syönyt edes aamupalaa. Mutta kyllä tämä tästä!

Ns. herkkulakon lisäksi tein itselleni lupauksen, nyt näköjään julkisesti:

Ennen syyskuun alkua:
- pystyn juoksemaan läheisen lenkkipolun ympäri kerralla
- painan alle 65 kiloa

Toivon tietysti että nämä tavoitteet saavuttaisin jo paljon aikaisemminkin, mutta onpahan joku takaraja. Sen voittaminen etukäteen on vielä suurempi ilo, kuin päästä juuri ja juuri tavoitteeseen, joten miksi ei.

Nyt pystyn juoksemaan vain pieniä muutaman kymmenen metrin matkoja maksimissaan. Isä sanoi, että tuon lenkkireitin yhden kierroksen pituus on 700m, mutta aion tarkistaa asian seuraavalla lenkillä sports trackerilla.
         Samalla saan vertaamista varten ajan ylös - kauanko yhteen kierrokseen kuluu aikaa nyt ja kuukauden päästä? Pääsenkö joskus kaksi tai jopa kolme kierrosta samassa ajassa kuin nyt yhden?

Ja jos nyt lopullisia tavoitteita mietitään, niin ennen ensi vuoden kesää aion olla normaalipainoinen, ainakin hyvin hyvin lähellä tavoitettani ja paljon paremmassa fyysisessä kunnossa kuin nyt. Siitä sitten jatketaan toki ylläpitoa ja kunnon ja muun parantamista.

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä.
Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa.

Päiväni kuvina

Nää on aina kivoja, eiks vaan?

KIRJOITETTU PERJANTAINA 8.5.15

1. Pakollinen selfie.

2. Painoni tänään. Kahdessa päivässä hukattu kokonainen kilo johonkin. Nestettä ehkä suurimmaksi osaksi? Ja olo on mainio, kuten eilenkin!

3. Tulostin seinälle päivän ruokailujen suosituskalorimäärät ja kyhäsin sen ympärille vähän muutakin. Syö sopivasti, juo vettä ja liiku - pettämätön resepti!

4. Aamupala. Tasan ohjeen mukainen 309 kcal. Kolmen munan munakokkeli, mukana puoli desiä kaurakermaa ja paistamiseen nökäre voita. Lisäksi mausteita.

1. Ompelua. Äitienpäivälahjaa...

2. Se on kesä nyt!

3. Oman pösön tuttu ratti. Lähdin vanhempien luo.

1. Onneksi äiti ei ollut vielä ehtinyt myydä vanhaa nahkatakkiani, koska se mahtuu mulle jälleen! Jouduin tosin kaivamaan sen myytävien vaatteiden laatikosta...

2. Pesin yhteensä 3 koneellista pyykkiä päivän aikana - mulla ei ole vielä omaa pyykkikonetta ja taloyhtiössä ei ole pesutupaa, joten käyn toistaiseksi hyödyntämässä vanhempien pesukonetta.

3. Lisää nahkatakkiselfieitä...

4. Jouduin vanhempien pösön rattiin, kun kävin heittämässä heidät kaupungille. Tällä autolla opettelin ajamaan ja ajoin inssinkin. Silti se on kaikista autoista vähiten mun tassuihin sopiva. Onneksi illasta pääsin taas ajamaan omalla rallipäärynälläni.

Ja sitten yksi asia, josta ei ole tuoretta kuvaa...

Honda Civic -94 ♥

Näin juuri tällaisen kaupungissa. Saattoi jopa olla minun vanha rakas purkkini, mutta en nähnyt riittävän läheltä ja nyt harmittaa, kun en lähtenyt sen perään ajamaan. Sitä autoa on ikävä, ihan tosissaan. Vain yksi voi olla ensimmäinen...
Kuva on syksyltä 2012

Seuraavassa postauksessa näette, mitä tein äitienpäivälahjaksi!

Oho hupsista

HUOM: kirjoitettu edellisenä päivänä.

"Hyvin tää menee omalla painollaan, en mä ole ainakaan lihonut..."

Joo. Olin yhdessä vaiheessa jo 67,1kg, 10pvän paaston jälkeen. Siihen tuli puoli kiloa päälle, varmasti ihan nesteiden palautumisena. Miksi mä sitten nyt painan 69,5kg?! (tosin on myös turvonnut olo, mutta ei siitä millään kahta kiloa tule)
          Joo eli ei mene omalla painollaan, täytyy kytätä ja vahtia syömisiä. Tämä hyvin selvä. En mä ole vielä oppinut. Ja nyt ei muuta kuin eteenpäin. Kirjaimellisestikin! Tänään tullut taas istuttua ihan liikaa. Onneksi töissä joutuu seisomaan ja kävelemään. Vaikka se ei ole fyysisesti raskasta (varaston pakkaamotyö), on se kuitenkin aktiivisuutta. Ihan eri asia kuin istumatyö.

69,5 kilon kanssa kiloklubi sanoo, että tavoite on saavutettavissa 35 viikossa. 35 viikon päästä on tammikuun alku. Alunperinhän se näytti, että tavoite olisi saavutettavissa marraskuussa, joten ihan en ole pysynyt kurssissa. Eikä ihme. Ilman 10 päivän pakkopaastoa nielurisaleikkauksen jälkeen, olisin varmaan vieläkin yli 70 kiloinen.

No, hitaammin on parempi (kunhan en vain jojoilisi tällä tavalla, huoh). Nopeasti laihtumalla saa myös nopeasti ne laihdutetut kilot takaisin - usein vieläpä kaksinkertaisena. Kyllä mä ensi vuoden kesällä olen jo jonkinlaisessa rantakunnossa ja siitä lähtien aion myös pitää kiinni siitä. Silloin minulla toivottavasti on myös oma nelijalkainen personal trainer pitämässä huolta päivittäisestä liikunnan tarpeestani.

Eilen laitoin pitkästä aikaa kaiken kiloklubiin. Söin suhteellisen fiksusti, vaikka päivällinen jäikin (taas) välistä. Niinhän se aina jää ei-työpäivinä! Määrä kuitenkin ok. Laadussa näyttäisi silti olevan vähän sanomista, vaikka ihan suht fiksusti söin. No, antaa kiloklubin olla mitä mieltä haluaa. Tästä tää taas lähtee.

Eteenpäin, eteenpäin... Luovuttaminen ei oo vieläkään mielessä!

Mä oon tullut tänne voittamaan, en jaksa olla se sama luuseri enää.

Laitetaas nyt tämmönen söpöstelyluonnos piristämään postausta...

ps. käsityöpostauksia taas tuloillaan, parikin kappaletta...