Lotta on SUPER!

Puuhailin tänään keittiössä ja puuhailun välissä leikin/treenasin Lotan kanssa. Ollakseen Lotta, se oli ihan SUPER. Ja mäkin olin aika super, kun osasin tehdä asioita, mutta myös lopettaa tekemisen ajoissa.

"Missä lelu on?" -> hakee lelun olohuoneesta ja myöhemmin eteisestä (tekee tätä yleensä vain sattumalta, mutta nyt lähti hakemaan ihan sillä ilmeellä, että tiesi mitä piti tehdä), tuo sen mulle, ei lähde lelun kanssa karkuun. Kestää repimistä, ei päästä irti.

Pysähdyn, pidän lelusta kiinni -> "Irti" -> koira irroittaa vahingossa ja kauheat kehut ja riehuminen jatkuu, toistetaan tätä ja välillä heitän lelun ja koira noutaa nätisti ja tulee luokse ilman sitä epävarmuutta, että viekö toi mun lelun pois jos meen sen lähelle.

Välillä irroituksen jälkeen pyydän istumaan, istuu nätisti ja taas leikki jatkuu hetken. Välillä lopetetaan hetkeksi ja jatkan puuhastelua keittiössä.

Testataan maahanmenoa, tajuaa mitä haetaan, mutta käväisee vain nopeasti maassa, on liian innoissaan. Treenataan siis nameilla seuraavaksi sitä, että maassa myös pysytään, kunnes toisin käsketään. Ja kokeillaan seuraamisen alkeita lelun kanssa ja myös nameilla. Mun koirannamit on tosin paikassa x, jota en tiedä... Pitää siis kai ostaa lisää.

Kestää treenin jatkumista ihan hyvin ollakseen Lotta. Pitää otteen kun nostan lelulla koiran etutassut ilmaan. Kuulee ulkoa jotain mielenkiintoista, lähtee kohti ikkunaa tai olohuonetta, mutta palaa molemmilla kerroilla mun luo kun kutsun, eli ilmeisesti mä olen vihdoin sen mielestä edes vähän mielenkiintoinen ihminen ja ennen kaikkea mun kanssa on KIVAA!

Nää on näitä pieniä onnistumisen hetkiä, kun meinaa alkaa ilon kyyneleet valua kesken tekemisen.

Tulin jokatapauksessa sellaiseen lopputulokseen, että osattuja asioita voi oikein vallan mainiosti treenata lelun kanssa, mutta kaiken uuden ja epävarman kanssa todellakin pysytään nameissa, koska koiran keskittyminen on silloin enemmän mussa ja siinä, mitä mä pyydän tekemään. Ja ennen kaikkea koirassa on puolet vähemmän kierroksia namien kanssa, kun lelun kanssa se on ihan "aaaaaaaa, tehdään tehdään, riehutaan, tehdään, mitä tehdään, äkkiänyt, saanksmä lelun, jeejee kivaa!" -fiiliksellä. Ja jos koirassa on liikaa kierroksia, se ei opi mitään. Se ehkä kykenee tekemään opittuja asioita, mutta se ei takuulla opi uutta, ei ainakaan Lotan keskittymiskyvyllä. Paitsi toivottavasti "irti" -käsky menee jossain vaiheessa ihan oikeasti perille, koska sitä on vaikeampi opettaa nameilla ilman lelua. Alkoi se sitä kyllä jo ehkä vähän hahmottamaan tänään.

Viime keväänä

Hassua Lotassa on se, että mitä enemmän kiellän ja torun ja "rankaisen", sitä enemmän se mua vaan rakastaa. Tänään sain ennen "treenailua" pari harvinaislaatuista tilannetta kieltää sitä haukkumasta, koska se ei tee sitä läheskään niin usein kuin Maisa. Sen jälkeen se oli ihan mielin kielin. Aiemmin olen mm. ottanut siltä luun ja ärähtänyt oikein kunnolla kun se on murissut hampaat irvessä mulle, sekä pakottanut sen olemaan paikallaan esim. korvien putsauksen aikana ja kaikkien näiden jälkeen se on vaan enemmän ja enemmän ollut sitä mieltä, että mä olen ehdottomasti paras ihminen koko maailmassa.

Mä voisin ehkä selittää tätä sillä, että se ei ole aiemmin oikein kokenut mua johtajakseen. Tai siis ketään. Mutta kun se on niin pohjasakkaa, sellainen alistuva, niin se ei myöskään ole pomottanut ketään. Ei ole kovin usein ollut tarvetta komentaa sitä hirveämmin mistään pahanteosta tms. Ennemmin olen pyytänyt, että istu ja tule tänne ja niin edelleen. Nyt se alkaa ehkä hiljalleen hahmottaa, että mä olen johtaja ja muhun voi luottaa.

Oli miten oli, Lotta on ihana koira ja sen kanssa on niiiiin hauska puuhailla, vaikka sen keskittymiskyky onkin aika puutteellinen ja häiriönsietokyky... no sellaisen olemassaolosta se ei ole kai koskaan kuullutkaan. Mutta se on niin positiivinen ja iloinen ja rakastaa kaikkia ja kaikkea!

Viime keväänä

Voi kun se olis mun koira... Sen mä kyllä ottaisin, ei tarttis harkita! Silti pennun ottamisessa on kauhea miettiminen, mutta toisaalta onhan pennussa kuitenkin ihan eri tavalla työtä kuin aikuisessa, vaikka kyseessä olisikin kouluttamaton pellossa kasvanut sekarotuinen adhd-tapaus.