Nyt ja huomenna puikoilla

Jihuu! 10 lukijaa! Tervetuloa uudelle lukijalle :)

Koska mulla ei tällä hetkellä ole puikoilla mitään salaista, tehdään pieni katsaus siihen, mitä mulla tällä hetkellä on kesken ja mitä olen suunnitellut neulovani seuraavaksi. Missään järkevässä järjestyksessä nämä eivät ole. Ketään ei varmaan kiinnosta pätkän vertaa, odotatte vaan sitä tulevaa koiravideota, jota en jaksa leikata.

NYT

Keskeneräisiä on tosiaan kertynyt jo 8 kpl. Pitäisi osata tehdä jotain loppuun ennen uuden aloittamista. Osa keskeneräisistä on marinoitunut käsityökorissa jo lähes vuoden ihan koskemattomina, osa taas on parin päivän sisällä aloitettuja.

Pipon reunaa

• Peruslapaset miehelle tummanvihreästä 7-veikasta, tulevat siis aluslapasiksi kunhan saan neulottua päälle tulevat lapaset. Tällä hetkellä ekan lapasen joustin menossa, eli ihan alussa ovat vasta. Aloitettu 28.12.12
• Neidonkyynel -lapaset mulle itselleni, 7-veikasta, värinä tumma petrooli. Olen alottanut lapasia tuosta samasta langasta itselleni nyt neljä kertaa, eli kolmesti purkanut, mutta jos nyt vihdoin tulis valmistakin. Nämä on aloitettu joulun jälkeen, päivää en kyllä muista ja näissäkin on menossa vasta ekan lapasen joustin.
• Dainty Bubbles -lapaset siskolle, Drops Big Merino, väri 12. Näiden piti tulla siskolle joululahjaksi, mutta tuli virheitä ja ongelmia ja kaikkea. Toinen lapanen on puolessa välissä, mutta ekan lapasen kärki pitää purkaa ja tehdä uusiksi, kun siinä tuli kuvioon aika paha moka. Peukalot puuttuu tosiaan kans. Aloitettu 30.11.12
• Sateenkaarikoiralapaset, siis sateenkaari_koira_lapaset. Kai nää on mulle tai jotain? En tiedä vielä. Sateenkaariraidallista ja mustaa 7-veikkaa tosiaan lankana. Ohje on "oma", eli parista eri mallista yhdistelty ja muokattu. Ja jotta ei mene liian helpoksi, teen näitä tosiaan magic loopilla (eli molemmat yhtä aikaa) ja onteloneuleena. Nämä on aloitettu 12.12.12 ja näissä(kin) olen ranteiden joustinten kohdalla ja joustimen tekohan on vallan lystikästä onteloneuleella... Not.
• Ruskeat koiralapaset, lankana Gjestal Maija kahdessa ruskean sävyssä. Aloitin näitä magic loopilla ja onteloneuleena, mutta jaoin työn sitten sukkapuikoille, koska en osannut. En ole kovin vakuuttunut siitä, että näille tulee jatkoa vielä pitkään aikaan. Oma ohje. Ranteen joustimessa ollaan näissäkin, aloitettu tosiaan jo ajat sitten eli 12.02.12
• Korvaläpällinen merinopipo mulle (kuva ylhäällä) tummanharmaasta Hjertegarn Palinosta. Ohje on Neon ski bonnet, mutta vasenkätisenä sössin kuvion heti alusta alkaen ja luulen, että puran sen ja teen vähän sovellettuna versiona, koska olen tosiaan vasta tekemässä pipon "reunapötköä", joka siis neulotaan pyörönä, jotta siitä tulee kaksinkertainen. Aloitettu 24.11.12
• Valtava isoäidinneliö (kuva alla) sinisestä ja beigestä Novita Kotiväestä. Löysin kuudennen luokan virkkausharjoitukseni, joka oli pahasti kesken, joten purin sen ja aloitin sen enempää ajattelematta tätä isoäidinneliötä ja ostin sinisen(200g) kaveriksi beigeä(100g). En tiedä mitä siitä tulee, varmaan pitäisi purkaa ja tehdä jotain fiksumpaa. Värikään ei oikein sovi mulle tai edes sisustukseemme, joten olisi parasta tehdä langasta jotain jollekin muulle. Järkeni huutaa, että tätä ei ole järkeä jatkaa. Aloitettu 21.09.12
• Storyteller -huivi, ohje Sardonyx scarf, kuva alla. Sain jostain (mummulta tai äidiltä) vanhaa, kivan pehmeää, jotenkin puuvillamaista akryylilankaa. Väri on oikeasti violetti, mutta kamera toistaa sen sinisenä. Ei oo oikein mun väri, mutta ohje on ihana ja lanka ihanan tuntuista, vaikka onkin 100% akryylia. Pitäisi jatkaa tätä joskus kun on keskittymiskykyä haastavan ohjeen lukemiseen. Aloitettu 27.01.12

SUUNNITTEILLA

Tykkään suunnitella, mitä seuraavaksi neuloisin ja mistä langasta. Raverlyn queue-listaltani löytyykin melkoinen määrä kaikkea, joten listaan tähän vain tärkeimmät ja ne, jotka haluan tehdä heti seuraavaksi.

• Hienot päälyslapaset miehelle, ohje Chevalier mittens. Lankana tummanharmaa 7-veikka, joka on tosi lähellä tummanharmaata Palinoa, josta aion tehdä joskus miehelle pipon ja huivin. Pehmoinen merino on kuitenkin vähän liian hienoa lapasiin.
• Aluslapaset mulle, siis ihan peruslapaset, varmaan samasta tummanvihreästä 7-veikasta kuin miehellekin, koska en keksi, mitä muuta siitä tekisin.
• Jotain kivaa pientä ihanalle ystävälleni. Siitä ei sitten sen enempää, kun en itsekään vielä tiedä.
• Tiskirättejä tulevaan kotiimme. Mulla on tähän tarkoitukseen pieni kasa puuvillalankoja ja yksi kerä 70% bambua, 30% puuvillaa. Ohjeita on mielessä jo muutama, ehkä teen jokusen virkatenkin. Näiden lisäksi on tarkoitus neuloa ainakin yksi autoon, jotta voin pyyhkiä sisäpuolelta huurtuneen tuulilasin, olen suunnitellut onteloneuleista rättiä Hondan logolla.
• Palmikkotyynyliina koristetyynyyn, varmaankin valkoisesta Novita Flipflopista, koska sitä on paljon ja en tiedä mitä muutakaan muovipullolangasta voisi tehdä. Yhdistelen varmaan paria palmikkomallia ja sovellan ihan ite. Saa nähdä tuleeko tästä mitään, mutta haluaisin tosiaan jonkin verran neulottuja juttuja sisustukseemme.
• Bolero tai joku vastaava mulle itelleni. Tästä ei ole vielä sen tarkempia suunnitelmia, mutta tahdon tehdä jotain isompaakin tosiaan joskus ja bolerosta on hyvä aloittaa. Myös villatakkiohjeita listalta löytyy, mutta antaa niiden nyt vielä olla.
• Wurm -pipo miehelle tummanharmaasta Palino-merinosta.
• Kaulahuivi miehelle samasta langasta.
• Säärystimet. Mulla ei ole koskaan ollut ainoitakaan ja heti kun tajusin sen, niin päätin tehdä itselleni ehkä paritkin sellaiset. Langasta ja ohjeesta ei ole mitään hajua.
• Kämmekkäät. Tarvin ehdottomasti toisetkin ja kolmannetkin kämmekkäät käsiäni lämmittämään. Iskän kaulurista jääneestä kerästä Alpaca Silkkiä saisi varmaan jotain ja muitakin sopivia lankoja löytyy. Ohjeita queue-listaltani löytyy: Rinsessat, Rebel, Leafy mitts ja ehdoton lempparini Spring Roses, johon täytyy varmaan ostaa jotain ihanaa lankaa. Suosikeissa on näiden lisäksi kauhea määrä muitakin ihania.
• Jotain virkattavaa. Näiden lukuisten neulomusten lisäksi mulle on tullut jokin pakottava tarve virkata jotain, mutta en ole vielä löytänyt sellaista ohjetta, jonka haluaisin, osaisin ja voisin toteuttaa.

Flipflopista tyyny?

Nyt ei muuta kuin neulomaan! Intoa on, aikaa on, mutta sitten on kuitenkin liian helppo jäädä selaamaan ihania neuleohjeita raverlyssa... :D

Koirakysely

Jotta te kaikki tietäisitte miten perseelleen täällä on asiat. Jos mulla olis ihan oma koira, jonka hoitaisin kokonaan itse, olisi kyselyn vastaukset paljon hyväksyttävämpiä. Mutta kun en omista kummastakaan edes hännänpäätä...

Ensin vähän kuulumisia, eli eilen oltiin 1h 40min lenkillä, josta puolet tepasteltiin järven jäällä. Lotalla oli jälleen tassujääongelma, se tarvii oikeasti ne tossut. Ulkoilutin myös uutta GoPro -kameraamme, videoa ehkä joskus myöhemmin tulossa.
          Lotalla on tällä hetkellä antibioottikuuri korvatulehdukseen ja lisäksi maitohappobakteeria. Sen pitäisi loppua vuodenvaihteessa ja sitten alkaakin puhdistuskuuri molemmille, sillä Dorwestin tilaus tuli eilen! Siitä juttua sitten myöhemmin. Tällä hetkellä korvat näytää hyvältä.

Ja sitten kyselyn pariin...

Koirasi nimi, ikä ja sukupuoli?
- Lotta n. 5v ja Maisa 12v, molemmat narttuja

Lenkitätkö koiraasi aamuisin? (jos niin kuinka kauan olette lenkillä)
- En. Ne pääsevät takapihalle asioilleen. Aamulenkki kyllä varmasti saisi omankin päivän alkamaan paljon pirteämmin...

Kuinka kauan koirasi on yksin päivällä?
- Noi on tosi usein yksin, kun ihmiset on töissä. Sellaiset 8 tuntia kerrallaan, riippuen ihmisten aikatauluista. Se ei ole niille mikään suuri ongelma ollenkaan, ovat tottuneet.

Lotta kesällä 2011

Kuinka monta kertaa päivässä lenkität koiraasi? (nurkan takana käymisiä ei oteta huomioon)
- Monta kertaa päivässä..? Kerran kuussa on ehkä aika lähellä. Koskaan en ole kahdesti päivässä ollut lenkillä. Tavoite on, että kävisin edes lähes joka päivä ulkona noiden kanssa, mutta kun ei ole pakko, niin se aina vähän jää...

Kuinka kauan liikut koirasi kanssa ulkona, että koet ulkoilutuksen lenkiksi?
- Varmaan kaikki 15 minuutista ylöspäin, mutta eipä ole tullut alle puolen tunnin lenkkejä tehtyä koskaan, yleensä ollaan noin tunti kerrallaan lenkillä. Takapihalla käyvät monta kertaa päivän aikana, se ei ole mitään lenkkeilyä.

Ulkoilutatko koiraasi yleensä flexissä vai normaalissa remmissä?
- Normaalissa remmissä. Lotta veti flexinsä rikki...

Kun kävelytät koiraasi, kulkeeko se vasemmalla puolellasi?
- Voi kun ne osaiskin... Siellä täällä haahuilevat.

Valitse sopivin vaihtoehto/vaihtoehdot alla olevista. Merkitse tähdellä, mitä välineitä käytät, kun ulkoilutat koiraasi.
a) normaalia pantaa
b) puolikuristavaa pantaa * (Lotalla)
c) kuristavaa pantaa
d) kuonopantaa * (Lotalla)
e) normaaleja valjaita
f) Y-valjaita * (Maisalla)
g) jotain muuta, mitä?

Lotalla oli kerran normaali panta päässään ja se veti päänsä siitä n. minuutissa läpi...

Maisa kesällä 2011

Koetko, että koirasi palelee yli -10 pakkasella?
- Eivät palele ainakaan ihan heti, mutta Lotalla jäätyy lunta tassuihin jo pienellä takapihavisiitillä ja remmissä ulkoilu menee hankalaksi, kun se jää 5 metrin välein lussuttamaan tassujaan...

Vaikuttavatko säätilat koirasi lenkitykseen?
- Juu. Koska noi ei ole tottuneet säännölliseen lenkitykseen, käyn lenkillä kun siltä tuntuu ja on hyvä ilma. Kerran tosin oli jossain ihme mielenhäiriössä pakko päästä lenkille tihkusateessakin, eikä se ollut edes kovin kurjaa.

Käytätkö koiraasi muuten ulkona kuin lenkittäessä?
- No takapihalla ne käyvät...

Lempirodut?
- Belgianpaimenkoira tervueren ja australianpaimenkoira, tykkäisin myös faaraokoirasta tai Ibizanpodencosta, jos sellaiselle saisi belgin aivot... :D

Mitä rotuja et ottaisi?
- Pieniä, liian suuria, pilalle jalostettuja. En myöskään ottaisi koiraa, jota en voisi suhteellisen helposti kouluttaa tai jolla on liian vahva vietti esim. metsästykseen tai vahtimiseen.

Belgi!

Mitä ruokaa koirasi syö?
- Lotta syö raakaa ja Maisa purkkiruokaa ja nappuloita, sekä välillä naudan mahaa, koska se on ainoa raaka mikä sille maistuu.

Vaihdatko ruokamerkkiä, kun ruoka loppuu?
- Maisan ruoista en päätä, mutta Lotta syö raakaa, eikä sillä oikeastaan ole väliä, miltä firmalta ruoat ostaa - possu on possua, vaikka merkki päällä vaihtuisi.

Minkä perusteella valitset ruuan?
- Ruoan pitää olla terveellistä ja monipuolista ja maistua koiralle. Näppärät pakkaukset ovat myös plussaa, koska reikäiseen muoviin pakattu lihamössö ei ole kovin kivaa.

Liotatko kuivaruokaa ennen kun tarjoat sen koiralle? Miksi? Miksi et?
- Liottaisin mielelläni, mutta Maisa ei suostu syömään liotettua nappulaa.

Tarjoatko säilykeruokaa? Miksi? Miksi et?
- Kuten sanottu, Maisa syö nappulaa ja purkkiruokaa sekaisin. Lotalle laitan joskus vähän, jos purkin pohjalle jää pari lusikallista Maisan kipon täyttämisen jälkeen.

Kuinka usein annat koiralle puruluita tai muita hampaille hyviä väliherkkuja?
- Maisa saa puruluita silloin, kun miehen vanhemmat sattuvat antamaan. Lotalle pyrin antamaan luita useamman kerran viikossa ja loput sitten mössöinä, koska tuon luiden syönti on vielä niin vaikeaa, täytyy kädestä syöttää... :D

Naapurin Otto & Lotta kesällä 2012

Kuinka usein koira saa koirankeksejä yms?
- Nuo saavat varmaan lähes päivittäin, kun miehen vanhemmat antavat. Ikiomalle koiralle en antaisi, paitsi koulutuksen ohessa jotain, mikä on myös terveellistä.

Saako koira kotiruoan jämät? Miksi?
- On noille aika usein syötetty sellaistakin, mitä ei missään nimessä pitäisi koiralle antaa. Nykyään Maisa saa joskus jotain, mutta Lotta ei.

Montako kertaa koira juo vettä päivän aikana?
- Ei mitään hajua, koska en istu koko päivää koirien juoma-astian vieressä vahtimassa. Maisa juo enemmän kuin Lotta, varmaan ruokinnasta johtuen.

Juoko koira kupin kerralla tyhjäksi vai vähän silloin tällöin?
- Vähän silloin tällöin, koska noilla on sellainen iso astia täynnä vettä, ei sitä mikään koira kerralla joisi tyhjäksi.

Montako ateriaa koira saa päivässä?
- Yleensä 2, silloin tällöin toinen ruokailu jää enemmän tai vähemmän tarkoituksella väliin.

Annatko haistella vastaan tulevia koiria?
- Lotta saisi haistella mun puolesta, jos vastaantulijat näyttää mukavilta, mutta koska Maisa on remmiräyhä, pysytellään kauempana.

Osaako koira odottaa hiljaa kaupan ulkopuolella, kun käyt kaupassa?
- Hiljaa? Mitä se tarkoittaa? Maisa räksyttäisi tauotta ja Lotta vinkuisi ja ulisisi. Onneksi ei ole mitään tarvetta mennä kauppaan, kun on koirat mukana.

Käytkö koirapuistossa? Miksi? Miksi et?
- Ihan jopa kerran olen Lotan kanssa ollut. Pitäisi käydä useammin, mutta en tiedä mitä Maisa tykkäisi. Toisaalta en haluaisi jättää sitä kotiinkaan. Varmasti mentäisi, jos koirapuistoon olisi kävelymatka, mutta nyt pitäisi pakata noi hullut ensin autoon...

Koirapuistossa keväällä 2012

Hallitseeko koira perustottelevaisuuden?
- Juuei. Osaa ne istua ja Lotta vähän muitakin juttuja, mutta esim. luoksetulo ja käytöstavat, niistä ne ei oo varmaan koskaan kuulleetkaan.

Onko koira missään lajissa valio?
- Ei sekarotuiset edes voisi olla...

Tietääkö koira, mitä EI tarkoittaa? Totteleeko se sitä?
- Riippuu sanojasta ja tilanteesta ja planeettojen asennoista...

Keräätkö koirasi kakat? Miksi? Miksi et?
- Kerään teiden varsilta, koska se on fiksua ja en itsekään tykkää varoa kakkakasoja kävellessäni.

Saako koira tulla tuoleille, sohville, sängyille? Miksi? Miksi ei?
- Sohvilla ja miehen vanhempien sängyllä saavat olla, meidän huoneessa eivät saa mennä sängylle. Mä en halua vaihtaa lakanoita parin päivän välein, kun koirat kantavat sänkyyn karvoja, hiekkaa ja muuta mukavaa.

Valitsitko pennun nimenomaan kotikoiraksi vai harrastuskäyttöä ajatellen?
- Mä mitään pentua ole valinnut. Ei noi ole edes mun koiria... Kotikoiria tosin ovat kaikesta huolimatta.

Onko koiralla ollut satunnaisia haavoja tai onko se ollut tapaturmissa? Kerro.
- Ei mitään pahempaa. Lotta on joskus kuonopannan takia raapaissut nenänsä verille, itseasiassa useampaankin kertaan, mutta sellaiset paranee hetkessä.

Onko mahdollinen sairaus/tapaturma rajoittanut koiran normaalia elämää mitenkään?
- Ei.

Kesä 2011

Millainen murkkuikä koirallasi oli pentuna?
- Maisaa en silloin tuntenut ja Lottakin oli siihen aikaan vasta tullut tänne ja mä en asunut täällä vielä silloin. Lotta oli kuitenkin nuorempana paljon arempi ja herkempi kuin nykyään.

Onko koirasi dominoiva?
- Maisa on. Mä olen varmaan ensimmäinen ihminen sen elämässä, joka uskaltaa sanoa sille vastaan ja kunnolla. Lotta taas on sellainen nössykkä, vaikka kyllä sillekkin pitää aina välillä muistuttaa, että kukas täällä asioista päättääkään, koska muuten se ei uskalla luottaa ja ignooraa mun touhut kokonaan.

Miten koirasi suhtautuu olemaan liikkuvassa ajoneuvossa? (Esim. linja-auto, ratikka, juna, henkilöauto tmv.)
- Nuo ei ole ikinä olleet julkisissa, mutta henkilöautossa ovat. Lotta läähättää koko matkan, kesti se sitten 5 minuuttia tai tunnin, mutta menee silti autoon tosi mielellään. Maisa on ihan oma itsensä autossakin.

Onko koirasi herkkävatsainen?
- Ei kovin. Lotalla on maha korvatulehdukseen käytettävien antibioottien takia välillä sekaisin, mutta koirille tarkoitettu maitohappobakteeri näyttäisi auttavan siihen. Maisalla on teräsvatsa.

Pitääkö koirasi uimisesta/kahlaamisesta?
- Lotta tykkää kahlata ja on pari kertaa uinutkin. Sitä ei meinaa millään saada vedestä pois. Maisa sen sijaan ei koske veteen kuin juodakseen, vaikka olisi miten kuuma tahansa.

Kesä 2011

Entäs ihan pesemisestä?
- Lotan mielestä se oli aluksi vähän ikävää ja pelottavaa, mutta nyt se on jo tosi nätisti ja ihan kohtuu mielellään pesulla. Maisa käyttäytyy pesulla ihan tyynesti, välillä koittaa vaivihkaa luistaa tilanteesta ja muistaa pitää nyrpeän ilmeen naamallaan koko ajan.

Antaako koirasi leikata kyntensä ilman ongelmia?
- Maisa kuulemma puree kuin hullu. Johtajuusongelma, sanon minä. En ole koskaan ollut tätä todistamassa. Lotta antaa leikata ongelmitta, mutta oli kuulemma taloon tullessaan vähän samanlainen kuin Maisa...

Onko koirasi turkiltaan helppo-, vai vaikeahoitoinen?
- Helppo. Maisalla on lyhyt turkki, johon ei tartu mitään. Siitä lähtee karvaa varmaan ympäri vuoden, muttei sentään sellaisina isoina palloina kuin Lotalta. Lotalla on ihan jees turkki, pehmeät mahakarvat ja tassut vaan menee vähän takkuun ja kerää roskaa ja kuraa mukaansa.

Joululahjaneulomukset

Keräsin tähän postaukseen kaikki joululahjoiksi neulomani jutut kuvien kera ja linkit Raverlyyn tai suoraan ohjeeseen tai molempiin. Tänä jouluna puikoilta putosi kuusi tiskirättiä, yhdet sukat, yhdet lapaset ja yksi kauluri. Yhdet lapaset jäi vielä keskenkin.

Tirkirätit etiketteineen

Tiskirätit vanhemmille

Ohje: Leaf Cloth Trio (2 & 3)
Lanka: M&K Victoria, värit 765 ja 764 (100% puuvilla)
Puikot: 3mm

Aloitettu: 29.11.12
Valmis: 30.11.12

Langankulutus
vaalea: 16g
tumma: 14g

Tiskirätit tädille

Ohjeet: Celtic Cables Dishcloth ja Gift of Time
Lanka: M&K Victoria,värit 752 ja 753 (100% puuvilla)
Puikot: 3mm

Aloitettu: 25.11.12
Valmis: 29.11.12

Langankulutus
valkoinen: 29g
ruskea: 24g

Tiskirätit mummulle

Ohjeet: Single Rose Dishcloth ja Springing Up Flowers
Lanka: M&K Victoria, värit 756 ja 754 (100% puuvilla)
Puikot: 3mm

Aloitettu: 12.11.12
Valmis: 20.11.12

Langankulutus
punainen: 37g
oranssi: 38g

Piirakkasukat äidille

Ohje: Piirakkasukat, Novita Sukkalehti
Lanka: Gjestal Janne, väri 422 (85% villa, 15% nylon)
Puikot: 3,5mm tai 3,25mm (ei voi muistaa)

Aloitettu: 13.01.12 (kyllä, luit oikein)
Valmis: 11.12.12

Langankulutus: 90g

Lovikkalapaset anopille

Ohje: Lovikkalapaset, Novita
Lanka: Novita Kelo, musta (50% villa, 50% akryyli)
+ koristeluun valkoista keloa ja jämiä äidin piirakkasukista
Puikot: 6,5mm

Aloitettu: 11.12.12
Valmis: 12.12.12

Langankulutus: 100g, eli koko kerä meni, jämäpätkät heitin pois
+ hieman valkoista keloa ja se mitä piirakkasukista jäi yli

Alpakkakauluri iskälle

Ohje: Hugo (ohje Ullassa)
Lanka: Hjertegarn Alpaca Silk, väri 211 (60% alpakka, 30& merino, 10% silkki)
Puikot: joustin 2,75mm, sileä 3mm

Aloitettu: 13.12.12
Valmis: 23.12.12

Langankulutus: 55g, eli hippusen verran toista kerää


Yhteenveto:
Yhteensä lankaa kului 413g, mutta toisaalta mikään langoista ei ollut marinoitunut stashissani pitkään. Kaikki langat oli hankittu nimenomaan näitä juttuja varten, jopa se Janne silloin joskus vuosi sitten, kun aloitin äidin piirakkasukkia. Lovikkalapasten langan sain anopilta, jolta kerä oli jäänyt yli huivia tehdessä, joten se palasi takaisin sinne mistä tuli. Nyt pitää yrittää neuloa lankalaatikoiden sisältöä, eikä kaupan hyllyiltä mitään!

Joululahjaneulomuksiini sisältyy ensimmäiset tekemäni sukat, lapaset ja kauluri. Tiskirättejä olen sentään vääntänyt ihan jopa yhden ennen näitä kuutta. Myös pingotusta kokeilin ekan kerran kaulurin sileän osan kanssa, kun se valmistuttuaan oli kippura joka suuntaan, mutta hyvähän siitä sitten tuli!

Uutuutena koko hommassa oli hienot tulostetut etiketit valmiiden tuotosten ympärillä. Omalla logolla, tottakai. Anoppi olikin kuulemma ensin katsonut, että höh, kaupasta ostettu, mutta oli sitten hoksannut mun tekemiksi, kun oli tutkinut etikettiä tarkemmin.

Melkein ehdin kaiken tehdä valmiiksi, ainoastaan siskon palmikkolapaset jäi kesken. No, sisko saa ne sitten myöhemmin ja mun onnekseni tykkäsi myös toisesta lahjastaan kovasti. :)

Mies osallistui joululahjaneulomuksiin saamalla palkkaa, jolla voi ostaa lankoja... hehheh... Lisäksi se suostui ottamaan kuvia sukista ja olemaan mallina kaulurin kuvaamisessa. Sitten se vielä kiltisti tulosteli sekä ohjeita että etikettejä.

Lotta on SUPER!

Puuhailin tänään keittiössä ja puuhailun välissä leikin/treenasin Lotan kanssa. Ollakseen Lotta, se oli ihan SUPER. Ja mäkin olin aika super, kun osasin tehdä asioita, mutta myös lopettaa tekemisen ajoissa.

"Missä lelu on?" -> hakee lelun olohuoneesta ja myöhemmin eteisestä (tekee tätä yleensä vain sattumalta, mutta nyt lähti hakemaan ihan sillä ilmeellä, että tiesi mitä piti tehdä), tuo sen mulle, ei lähde lelun kanssa karkuun. Kestää repimistä, ei päästä irti.

Pysähdyn, pidän lelusta kiinni -> "Irti" -> koira irroittaa vahingossa ja kauheat kehut ja riehuminen jatkuu, toistetaan tätä ja välillä heitän lelun ja koira noutaa nätisti ja tulee luokse ilman sitä epävarmuutta, että viekö toi mun lelun pois jos meen sen lähelle.

Välillä irroituksen jälkeen pyydän istumaan, istuu nätisti ja taas leikki jatkuu hetken. Välillä lopetetaan hetkeksi ja jatkan puuhastelua keittiössä.

Testataan maahanmenoa, tajuaa mitä haetaan, mutta käväisee vain nopeasti maassa, on liian innoissaan. Treenataan siis nameilla seuraavaksi sitä, että maassa myös pysytään, kunnes toisin käsketään. Ja kokeillaan seuraamisen alkeita lelun kanssa ja myös nameilla. Mun koirannamit on tosin paikassa x, jota en tiedä... Pitää siis kai ostaa lisää.

Kestää treenin jatkumista ihan hyvin ollakseen Lotta. Pitää otteen kun nostan lelulla koiran etutassut ilmaan. Kuulee ulkoa jotain mielenkiintoista, lähtee kohti ikkunaa tai olohuonetta, mutta palaa molemmilla kerroilla mun luo kun kutsun, eli ilmeisesti mä olen vihdoin sen mielestä edes vähän mielenkiintoinen ihminen ja ennen kaikkea mun kanssa on KIVAA!

Nää on näitä pieniä onnistumisen hetkiä, kun meinaa alkaa ilon kyyneleet valua kesken tekemisen.

Tulin jokatapauksessa sellaiseen lopputulokseen, että osattuja asioita voi oikein vallan mainiosti treenata lelun kanssa, mutta kaiken uuden ja epävarman kanssa todellakin pysytään nameissa, koska koiran keskittyminen on silloin enemmän mussa ja siinä, mitä mä pyydän tekemään. Ja ennen kaikkea koirassa on puolet vähemmän kierroksia namien kanssa, kun lelun kanssa se on ihan "aaaaaaaa, tehdään tehdään, riehutaan, tehdään, mitä tehdään, äkkiänyt, saanksmä lelun, jeejee kivaa!" -fiiliksellä. Ja jos koirassa on liikaa kierroksia, se ei opi mitään. Se ehkä kykenee tekemään opittuja asioita, mutta se ei takuulla opi uutta, ei ainakaan Lotan keskittymiskyvyllä. Paitsi toivottavasti "irti" -käsky menee jossain vaiheessa ihan oikeasti perille, koska sitä on vaikeampi opettaa nameilla ilman lelua. Alkoi se sitä kyllä jo ehkä vähän hahmottamaan tänään.

Viime keväänä

Hassua Lotassa on se, että mitä enemmän kiellän ja torun ja "rankaisen", sitä enemmän se mua vaan rakastaa. Tänään sain ennen "treenailua" pari harvinaislaatuista tilannetta kieltää sitä haukkumasta, koska se ei tee sitä läheskään niin usein kuin Maisa. Sen jälkeen se oli ihan mielin kielin. Aiemmin olen mm. ottanut siltä luun ja ärähtänyt oikein kunnolla kun se on murissut hampaat irvessä mulle, sekä pakottanut sen olemaan paikallaan esim. korvien putsauksen aikana ja kaikkien näiden jälkeen se on vaan enemmän ja enemmän ollut sitä mieltä, että mä olen ehdottomasti paras ihminen koko maailmassa.

Mä voisin ehkä selittää tätä sillä, että se ei ole aiemmin oikein kokenut mua johtajakseen. Tai siis ketään. Mutta kun se on niin pohjasakkaa, sellainen alistuva, niin se ei myöskään ole pomottanut ketään. Ei ole kovin usein ollut tarvetta komentaa sitä hirveämmin mistään pahanteosta tms. Ennemmin olen pyytänyt, että istu ja tule tänne ja niin edelleen. Nyt se alkaa ehkä hiljalleen hahmottaa, että mä olen johtaja ja muhun voi luottaa.

Oli miten oli, Lotta on ihana koira ja sen kanssa on niiiiin hauska puuhailla, vaikka sen keskittymiskyky onkin aika puutteellinen ja häiriönsietokyky... no sellaisen olemassaolosta se ei ole kai koskaan kuullutkaan. Mutta se on niin positiivinen ja iloinen ja rakastaa kaikkia ja kaikkea!

Viime keväänä

Voi kun se olis mun koira... Sen mä kyllä ottaisin, ei tarttis harkita! Silti pennun ottamisessa on kauhea miettiminen, mutta toisaalta onhan pennussa kuitenkin ihan eri tavalla työtä kuin aikuisessa, vaikka kyseessä olisikin kouluttamaton pellossa kasvanut sekarotuinen adhd-tapaus.

Koiran hankkimisen eipäsjuupas

Mä olen pyöritellyt tätä koira asiaa jo pitkään. Mä olen pitkään halunnut koiran, mutta kaiken aikaa mä olen myös ollut hyvin hyvin epävarma siitä, onko musta kuitenkaan koiran omistajaksi. Nykyään niin moni ottaa koiran harkitsematta ja silloin kaikki menee pieleen - mä en todellakaan halua olla yksi näistä tyhmistä ihmisistä.

Mä olen nyt puolitoista vuotta asunut koirallisessa taloudessa, seuranani kaksi täysin kouluttamatonta sekarotuista neitoa. Elämä niiden kanssa ei ole ollut mitenkään erityisen ruusuista, kuten arvata saattaa. On erittäin miellyttävää herätä keskellä yötä siihen, että koira rupeaa räksyttämään jollekin, mitä se kuvitteli ulkona olevan - tai vain huvikseen! On todella hauskaa tulla kiskotuksi ojaan. On todella kiva yrittää huudella metsässä vapaana painelevaa koiraa luokse, kun sillä ei tunnu olevan kuuloaistia ollenkaan tai yrittää ohittaa toista koiraa, kun oman remmin päässä on pahemmanlaatuinen räyhääjä. On myös erittäin mukavaa, kun kädet haisevat naudan mahalle tai ovat yltä päältä rasvaiset kun olet syöttänyt hölmölle koiralle sian rintarustoa kädestä, koska se ei osaa syödä lattialta.

Siitä huolimatta mä nautin näiden hassujen kanssa touhuamisesta! Ruokin, putsaan korvia, leikkaan karvoja lyhemmäksi, harjailen, lenkitän, leikin, rapsuttelen, opetan temppuja...

Parasta on kuitenkin ehdottomasti se, kun pitkän yrittämisen jälkeen onnistuu! Oli sitten kyse toko-kokeen selvittämisestä hyväksytyin pistein tai siitä, että koira ensimmäistä kertaa istuu pelkästä suullisesta käskystä ollessaan lähes 12-v, on onnistumisen tunne aina sama, eikä sitä voita mikään! Ja se, kun huomaa koiran luottavan, se tekee tästä kaikesta sen arvoista.

Mutta jaksaako sitä?
Lenkkeilytystä, kouluttamista, ruokkimista, ainaista rahan menoa. Aina kiire kotiin viemään koira ulos. Mihinkään ei voi ilman koiraa lähteä. Pitää harjata ja leikata kynnet ja pestä kuratassut (ja lattia). Aamulla, töiden jälkeen, illalla ja joka välissä ulos koiran kanssa. Ruokaa pitää ostaa ja pakastin hankkia ja jotain varusteitakin uusia ja eläinlääkärissä käydä. Päivien ajaksi pitää keksiä aktivointia ja videoida koiran yksinoloa, jos se vaikka haukkuu. Pitää siivota pissoja, kakkoja ja oksennuksia pitkin lattioita. Pitää pestä kuolatahrat ikkunoista ja imuroida karvapallot irti matosta.
          Hyvässä lykyssä koira keksii syödä kaiken kengistä ovilistojen kautta kaukosäätimiin ja johtoihin. Tai ehkä siitä tulee eroahdistunut, ääniarka, liian vahtiviettinen, remmiräyhä, karkailija tai muuten vain vaikea. Ehkä se on allerginen yhdeksälle asialle kymmenestä tai ei suostu syömään kuin yhtä asiaa kymmenestä tai syö kaiken tai...

Leluja tarvitaan paljon, ne kuitenkin hajoavat!

Mä olen kuitenkin aika mukavuudenhaluinen ja laiska - enkä vihaa itsessäni mitään niin paljon kuin sitä. En mä jaksa herätä aikaisemmin, että ehdin lenkille. Enkä jaksa lähteä sinne lenkille. Siitä tulee hyvä mieli ja olo, mutta silti se on kerta toisensa jälkeen vaikeaa. Kerrostalossa kun ei voi vaan avata takaovea, että koira pääsee asioilleen.

Lisäksi mä olen varustefriikki, eli haluan koiralle pannan jokaista väriä ja jokaiseen täytyy olla yhteensopiva talutin ja sitten pitää olla treeniliiviä, namipusseja, leluja, petejä, ruokakippoja, kirjoja, harjoja ja tietysti niitä niin kovin tarpeellisia vaatteita manttelista sadetakin kautta toppahaalariin. Suurin osa on toki tarpeellisia, mutta yleensä niitäkään ei tarvitsisi olla montaa... Yksi panta, yhdet valjaat, yksi remmi, yksi peti. Mutta kun mikään ei riitä!

Varustefriikkeilyä - kun yksi ei vaan riitä

Sitten on rodun valinta. Ei belgiä ensikoiraksi, eikä kerrostaloon. Pitää harrastaa sitä ja tätä ja tota. Belgi on vaikee, juoksee pitkin seiniä jos ei tee sen kanssa sitä tai tätä ja on jokatapauksessa ihan väärä koira just sulle ja sun pitäs ottaa joku ihan muu koira ekaks koiraks, vaikka et tykkäiskään siitä yhtään.

Sitten kun olet päättänyt, että se kuitenkin on belgi, pitää etsiä pentue. Vanhemmilla on B-lonkat tai ykkösen kyynärät tai selässä vikaa tai allergiaa tai herkkävatsaisuutta tai jotain. Tai vähintään lähisuvussa on jotain näistä. Luonnetestipisteitä on liikaa tai liian vähän tai väärillä osa-alueilla, on alusta- tai ääniarkuutta, keskittymiskyvyttömyyttä tai jotain. Liikaa viettiä, liian terävä, liian lapanen, liian sitä ja liian tätä. Tuloksia on väärästä lajista tai liian vähän, koira on liian näyttely- tai käyttölinjainen sun tarkoitukseen.
         Ja jos nää on kunnossa, niin sitten on vähintään liian korkea sisäsiitosprosentti tai koirien ulkonäkö ei miellytä tai kasvattaja ei myy pentua ensikoiraksi TAI kerrostaloon TAI vähemmän tavoitteelliseen harrastamiseen TAI koska aion raakaruokkia sitä tai jotain. Tai sitten kaikki pennut on varattu seuraavaksi 10 vuodeksi. Tai vähintään kasvattaja asuu sitten niin kaukana, ehkä jopa ulkomailla, että pentua ei pääse katsomaan montaa kertaa ennen sen hakemista ja se ei sovi joko sulle tai kasvattajalle. Tai sitten kasvattaja on luonteeltaan sellainen, ettet tule sen kanssa toimeen - koska kaikki ihmiset nyt eivät vaan voi tulla toimeen keskenään.
         Ja jos nämä kaikki on kunnossa, niin kasvattaja sitten päätyy lukemaan blogiasi ja tekee siitä jotain hyvin jänniä ja epätodellisia päätelmiä ja päättää vain siksi olla myymättä pentua sulle. Ja sitten poistat pettyneenä ja ärsyyntyneenä koko blogin, mietit asioita, masentelet, epäröit ja päädyt tähän samaan tilanteeseen kuin missä minä olen.

Koirien kanssa tulee liikuttua! Adidakseni uutena.

Koiran omistamisessa on niin kovin paljon hyviä puolia! Karvakorvan läsnäolo ja rapsuttelu vähentää stressiä, koiraa ulkoiluttaessa omakin kunto kasvaa, koiraharrastuksissa tapaa muita koiraihmisiä, tulee niitä onnistumisen tunteita ja niin edelleen. On aina joku, jota valokuvata ja joku jolle voi tehdä uusia varusteita ja ostaa uusia juttuja. On joku, joka on aina iloisena vastassa kun tulee kotiin ja joka oikeasti tykkää susta, luottaa, tottelee ja viihtyy sun seurassa. Ylipäätään koiran kanssa tekeminen on aina jossain mielessä palkitsevaa.

Tän tekstin kirjoittamisen oli tarkoitus selventää mun omia ajatuksia, mutta se ei tehnyt sitä. Se sai kaiken vain pahemmin sekaisin. Mä en vieläkään tiedä mitä haluan.

Mä tiedän, että jos koiran otan, kannan siitä vastuun ja huolehdin parhaani mukaan. Vien lenkille ja niin edelleen. Koulutan sen kunnolla, enkä luovu siitä, kun kaikki ei menekään kuin elokuvissa. Jos koiran otan, pidän sen loppuun asti ja huolehdin siitä kunnialla, sen lupaan sekä itselleni että koko maailmalle.

          Mä tiedän, että mä olisin hyvä koiranomistaja, voin sanoa sen nyt ihan tässä. Olen nähnyt paljon esimerkkejä siitä, millainen ei ole hyvä koiranomistaja. Kyse onkin nyt lähinnä siitä, haluanko mä olla koiranomistaja vai en, koska sitä päätöstä en voi enää pennun tulon jälkeen vaihtaa. Sen lisäksi on vielä mieskin, joka ei ole ainakaan tällä hetkellä erityisen kiinnostunut koirista, vaikka on niiden keskellä koko elämänsä elänyt.

On toki pieni mahdollisuus, että Lotta lähtisi meidän koiraksi. Se on niin hirmu ihana koira kaikista vioistaan ja ongelmistaan huolimatta. Sen kohtalo tosin ei nyt riipu musta, vaan miehen vanhemmista ja siitä, mitä he aikovat tälle talolle, elämälleen ja koirilleen tehdä sitten, kun me muutetaan omaan kotiin täältä heidän nurkistaan. Kyse ei ole siitä, etteikö koira sopeutuisi vaikka kerrostaloon, vaan siitä, viitsivätkö/osaavatko ihmiset nähdä sen vaivan, että elämä lähtisi sujumaan. Mutta se on selvä, että eläinlääkärikään ei suostu tuon ikäistä tervettä ja ystävällistä koiraa lopettamaan, enkä muutenkaan antaisi sellaisen tapahtua. Mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Kiire kiire kiire

Juuri kun kuvittelin, että joululahja-asiat ovat kutakuinkin hallinnassa ja mulla on vielä mahdollisuus saada neulomukset jouluksi valmiiksi, päätin lahjoa vielä erästä minulle hyvin tärkeää henkilöä :)

Tosiaan, neulomukset ovat ihan hyvässä vaiheessa. Postaus joululahjaneulomuksista on ajantasalla, vaikka kuvia ei vielä ole. Todennäköisesti laitan sen postauksen ajastukselle, kunhan se on valmis ja blogger julkaisee sen jouluaattoiltana mun puolesta.

Joulukortit on väkerretty (juuri sain ne suljettua kuoriinsa) ja suurin osa niistä lähtee postiin ensi viikolla. Ainoastaan tämän aiemmin mainitun henkilön kortti saa jäädä odottelemaan, sillä se pääsee matkaan sitten lahjan mukana. Oli niissä melkoinen työ ja kaikki ovat erilaisia ja mä olen yltä päältä glitterissä vaikka käytin sitä vain kahteen korttiin. Heh... Ja mainittakoon vielä se, että kakspuoliteippi pelasti päivän - jälleen.

Olen joululahjapostauksen lisäksi valmistellut montaa erilaista postausta, mutta jokin niissä tökkii ja pahasti. Toivottavasti saan kuitenkin jotain julkaistua, että ei mene ihan vaan turhaksi lätinäksi (jollaista tämä postaus on).

Novita FlipFlop

Kaiken lisäksi olen suunnitellut neulovani Flipflopeistani koristetyynynpäällisen, johon tulisi palmikoita! Ihan kuin suunnitelmia ei muuten olisi tarpeeksi?

Videopostaus

Noniin, meni ihan reilusti tän päivän puolelle tää videoiden laittaminen, koska sain ne vasta äsken valmiiksi ja ladattua :) Kamerana tosiaan Nokia C5-puhelin ja videot on leikattu Adobe Premierellä.

Tuli tosiaan kaksi videoa, joista ekassa lenkkeillään ja syödään ja toisessa sitten siistitään Lottiksen turkki. Anteeks tosiaan huonosta kännykkäkameran laadusta ja kun en osaa puhua ja niin edelleen.

Mutta sit ei muuta ku videoita katselemaan!

Kommentteja sit kans! ;)

Coming soon

Kuvailin tänään videoita, katsotaan saanko niistä kyhättyä ihan vaan videon vai tuleeko jopa ihan videopostaus! Aiheena koirat :) Videoa siis luvassa mahdollisesti myöhemmin tänään, jos vain saan sen kasattua järkeväksi kokonaisuudeksi ja ladattua juutupeen.

Alla kuvaa pipontekeleestäni (Neon Ski Bonnet), kuvassa siis valmistumassa pipon reunanauha, jonka reunasta sitten poimitaan silmukat ja neulotaan pipon takaosa. Mulla kuvio tulee tosiaan ylösalaisin, koska olen vasenkätinen, enkä aina tajua aloittaessani, että pitäisi kääntää ohje peilikuvaksi, koska joka ohjeessa tätä ongelmaa ei ole. Ehkä mä vielä joskus opin... Mutta nätti siitä tulee näinkin.

Lisäksi Frostin blogi sai (vihdoin) oman facebook-sivun! :) Tykätkää toki :)

Käsityöt valloillaan!

1,5 joululahjaa valmiina. Huhhuh!

Ja nämä mitä nyt teen, on vielä aika pienitöisiä juttuja, isommat joululahjaprojektit on vasta edessä päin. Jos ylipäätään ehdin niitä tekemään. Ja näiden lisäksi päänvaivaa aiheuttaa miehen lahja, koska sille on vaikea keksiä mitään. Pari pientä osasta sen lahjomiseen on jo mietittynä, mutta jotain pitäisi vielä siihen lisäksi keksiä ja sitten vielä hankkia ne kaikki.

Keskeneräisiä neuleprojekteja mulla on tällä hetkellä 6 ja niistä 2 on ns. aktiivista. Näiden lisäksi on 3 purkutuomion saanutta keskeneräistä juttua, kun vaan saisi aikaiseksi...

Joululahjojen lisäksi mulla on tässä omia projekteja, joista voin toki puhua ihan suoraan.

Pipo 1:
Neon Ski Bonnet -ohjeella korvaläpällinen pipo tummanharmaasta Palino -merinovillasta. Aloitin sitä lauantaina (24.11.) ja rupesin heti vähän sooloilemaan. Kiva siitä varmaan kuitenkin tulee. Tarkoitus oli tehdä kevyt lenkkeilypipo, mutta ei tästä kyllä varmaan ihan sellaista tule... Liian hieno ja liian paksu - todennäköisesti. Tulen varmasti silti tykkäämään tästä, jos lopputulos on onnistunut :)

Vetovaljaat:
Päätin tehdä Lotalle vetovaljaat ihan itse. Kyllä, olen hullu. Se on niin hassun rakenteinen koira, että en tiedä, miten kauppojen mallit sille sopisivat. Lisäksi voin leikkiä, että se tulee kauheankin halvaksi tällä tavalla, vaikka materiaaleihin meni jo suurinpiirtein sama summa kuin mikä lukee halvimpien vetovaljaiden hintalapussa. Ainoa vaan, että materiaaleja on toki enemmän kuin vain tähän yhteen työhön.
          Sain myös vanhaa lakanakangasta, joka oli päätymässä räteiksi. Siitä on hyvä ommella testikappaletta, jonka mukaan sitten voi lähteä toteuttamaan virallista versiota (siis koskien muitakin töitä kuin tätä). Turvanauhaa on vähän vaikea kiinnitellä hakaneuloilla, että voi kokeilla valjaiden istuvuutta. Sitten tarvitsen enää joustavan vetoremmin, potkukelkan ja pirusti lunta (ja sen pipon).

Suunnitelmakuva vetovaljaista
(oikean alareunan kuvat lainattu netistä)

Seuraavaksi suunnitelmissa...

Neulottavaa mulle itelleni:
- ohut lenkkeilypipo korvaläpillä
- onteloneulepipo omalla kuviolla ja korvaläpillä myös
- wurm -pipo
- onteloneulelapaset (kesken)
- parit muut lapaset
- muutama huivi

Neulottavaa miehelle:
- wurm -pipo
- DNA -huivi
- lapaset

Ommeltavaa:
- lenkkeilysäärystimet (vettä hylkivä kangas ja heijastimet)
- neulepussukoita
- pikkupussukoita
- koirankakkapusseille kotelo
- parin paidan muokkausta

Muuta:
- joulukortit

Kiireellisimmät punaisella! Että ei multa kyllä tekeminen lopu, vaikka tekisin vaan itelle juttuja. Sit vielä tähän päälle lahjat!


Ja käsityöt on harrastus (ja pysyy harrastuksena!), joten minkäänlaista varsinaista hyötyä näistä ei ole tarkoitus saada, hyvän mielen lisäksi. Tietysti se on hyödyllistä, kun koira saa purkaa energiaa ja mun korvat ei jäädy ja niin edelleen. Mutta kaikki ei silti tajua.
          Rahaakin menee, mutta niin harrastuksiin yleensä menee! Ja käsityöt on vieläpä aika halpaa puuhaa verrattuna esimerkiksi ratsastukseen tai jääkiekkoon. Muutama kalliimpi kone, joskus pienempiä tarvikkeita ja sitten tietysti materiaaleja silloin tällöin, siinä se. (sitäpaitsi ainakin kangasta saa käytettynä helposti, maksaa joko tosi vähän tai ei mitään)

Tästä harrastuksesta jää sentään käteenkin jotain, nimittäin se valmis työ!

Päivän ostokset

Käytiin tänään teettämässä toinen tarjous keittiökaapeista. Sitä ennen mä kävin vähän shoppailemassa! Ja sen jälkeenkin vähän, vaikka mukana roikkuvat miehet (mies ja sen isä) vähän pakotti pitämään kiirettä ostosten kanssa. Oli kuitenkin "pakko" saada lisää leveämpää t-nauhaa hetinyt, kun ohi ajettiin kuitenkin... :D

Ihan ensimmäisenä kävin ihan ensimmäistä kertaa Tampereen keskustaan muuttaneessa Eurokankaassa ja se oli vaaaaaltava! Ja hieno ja paljon kankaita ja kaikkea ja no ihan perus Eurokangas kuitenkin.

Kankaita! Jee!

Löytyi ihana pinkki "karvainen" kangas palalaatikosta ja lisäksi puolen metrin pala harmaata pörrökangasta(teddyä) vetovaljaisiin, sekä 80cm pätkät kolmea puuvillakangasta - vaaleanpunainen valkoisilla pilkuilla, samanlainen ruskeana ja Angry Birds. Näitä tulen käyttämään ainakin pussukoihin!
          Katsoin tosiaan vetovaljaiden kuvia (ja hintoja) ja kävin jopa yhdessä liikkeessä hipelöimässä sellaisia. Pyh, tämmöisethän voi tehdä itsekin ja vielä ylimääräisillä mukavuuksilla ja koiran mittojen mukaan! Harmaa pörrökangas + musta 2,5cm leveä t-nauha = kuin ilmetty kopio wuf.fin myymistä vetovaljaista. Hups. Meistä ei kuitenkaan mitään ammattilaisvaljakkoa tule Lotan kanssa, joten pärjätään ehkä itse tehdyillä valjailla. Jos ikinä edes päästään vetohommiin... Tule jo lumi, tule jo!


Sitten ostin tiimarista hopeisia hyvää joulua -tarroja joulukortteja varten, sekä kaksi pussia helmiä, ihania turkooseja! Toiset ovat kivihelmiä ja toiset lasihelmiä. Lempivärini, ei epäilystäkään.

tarroja ja ihania turkooseja helmiä :3

Viimeisenä ennen keittiökalusteliikkeessä käyntiä poikkesin luonnontuotekauppa Runsaudensarveen, ensimmäistä kertaa ikinä. Tuollaisissa kaupoissa on aina niin ihana tuoksu ja kaikkia ihania tuotteita!
          Tällä kertaa suuntasin shampoohyllylle, sillä aiemmin Prismasta ostamani luomushampoo sai herkän päänahkani kutiamaan entistä pahemmin! Nyt olenkin käyttänyt Linna hilseshampoota ja se on ollut ihan hyvää. Luonnontuotekaupat kuitenkin myyvät Elokuu -shampoota, josta on mulla kokemuksia yli viiden vuoden takaa. Ja sekin on luonnonmukaista. Nokkos shampoo. Sitä mulla oli silloin joskus kauan sitten ja sitä lähti nytkin mukaan. Se on juurikin hilseilevälle ja rasvoittuvalle päälle. Mä muistan, miten ihanat mun hiukset oli silloin, kun tuota käytin... Toivottavasti laatu on pysynyt samana! Odotan jo innolla, että pääsen tänään saunaan ja sitten käyttämään tuota shampoota! On ollut ikävä sitä, oikeasti.

Luontaistuotekauppaan astuessani tuli sellainen tunne, että olenko mä tarpeeksi ekologisen oloinen, että mua ei katsota siellä pahalla. Yleensä ajattelen toisin päin - olenko niin ekohipin näköinen, että mua siksi katsotaan pahalla. Kangaskassi täynnä ostoksia, itse neulottu kaulahuivi, ei meikkiä, ei kilokaupalla hiuslakkaa. Tuskin siis olin mikään erityisen epäekologisen oloinen ihminen. Ja ne ei tarjonneet siellä mitään pussia mulle. Tajusin sen vasta jälkeenpäin ja hymyilin itsekseni sille asialle. Ihania kauppoja.

100m t-nauhaa ja shampoo

Keittiökalusteliikkeen jälkeen käytiin vielä nopsaan ehdottomassa lempikaupassani, Ompelukonekeskus Koivulla. Se paikka sai tänään vielä lisää pointseja multa - siellähän oli kiva valikoima vallan kiinnostavia lankojakin! Olin toki huomannut langat aiemminkin, mutta silloin en vielä neulonut, joten olin jättänyt ne tutkimatta. Pakko saada jossain vaiheessa neonpinkkiä, neonkeltaista ja ihanaa turkoosinkirjavaa sukkalankaa! Ja se palvelu... Mä en vois tykätä enempää! Hinnat ja valikoima on kohdallaan myös.
          Tällä kertaa mukaan lähti tosiaan 2,5cm levyistä mustaa t- eli turvanauhaa. Mulla on ollut tota samaa aiemminkin, mutta sitä on enää pikku pätkä jäljellä. Lisäksi mulla on samaa ohuempana, olisko 15 tai 10mm. Tätä olis saanut jopa valkoisena ja ruskeana, mutta koska halusin ostaa 100m (19e), otin tuttua ja turvallista, kaikkeen sopivaa mustaa. Joskus voisin käydä nappaamassa mukaani 5 tai 10m pätkät muitakin värejä, jos vaikka sattuu tulemaan tarvetta niille.

Sitten kun mä ostan saumurin, niin mä ostan sen tuolta. Ihan varmasti. Mä löysinkin niiden sivuilta jo yhden oikein kiinnostavan saumuri-peitetikkikoneen, "vain" 800e.

Nyt mietin käsityönauhojen tilaamista Euroteamista... Ehkä tekstillä "Made by Frost" ja sen alle blogin osoite? Hmm... Se vois olla hyvä.

Liebster blog

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

1. Voi kiitos! :) Tämä on mulle ensimmäinen tällainen tunnustus, olen ihan onneni kukkuloilla! :)

Haasteen sain blogista Urpoilua, jossa päätähtenä ihana saksanseisojaherra Urpo! Itse päädyin kyseisen blogin lukijaksi kaverin kautta, sillä hänen isänsä on kyseisen koiran kasvattaja. Itsehän en ole millään tapaa saksanseisojaihminen, mutta Urpo on mielestäni silti ihan valtavan ihana ja hänen seikkailuistaan on kiva lukea. :)

2. Viisi alle 200 lukijan blogia, joista tykkään:

1. Zira's life (kaverini ihanan belgineidin blogi)
2. Belgian Beauty (kolme ihanaa belgiherraa)
3. If there is a will - there is a way (lisää ihania belgejä! Fanitan Ninjaa! :D)
4. Shady Overload (ompelua ja kaikkea, mä vaan tykkään, en osaa edes selittää)
5. Kippo (mä en osaa selittää taaskaan, mutta siis tykkään paljon tästäkin)

3. Jakakaa tunnustusta eteenpäin! :) En pakota, saatte päättää itse :)


Saanko laittaa vielä muutaman hymiön, kun olen niin iloinen? :)  :)  :)

Persoonallisuustesti ja urheilua

Käytit testin tekemiseen 6 minuuttia 26 sekuntia.

26% (5/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

10% (2/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

48% (11/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

33% (8/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

Tein Eysenckin persoonallisuustestin ja tulokset näette yllä.

Psykoottisuus on kyllä ihan oikein eli kaikista vähäisin, vaikka rakas tuleva anoppini erään kivan pikku riitamme aikana oli kovastikin sitä mieltä, että olen juurikin tuollainen, kuin psykoottisuuden kuvauksessa sanotaan. Tosiasiassa mä pystyn vallan hyvin kuvittelemaan, miltä jossain tilanteessa olevasta ihmisestä tuntuu, eli esimerkiksi pystyn kuvittelemaan, millainen suru ja tuska jollekin olisi, jos hänen lapselleen tapahtuisi jotain - siitä huolimatta että en itse pidä lapsista. Eri asia on sitten, miten suhtaudun. Ei se, että voi kuvitella ja samaistua, tarkoita, että välttämättä silti reagoisi tilanteeseen odotetulla tavalla.
          Sellainen pieni loppuhuomautus tähän vaan, ihan vinkkinä ihmisille, jotka riitelevät mun tai ihan kenen tahansa kanssa: jos alat räyhätä syyttä suotta, antamatta mahdollisuutta fiksulle keskustelulle ja syytät ties mistä, niin toisen osapuolen on silloin hiukan vaikea olla kovin myötätuntoinen, joustava ja epäitsekäs. Rauhallinen keskustelu on oikeasti todella paljon fiksumpi kommunikointikeino kuin riitely ja huutaminen.

Ulospäinsuuntautuneisuus on ihan oikeassa paikassa myöskin. Mä en ole kovin ulospäinsuuntautunut ihminen, noin niinkun tuntemattomien silmin. En tykkää juhlimisesta enkä tuntemattomien ihmisten keskelle joutumisesta. En myöskään ole mikään paras esimerkki siitä, miten kavereihin pidetään aktiivisesti yhteyttä ja silleen. Tästä huolimatta sukulaiset ja ystävät on mulle valtavan tärkeitä. Kyllä, juuri te siellä, jotka ehkä luette joskus blogiani, olette mulle ihan super tärkeitä, vaikka en aina sitä muistaisikaan osoittaa.
         Nykyään olen tullut paljon ulospäinsuuntautuneemmaksi. Uskallan vaihtaa muutaman sanan, jos törmään koirien kanssa ulkoillessani johonkin ihmiseen, joka vaikkapa sanoo koirista jotain. Viimeksi eilen moikkasin metsässä nuorta naista, joka oli ihan yksin liikkeellä. Siis siellä ihan keskellä metsää. En mä normaalisti moikkaile ihmisille. Ja kun tulee toinen koiria ulkoiluttava ihminen vastaan, olen kykeneväinen kertomaan, että pienempi otus ei oikein tykkää muista koirista, mutta isompi tulee kaikkien kanssa toimeen, vaikka toinen ei mitään sanoisikaan. Lankakaupassa saatan vaihtaa muutaman sanan kassan kanssa ostoksia kassiin sulloessani. Hymyilen ja sanon kiitos. Voisin jopa todeta, että musta alkaa vihdoin tulla tässä mielessä ihan normaali ihminen.

Valheasteikkoa naureskelin itsekseni. Ai että mä annan itsestäni terveemmän ja "normaalimman" kuvan kuin mitä olen? Voi kuulkaa, mä annan mielelläni itsestäni ihan just eikä melkeen realistisen kuvan - ai ai kun on taas ranteet kipeet ja voi voi ja au au ja niin edelleen. Niin, se realistinen kuva musta ei tosiaan mikään ruusuinen ole. Joku asia on aina huonosti, esimerkiksi nyt maha on taas vaivannut oikein urakalla, nivelet sen sijaan on olleet ihan hyvät jonkin aikaa. En mä ole mikään mallikappale täydellisestä ihmisestä, enkä näe siinä mitään ongelmaa - mä olen mä ja jos en kelpaa jollekin tällaisena, se ei ole mun murheeni.

Neuroottisuus... Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto. No osan voin allekirjoittaa, osaa en. Ahdistunut en oo ollut vähään aikaan. Masentunut en oo ollut kuin ihan vähän joskus teinivuosina. Syyllisyyttä en oo juurikaan tuntenut, koska ei ole ollut aihetta. Erityisen alhainen itsetuntokaan mulla ei enää ole.
          Huolestunut olen vähäsen silloin tällöin, viimeksi tänään omasta terveydestä. Mielialan vaihtelusta en osaa paljoa sanoa, mutta mies varmaan sanoisi, että mun mieliala vaihtelee ihan miten sattuu. No, ei kai sentään ihan, mutta nyt olen ollut muutamana päivänä aika ärsyyntynyt monista asioista.

************

Tuli laskettua samalta sivustolta löytyvällä laskurilla Painoindeksi (BMI) kuvitellulla painolla, joka on ihan hatusta vedetty, 65kg. Todellisuudessa mä en tiedä mitä painan, koska vaaka on ainakin yli vuoden verran ollut kauhistus. Tänään voisin kyllä yrittää uskaltaa, koska viikon verran olen liikkunut enemmän ja syönyt vähemmän. Olisi kuitenkin kiva tietää se ns. aloituspaino, mistä lähden liikkeelle.
          Viimeksi joskus ehkä pari vuotta sitten, kun punnitsin itseni, olin muistaakseni laihempi ja puolen kilon päässä 60 kilosta. Pituuskasvun loputtua olen kyllä painanut noin 54 kiloa, mikä on ihannepaino mun pituiselle ihmiselle ja tavoitteena nytkin siis.

Tumblrista löysin seuraavia kuvatuksia, joita voisin hyödyntää... Varsinkin kuukauden mittaiset "haasteet" kiinnostavat. Voisinkin aloittaa vaikka heti tänään! Ehkä kursin itselleni näistä jonkun yhdistetyn jumppakalenterin, että menee lepopäivät kaikissa samoin.

"Lankku", tehokas liike!
(mies kokeili ekaa kertaa ikinä ja pysyi asennossa heti 3 min)

Käsittääkseni nää olis niinkun punnerruksia... väärä kuva yläreunassa!
(en oo koskaan tehnyt yhtään "oikeaa" punnerrusta)

Kyykkyyn-ylös, yllättävän raskas liike oikeasti!
(muistan kuinka vihasin tätä peruskoulussa, kun oli niin raskas)

Ei sitten muuta kun liikunnan iloa ja seuraavaan kertaan, rakkaat lukijat :)