Kakkosvaihe

Olin torstaina kakkosvaiheen arvioivassa ajossa ja perjantaina liukkasradalla + teoriatunnilla. Nyt on kakkosvaihe siis purkissa. Autokouluna mulla oli Tampereen Kalevassa sijaitseva Autokoulu Sampo, jossa kyseinen suoritus maksoi 249 euroa.

Torstaina mulle lykättiin käteen uudehkon Volkswagen Kuplan avaimet ja repsikan paikalle hyppäsi autokoulun opettaja. No aika tökkivää ajoa sillä autolla, kun en ollut sellaisella ikinä ajanut. Itselle en sellaista kyllä haluaisi, vaikka aika veikeän näköisiä pelejä ovatkin. Ei mitään tietoa, missä sen nokka tai perä menee, kuten varmasti kuplan muodot tietävä voi kuvitella. Ja siitähän mä en tykkää.
          No, arvioiva ajo meni kuitenkin hyvin ja toisella ajokierroksella kulutus putosi 1,4 litraa satasella. Arvioivassa ajossa tosiaan pääasiassa tuijotettiin auton kulutusta. Kyseisen kokemusten jälkeen (syke alussa varmaan yli kahdensadan) oli oikeasti ihana hypätä oman tutun sivikin rattiin.

Perjantaina herätys 6:50 ja (kaikesta huolimatta) en eksynyt kertaakaan ja olin perillä 15 vaille 8. Siellä oli jo muitakin siihen aikaan. Liukastelua oli ensin 50 minuuttia mutkaliukkaalla ja sitten pienen tauon jälkeen samat 50 minuuttia suoralla liukkaalla. Suurin osa ajasta tosin meni jonottamiseen, jonka ajaksi aina sammutin auton, koska jonotuspaikka oli hieman laskevassa mäessä ja jonossa pääsi siis eteenpäin vain jarrua päästämällä. Honda lähti kiltsti käyntiin joka kerta (aamullakin heti ekalla yrityksellä, mikä on jo hyvä, yleensä se on ollut vähän aamu-uninen).
          Liukastelu meni ihan jees ja pari kertaa auto kiepahti nätisti ympäriinsä - kerran ihan tarkoituksettomasti, enkä vieläkään tiedä miksi. Ehkä renkaat sitten vaan meni linkkuun, vaikka omasta mielestä olivatkin aika suorassa.

Jonossa ekana, kohta mennään taas! (kännykkälaatu, jee)

Parin tunnin tauon aikana ajelin syömään Heseen ja otin tavoistani poiketen minikanahampurilaisen, isot ranskikset ja marianne-pehmispyörteen. Yleensä otan siis kana-aterian fantalla, mutta nyt mulla oli omaa juotavaa repussa mukana, niin en jaksanut ottaa juomaa turhaan. Lisäksi kävin läheisestä kirjakaupasta poimimassa mukaani kaksi pientä ruutulehtiötä autoon, koska siellä kaipaa aina joskus muistipaperia. Hintaa oli hurjat 70cnt/kpl, nyt tuli kyllä konkurssi.

Sitten tosiaan oli teoriatunnit ja niistä nyt ei ole sen kummempaa kertomista, kuin että siellä oli pahaa automaattikaakaota, jota en maistamisen jälkeen juonut yhtään. Sain silti kieleni poltettua, kuten aina.

Vielä pitää pyytää Ikaalisten katsastusasemalta mun todistus siitä että pimeelläajo on suoritettu jo ykkösvaiheessa ja toimittaa se tonne autokouluun, niin sitten voinkin jäädä odottelemaan - uusi kortti pitäis mun laskujen mukaan tulla vasta tammikuussa ja se on sitten vissiin voimassa vaan 15 vuotta, minkä jälkeen täytyy uusia kuva ja tulee uusi kortti ja silleen. Mutta mistäs sen tietää, vaikka tässä innostuisi vielä jotain muita kirjaimia hankkimaan ton normi-B:n lisäksi. Ei tosin vielä moneen vuoteen, enkä osaa vielä sanoa, haluaisinko mielummin ajaa moottoripyörällä vai jollain isolla autonmöhkäleellä.
         Jos mulla olis hevonen, hankkisin kyllä jonkin sortin rekkakortin, että voisin ajaa heppaa ympäri Suomea! Vaan onneksi ei ole sellaistakaan elukkaa. Eikä varmaan tule, ei hevosta, ei koiraa, eikä mitään muutakaan, vaikka sen päätöksen takia tuntuu tavallaan ikävältä. Ei musta silti varmaan olis siihen, en mä jaksais. Mä olen liian laiska ja ilman eläintä on helpompi unohtua sisälle neulomaan ja datailemaan. Ja samalla voi huokailla haikeasti, kun näkee ikkunasta jonkun ulkoiluttamassa koiraa.

Miten tää meni taas tähän?

Oli miten oli, ilman eläintä ei tule liikuttua. Sekä koira että hevonen lisäävät omistajansa liikkumista aika hurjasti, mutta kummassakin on se pakollisuus siihen hoitamiseen ja tietysti eläimen omistaminen ei ole mitään ilmaista puuhaa. Ilman pääsee niin paljon helpommalla, mutta jää paitsi niin paljosta, minkä lisäksi jää sisälle mätänemään, saa pahimmassa tapauksessa siitä jonkun sairauden tai lihoo muodottomaksi palloksi.

Kyllä, liikkuminen on mahdollista ilman minkään maakunnan elukoita, mutta meikäläisellä ei vaan riitä kiinnostus siihen kuin kerran tai kaksi vuodessa, mikä ei ihan täytä säännöllisen liikunnan rajoja. Autourheilu ja muu autoharrastaminen ei sen sijaan vaadi minkäänlaista ihmeellistä liikkumista, ellei auton korjaamista lasketa. Sitäkään ei tosin niin paljoa tule kenenkään tehtyä, että sitä voisi liikunnaksi sanoa. Neulomisessa liikkuu vain kädet ja nekin ihan olemattoman vähän, samoin kuin ompelemisessa ja virkkaamisessa.

Tulisko musta automaalari?

Hain just mol:in kautta TAKKin eli Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen autoalan tutustumisjaksolle, joka kestää 6 viikkoa. Tällä hetkellä istun siis työkkärin "työnhaun startti" -jutussa ja selattiin täällä ko. sivua ja tuo autoalan tutustumisjakso hyppäsi silmille. Olin siitä aiemminkin kuullut ja kiinnostunut, mutta nyt tuli sitten sellainen fiilis, että tuonne mä haen.

Tutustumisen kohteena olevat ammatit:
* Ajoneuvoasentaja
* Työkoneasentaja
* Linja- ja kuorma-autoasentaja
* Automaalari
* Autokorinkorjaaja
* Pienkonekorjaaja

Musta vois ehkä tulla automaalari. Tai toki jotain muutakin, mutta ehkä maalihommat olis just mulle sopivaa hommaa. Ainakin oon tarkka ja huolellinen, mikä on auton maalaamisessa kyllä todella tärkeää. Ruiskulla oon maalannut ihan jopa kerran elämässäni, eikä se ihan kamalaa ollut.

Tosiaan, tää olis vasta tämmönen tutustumisjuttu, minkä jälkeen vois sitten hakea koulutukseen. Ja tosiaan ilmanen. Mikäs siinä, menen kattelemaan millasta hommaa noi ylläolevat olis ja katson sitten uudestaan. Toisaalta koulun penkillä istuminen ei hirveästi jaksa innostaa, mutta mutta...


Omaa harjoitusmateriaalia löytyy...
Arvatkaa huviksenne montako virhettä tän maalipinnassa on!


Tässä vielä koulutusnetti.fi:stä kopioitu pätkä:

Automaalauksen koulutusohjelma; Automaalari

Koulutusohjelma antaa valmiuksia suoriutua pintakäsittelyyn liittyvistä tehtävistä automaalaamoissa. Automaalarin työpaikkoina ovat autoliikkeet ja automaalaamot sekä pienet laaja-alaiset korjaamot.
          Automaalari tarvitsee töissään korikorjaukseen liittyviä taitoja. Hänen tarvitsee hallita erilaisten materiaalien pintakäsittely, perusmaalaus sekä auton korjausmaalaus. Hän tuntee auton yleisimmät alusta-, moottori- ja sähkölaiterakenteet ja osaa tehdä niiden yksinkertaiset huollot. Hän osaa irrottaa, merkitä ja kiinnittää korin osat ja tehdä esikäsittelytyöt, auton suojauksen, pohjustustyöt ja ruosteenpoiston. Hän tuntee automaalaamoissa käytettävät hiomakoneet, hiontatekniikat ja -materiaalit, kittauksen, pohja- ja ruosteenestomaalit sekä eristys-, hioma- ja täytemaalit. Hän tuntee pintamaalauksen työvaiheet, osaa sekoittaa ja sävyttää värit ja tehdä paikka- ja häivytysmaalaukset. Hän tuntee korin muovilaadut ja niihin sopivat esikäsittely-, puhdistus-, pohjustus- ja pintamaalausmateriaalit ja menetelmät. Hän ottaa työssään huomioon työturvallisuuden, taloudellisuuden, kuluttajansuojalain, korjausehdot ja asiakaspalvelun.

Että sellasta tänään.

Autojuttuja

Ihan ensimmäisenä varoitus: postaus sisältää paljon (auto)kuvia. Honda edestä, honda takaa, honda sisältä, honda sitä, honda tätä... Kaiken lisäksi niiden muokkailut eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia, koska tein ne kivikautisella photarilla ja koneella, jonka näyttö näyttää kaiken ihan päin mäntyä - en siis tavallaan näe yhtään mitä teen. Kyllä tässä tuli omaa konetta, sen supertarkkaa näyttöä ja uutta photaria jo ikävä. Ja hiirtä, sillä en voi sietää läppärien kiinteitä "hiiriä".


Autoon on tullut hankittua juttuja Motonetistä ja samalla reissulla noudin huuto.netistä huudetun wc:n peilikaapin ja ostin Bauhaussista keittiön hanan, joista kuvat nyt tähän heti alkuun, ennen kuin siirrytään autopuolen asioihin. Aiemmin ostin myös kengät, joissa OLI pinkit nauhat - vaihdoin niihin mustat ja niistä tuli kivat.

peilikaappi käytettynä 20e

keittiön hana n. 70e

kengät + mustat nauhat yhteensä n. 33e

Autoon ostin Sznajder silver akun, sinimustan ratinpäällisen ja siniset turvavyönpehmusteet. Isän kanssa akkua vaihdettaessa paikattiin samalla repsikan jalkatilaan menevän johdon reikä vähän paremmin vettä ja tuulta pitäväksi. Lisäksi iskä laittoi uuden lampun taakse, kun yksi oli palanut. Sitten se otti mankasta "muistijohdon" irti, kun se tyhjentää akkua varsin tehokkaasti (tarvin siis uuden) ja unohdettiin testata toimiiko se ja... No ei se toimi, tietenkään.

yleisilme

ratinpäällinen

race sport -turvavyönpehmusteet

Itse purin vihdoinkin auton nenältä ne ylimääräiset valot pois ja osoittautuivat purkamisen jälkeen toimiviksi. Vika oli siis jossain muualla kuin itse valoissa, mutta eipä sillä ole väliä, auto näyttää nyt paremmalta, vaikka etupuskurissa onkin neljä pientä reikää. Myös lamppujen johto purettiin pois kokonaan - ne oli siis jälkeenpäin asennettu, tietenkin.

akun takaa paikattu reikä

Myös takalasista lähti tarran jämät vihdoinkin! Tinnerillä liima antautui ja irtosi, laimeammilla aineilla ei oikein ollut vaikutusta. Tekemättä jäi vielä rekisterikilven poisto ja takaloksujen paikkaaminen ja miljoona muuta vähemmän merkityksellistä juttua... Voisin oikeastaan tehdä listan siitä, mutä pitäisi seuraavaksi tehdä:

• Sisälokasuojien paikkaus
• Tuulilasin reunalistan liimaus takaisin paikalleen
• Etupenkkien kiristys
• Tuuletuksen ilmanottoon suodatinkangas
• Pyyhkijöiden metalliosien maalaus

Tänään ajoin sitten pienelle uimarannalle, jossa on lapsena tullut uitua useasti. Pyyhin (pesemättömästä ja kuraisesta) autosta pahimmat liat autossa lojuneeseen likaiseen pyyhkeeseen, joka tuli tietysti 300 kertaa likaisemmaksi... Ankea, vähän sateinen ja todella tuulinen ilma siellä oli ja korvat ja sormet kohmeessa kuvasin autoa. 

Kyllä, näyttää se nyt paremmalta kuin niiden ylimääräisten valojen kanssa. Vai mitä mieltä te lukijat olette?

Ja nyt niitä kuvia!

Eilinen

Eilen oli hyvin tapahtumarikas päivä.

Ihan ensimmäisenä tein kolme leipää, joista yhden söin ja kaksi otin mukaan. Pakkasin ne pussiin, jonka laitoin kylmälaukkuun kahden kylmäkallen kanssa. Leivissä oli Oivariinia, Oltermannia ja jotain leikkelettä, jonka nimeä en muista.


Käynnistin Hondan, joka lähti kiltisti käyntiin, koska miehen isä oli aikaisemmin käynyt sillä kaupassa. Kaasuttelin eläintarvikeliike Wuf.fi:lle, näytin myyjälle Muschilta saamani koodin ja sain mukaani yhden pötkön koirien kana-ateriaa ja siis ihan ilmaiseksi. Loput viisi saan kuulemma loppukuusta, muschilta siis laittoivat sellaisen sähköpostin. Pakkasin ihka ensimmäisen barffiostokseni kylmälaukkuun leipien kaveriksi.

Mukaan tarttui myös esite!

Seuraava etappi olikin suutari-avain-liike Tampereen keskustassa, jossa teetin Hondaan toisen avaimen, kun toinen oli auton 18-vuotiaan matkan aikana hävinnyt johonkin ja on hyvä olla vara-avain. Liikkeen omistaja oli hondamiehiä, oli kuulemma omistanut pari sivikkiä ja accordia, ilmeisesti tälläkin hetkellä ajossa accord. Uusi avain on hieno ja nyt voinkin kuvitella, että autokin on yhtä hieno... Ei se oikeasti ole.

Samaan parkkimaksuun kävin sitten vielä Harrasteessa ja ostin neljä pientä purkkia maalia(2 valkoista ja tumman ja vaalean ruskean), joilla maalaan keraamisen norsun. Lisäksi matkaan lähti hieman tarpeita siskon syntymäpäivälahjaan, mutten nyt paljasta täällä mitään, kun se mokoma kuitenkin lukee... Siskon tilaama huivikin on työn alla, muttei millään ehdi syntymäpäiväksi tai en ainakaan halua ottaa sellaista stressinkerääjää harteilleni - iso pyöröhuivi viikossa, onnistuisi varmaan jos en tekisi yhtään mitään muuta... Ja sen jälkeen menisi kuukausi parannellessa ranteita!

Maalit norsua varten :)

Sitten ajelinkin "kämpälle" remonttia tekemään ja ihan aluksi imuroin koko asunnon, koska remonttipölyä riitti ja se alkoi jo oikeasti ärsyttämään keuhkoja ja silmiä, vaikkei minulla mitään allergiaa tai vastaavaa pitäisi olla. Siinä meni ihan kohtuullisesti aikaa ja sain hartiat ja selän jumiin, koska imuriin ei ollut tarpeeksi pitkää vartta. Sitten söin leivät.

Tuli myös tutkailtua ikkunoiden reunojen lopputulosta. Aika paljon "tekstuuria" niissä näkyy, sekä siveltimenvetoja harmaasta maalista (sen päälle maalasin eri suuntaan), että kaikenlaisia muita koloja. Keittiön ikkunassa ei juuri koloja ollut, toisin kuin olohuoneen puolella. Mutta kun ei katso läheltä, ei huomaa mitään!

Olohuoneen ikkuna kaukaa, näyttää ihan hyvältä.

olohuoneesta - koloja!

Keittiön ikkunassa näkyy vain siveltimen vetoja

Seuraavaksi vuorossa oli maalinpoisto patterista, jota olin jo pitkään kauhulla odottanut, sillä maalinpoistoaine on hirveää, syövyttävää myrkkyä! Kunnon maalihöyry-maski päähän, pitkähihainen paita päälle, suojalasit, kahdet kumihanskat... Läträsin geelimäistä maalinpoistoainetta reilulla kädellä patteriin, jossa on tosiaan kolme kerrosta erilaisia, ikivanhoja maaleja, eikä mitään ohuita kerroksia. Muovi päälle estämään kuivumista ja puolen tunnin odotus keittiön ovilistojen maalaamisen merkeissä.

Listoihin tuli taas sitä mystistä roskaa, mitä tulee aina, kun maalaan Empirellä. Sillä piti patterikin maalata, mutten kyllä halua siihen(kin) niitä ihania kökköjä. Lisäksi listat tipahtelivat pari kertaa "telineen" eli kahden tuolin päältä ja sain vähän korjailla maalipintaa sen takia.

Lähtötilanne ja maalinpoistoaine

Maalinpoistoaineen vaikutusaika on tosiaan 15-45min ja se oli ollut siinä nyt 30min. Kokeilin erilaisilla lastoilla, mutta vasta päällimmäinen kerros oli vähän pehminnyt, joten laitoin kuivuneisiin kohtiin lisää ainetta ja muovin takaisin paikalleen. Sitten vaihdoin remonttivaatteet normaaleihin ja lähdin n. 25 minuutin kävelylle. Takaisin tullessani maalinpoistoaine oli ollut patterissa 1,5 tuntia, eikä edistystä ollut tapahtunut yhtään! Ensimmäinen maali eli valkoinen lähti joistain kohdista osittain, muttei edes kokonaan ja sen alla oleva oranssi maali ei kertakaikkiaan reagoinut maalinpoistoaineeseen mitenkään. Sen alla on vielä jotain vihertävää, johon maalinpoistoaine ei edes päässyt vielä käsiksi, kun oranssi on ja pysyy.

suojateippejä

Soitin tästä syystä ensin äidille ja sitten isälle ja sen jälkeen kaavin osan maalinpoistoaineesta lastalla pois. Sitten meni totaalisesti hermot, kun mitään ei tapahtunut ja kellokin lähestyi ilta kahdeksaa. Pyyhin loput maalinpoistoaineet paperilla pois ja suljin ne muovipussiin, joka ei toivottavasti syty palamaan. Tosiaan, maalinpoisto epäonnistui täydellisesti ja nyt patteri on tosi kaunis - harmi etten ottanut lopussa kuvaa! No otan sen sitten joku toinen kerta... Keräilin rojut, vaihdoin taas "normivaatteet" päälle ja lähdin autolle.


Ihana autoni sitten päätti kieltäytyä yhteistyöstä, eikä siis käynnistynyt. Jes. Hain pitkän jatkojohdon asunnolta ja totesin, ettei se riitä mistään autolle, ellei sitä työnnä eri paikkaan. Kaikki ohikulkijat olivat ihQ-teinipissiksiä tai vanhuksia, joilta olisi ihan turha kysyä työntöapua. Siinä istuskellessani ohi kulki myös mummeli, joka näytti narkkarilta ja kyyläsi minua ja autoani.

Soitto miehelle - heillä ei toimivaa autoa pihassa, joten ei apua sieltä. Kerran miehen isä tuli samaiseen paikkaan antamaan virtaa eräälle valkoiselle sivikille(=omalleen), joka nykyään makaa pihassa katsastuskuntoon laittoa odotellen. Soitto isälle - hän sentään pääsi apuun, vaikka kivan pitkän matkan joutuikin ajamaan ja varmasti sillä olisi ollut muutakin tekemistä, kuin tulla tuomaan lisävirtaa laholle sivikilleni. Onneksi on ihana iskä, joka pelastaa, jos joku tyhmä peltipurkki päättää kiukutella. ♥

epäonninen sivikkini ikkunasta kuvattuna

Sain odotella autossa tovin ja onneksi akussa riitti vielä virtaa musiikin soittamiselle. Paksusta hupparista huolimatta mulle tuli siinä autossa istuskellessa aika kylmä. Iskä antoi mulle järkyttävän kokoisen akun, joka painaa kuin synti. Se majailee repsikan puolen jalkatilassa, eikä mun onneksi tarvitse siirrellä sitä sieltä mihinkään. Lisäksi sain lainaan piuhat, joilla saan virtaa isosta akusta auton omaan akkuun, jos ei ole sähköä saatavilla.

Sitten laitettiin purkki käyntiin ja pääsin vihdoin kotia kohti - lämmitys täysillä! Ehdin kotimatkan aikana lämmitä sen verran, että en enää kotona tärissyt, vaikka vähän vilu oli edelleen. Toivottavasti ehditään pian tutkia sivikin ongelmia tarkemmin, kun on talvikin tulossa jo kovaa vauhtia. Ja olisihan siinä muutakin korjattavaa, mm. se takakonttiin tuleva vesi... Hehheh. Pikkuvikoja.

Olin tosiaan kotona ehkä yhdeksän aikaan, jossa mies oli jo huolissaan odotellut, että pääsenkö ollenkaan kotiin tänään. Kotona tajusin, etten ole syönyt muuta kuin ne kolme leipää. Tein iltapalaksi kaksi lämmintä voileipää. Hyvin tuli taas syötyä ja voin kertoa, ettei tää ole mitenkään epätavallista mulle. Maha kyllä toimii sitä paremmin mitä vähemmän syön, eikä tule siis kipeäksi, toisin kuin silloin, kun syön riittävästi. Tosin, jos olen tarpeeksi kauan syömättä, sekin alkaa sattua mahaan. Ja tällä syömisellä keho menee säästöliekille ja en laihdu ja... liian monimutkaista.


Loppukevennys:
Meillä on pieni leppäkerttuongelma. Ne mokomat öttiäiset tunkevat itsensä tuuletusikkunoihimme, eli niihin kolmeen kapeampaan ja avattavaan ikkunan osaan. Yksi oli löytänyt tiensä myös olohuoneen isoon ikkunaan, jota en saa auki. Ainakin 7 kerttusta otin päivän aikana ikkunoiden välistä ja pudotin ne ikkunasta ulos.

leppäkerttunen ikkunan välissä

Tuli muuten aika hyvä kuva, vaikka itse sanonkin. Aika tarkka kuva noin pienestä ötökästä ja vielä perusobjektiivilla, ei millään makrolla (koska en sellaista omista).

BARF - oikeaa ruokaa koiralle

Koska tämä blogi nyt on tällainen sekametelisoppa, kirjoitan tänne koirajuttujakin. Koittakaa kestää.


Yksi ehkä tärkeimmistä ja vahvimmista mielipiteistäni koirien kanssa on se, että niiden pitäisi syödä kunnon ruokaa, ei mitään nappuloita siis. Ja kyllä, pennusta asti, sanoivat kasvattajat ja muut harrastajat mitä vaan.

Jos itse joskus hankin ihan oman koiran, en aio syöttää sille yhtään ainoaa kupillista nappulaa. Oli se sitten rodultaan mikä vain (vaikka todennäköisesti se on belgi tai aussie), se kyllä voi syödä raakaa lihaa ja luita ja se takuulla voi paremmin siten.

Meillä oli tässä jokunen kuukausi takaperin mielenkiintoinen keskustelu mieheni (ei ole koiraihminen) kanssa aiheesta koiran ruokinta:

Minä: "Arvaappa muuten mistä johtuu, että ton Lotan korvat on kokoajan tulehtuneet."
Mies: "No?"
Minä: "Ruokinnasta. Nappuloista. Raakaruokinnalla ne ei varmana tulehtuis yhtään kertaa. Ja arvaappa miks sen henki haisee."
Mies: "Ööö... No?"
Minä: "Ruokinnan takia. Arvaappa miks sen karva on tosi huono."
Mies: "Onko sekin ruokinnasta?"
Minä: "Joo'o. Ja arvaappa, mistä johtuu, että sen maha on jatkuvasti sekaisin."
Mies: "No ruokinnasta taas."
Minä: "Niinpä."

Olen myös kovasti yrittänyt markkinoida raakaruokintaa Lotan ja Maisan omistajalle, eli anopille, mutta arvatenkaan se ei ole tuottanut tulosta. Nappulat on niin helppoja ja muka terveellisiä - pussista kippoon ja sitten voit leikkiä, että koirasi on saanut terveellisen ja maittavan aterian ja saanut siitä kaiken tarpeellisen, vaikka näin ei ole.

Tieto lisää tuskaa.

Lotalle maistuu!

Nykyään barffaus ei edes ole vaikeaa, kun esimerkiksi MUSCHilta löytyy valmista pakasteruokapötköä vähän joka lähtöön! Lisäksi sitten lihaisia luita ja valmis. Ei se ole niin vaikeaa, kuin aluksi saattaa kuvitella, eikä todellakaan niin tarkkaa, kunhan pitää ruokavalion vaihtelevana.
         Ruoan hankintakaan ei ole vaikeaa, esimerkiksi Tampereelta löytyy oikeasti todella monta BARF-tuotteita myyvää liikettä ja lisäksi esimerkiksi metsästäjiltä ja teurastamoilta saattaa saada ostettua kaikenlaista ylijäämää, joka kelpaa koiralle vallan hyvin - ihminenhän ei pysty luita oikein mihinkään käyttämään.

Kiiltävä turkki, puhtaat korvat, valkoiset hampaat, hyvät kynnet, hajuton hengitys, tasainen kasvu, ei turvotusta, kestävyyttä, lihaksia ja kaiken kukkuraksi koira, joka nauttii syömisestä suunnattomasti! Kyllä, tämän kaiken voi barffilla saada ja lisäksi barffi on ratkaisu myös allergiselle koiralle, sillä monipuolisen ruokavalion voi rakentaa, vaikka muutama aines olisikin kiellettyjen listalla.


Tällä blogitekstillä saan (jos tuotteita riittää) 5 ilmaista MUSCH BARF Kana-ateriaa, jotka toivottavasti uppoavat sekarotuisten neitojen Lotan ja Maisan suuhun. Toivottavasti raaka liha jää edes osaksi ruokintaa, jos ei korvaa nappuloita kokonaan. Jos asia olisi minun käsissäni, nämäkin koirat söisivät raakaa ja VAIN raakaa.

Operaatio ikkuna

"Olohuoneen" ikkuna eilen ennen maalausta

Eilen oli tosiaan taas remonttipäivä ja minä sitten teippasin ikkunat umpeen ja maalasin ikkunoiden reunat. Samanlainen ikkuna reunoineen löytyy siis myös keittiöstä. Ikkunoiden reunoistahan hiottiin maalia pois ja tasoitettiin ties millä kiteillä ja muilla, kun olivat lohkeilleet kivasti.
         Joskus jo aiemmin olin maalannut reunat harmaalla mattamaalilla, joka sitten vielä hiottiin kevyesti, että loputkin epätasaisuudet saataisi pois. Nyt maalasin sitten vesiohenteisella mattavalkoisella kahteen kertaan, sillä tuo maali oli nopeaa kuivumaan (purkin mukaan päälle maalattavissa 2h kuluttua).
         Kaapissa odottaa purkki kiiltävää valkoista, jolla vedetään siis lopulliset pinnat noihin ikkunan reunoihin. Toivon todella, että nuo maalit pysyvät paikallaan. Edelliset tosin saattoivat olla +50 vuotta vanhoja ja ilmeisesti remontointityyli on ollut "uutta vanhan huonon pinnan päälle", joten ei ihme jos maalit rapisivat pois.

Kuvassa näkyvät myös keittiön ovilistat, jotka pitäisi maalata pariin kertaan. Lisäksi yksi lista on jossain muualla kuin kuvassa, mutta niitä on siis nuo kaksi, joista toisesta sahataan se oven päälle tuleva osa ja lisäksi yksi kavennettu lista, koska toiselle puolelle ei mahdu kokonaista listaa.


Tässä mulle hieman tehtävälistaa ensi viikoksi:

• ikkunoiden reunojen maalaus kiiltävällä
• keittiön ovilistojen maalaus
• keittiön patterin maalinpoisto
• keittiön lattian reunoihin massat
• vessan katon pesu

Pikuhiljaa alkaa tulla valmista. Seuraavaksi sähkärin pitäis tulla laittamaan sähköjä ja sitten voidaankin alkaa tapetoimaan ja maalaamaan keittiön seiniä. Sinne tulee siis tasoitetapetti seiniin ja maali päälle. Olohuoneessa ja eteisessä on myös tapetoitavaa ja maalattavaa. Seinien jälkeen laitetaan sitten muovimatot eteiseen ja keittiöön. Patterikin pitää maalata jossain välissä ennen lattioiden laittoa ja toivottavasti myös kaappien ja vessan ovet tulevat ruiskumaalattuina ja fiksun näköisinä takaisin piakkoin.

Odottelen innolla sitä vaihetta, kun remontti on valmis ja koko asunto täytyy kuurata lattiasta kattoon, että saadaan kaikki remonttipölyt pois. Totta puhuakseni sain kuuraamisesta tarpeekseni jo remontin alussa, kun kattoja ja seiniä pestiin hirveällä vimmalla, että saatiin tupakankäryt ja muut moskat irti. Pesun ja useiden maalikerrosten jälkeen tunkkainen tupakan haju on vaihtunut pölyisen remontin hajuun, joka toivottavasti aikanaan vaihtuu kotoiseen pullantuoksuun... hehheh.

Keittiön ja olohuoneen värimaailmat eivät vieläkään ole ihan selvillä, eteinen sen sijaan on jo selvillä hyvinkin tarkasti. Taidankin tästä siis siirtyä suunnittelemaan niitä värejä...

Auto & tarroja

Euroopan Hondafoorumilla (honda-europe.net) on nimimerkki Maze31300, joka piirtää ilmaiseksi foorumilaisten nimimerkkejä hienolla "graffitityylillä" ja minäkin pyysin häntä piirtämään omani! Siitä tuli hieno ja illustratorin hallitsevana teinkin sitten heti siitä vektoriversion.

Ideana näissä on siis se, että kukin voi halutessaan teettää nimimerkistään tarran ja liimata sen autoonsa. Minäkin ajattelin, että sitten joskus, kun tuo purkki saa uuden värin, läimäisen siihen oman nimimerkkini, joko lasiin valkoisena tai maalin päälle mustalla. Tarraleikkurit tosiaan tarvitsevat vektorimuotoiset kuvat, joten siksi vektoroin tuon valmiiksi.

Vektoriversio - klikatkaa, niin näette suurempana!

Hieno, eikö olekin?

Nimimerkin lisäksi autoon on tarkoitus liimata Dynamiitti.comin tarra ja maalipinnan uusimisen jälkeen haluan ehkä korvata maalauksen yhteydessä autosta lähtevän alkuperäisen Civic DX -tarran ehkä täysin samanlaisella mustalla tarralla tai ehkä eri tyylisellä versiolla samasta tekstistä.

Civic DX

Yksihän tarra tuossa sivikissä OLI, mutta rapsutettiin se miehen kanssa pois siitä pari viikkoa sitten. Mulla ei ole mitään hajua, miksi siinä oli mt-autoetfixin tarra, koska ko. firma tuo autoja saksasta ja kukaan täysijärkinen ihminen ei tuo ulkomailta sivikkiä 1.3 -moottorilla, koska niitä on täälläkin ihan tarpeeksi. En halua mainostaa autollani jotain sellaista yritystä, jonka kanssa en koskaan edes ole ollut tekemisissä!

Lisäksi autoon voisi joskus laittaa muuten vain jotain pientä tarraa koristeeksi johonkin, jos se sitä näyttää kaipaavan. Tarroilla on kuitenkin kiva olla joku merkitys! Nimimerkkini siksi, koska auto on minun ja tulee olemaan aikalailla omien kätteni jälkeä, kunhan pääsen vauhtiin. Dynamiitin tarra, koska pyörin siellä ja pitäähän sitä nyt vähän "omaa porukkaa" edustaa. Civic -tarra, koska se on sivikki ja mun mielestä on kiva, että tyhmempikin näkee autosta, mikä se on, vaikka sitä olisi miten rakenneltu ja koska se kuuluu autoon.


Civic-tarran kuvassa näkyy muuten myös takaluukun lukko. Totesin eilen, että se ei toimi. Mutta miksi täytyisi, kun avaan takaluukun kuitenkin jo tottumuksesta kuskin penkin vieressä sijaistevasta vivusta. Myöskään repsikan puolen oven lukko ei toimi. Epäilen, että autosta on joskus vaihdettu kuskin oven lukko ja virtalukko, mutta muut on jätetty vaihtamatta. Tosi kivaa ja fiksua. Not.
        Lukoista tuli mieleeni, että voisin myös teettää toisen kappaleen tuosta auton avaimesta. Mihin lienee vara-avain kadonnut, mutta myyjältä ei saatu muita kuin tuo yksi. Eihän uusi avain maksa kuin noin kympin ja on kuitenkin todella tärkeää, että on se vara-avain olemassa, jos käytössä oleva avain häviää. Ja tuo saisi jäädä vara-avaimeksi, koska on kulunut niin kamalan näköiseksi (ollut joskus kullan värisellä päälystetty).

Valmista tuli

Blogi alkaa nyt näyttää siltä miltä pitääkin ja sivuilla on tekstit ja kuvat. Toivottavasti tätä ulkoasua jaksetaan katsella pitkään. Kommentoikaa toki, että mitä pidätte ulkoasusta ja muusta!

Puhtaalta pöydältä aloittaminen on joskus ihanaa, vaikka siihen liittyy aina tietty tuska, kun kaikki aiemmin tehty pitää heittää alas pöydältä. Ensin se hirvittää, mutta loppujen lopuksi vanhoja juttuja ei yleesä jää kaipaamaan. Tämäkin blogi oli täynnä jos jonkinlaista turhaa ja epämukavaa kuraa...

KÄSITYÖT

Pehmeitä (lanka & kangas) käsitöitä pitäisi taas alkaa tekemään. Jotenkin vain jumitan niiden kanssa. Ompelemista haittaa sadan euron halpisompelukone, joka jumittaa ja tekee sotkua. Neulomista taas haittaa se, että sisko tilasi minulta viime keväänä huivin ja se ei ole edistynyt yhtään. Milloin oikein aion oppia, ettei harrastuksesta saa tehdä työtä?

Sen sijaan kovempia käsitöitä on remontin ohessa harjoitettu, sillä olen maalaamista varten hionut vanhan keittiön puiset kuivausritilät (niistä tulee jotkut näkyvät hyllyt meille johonkin), sekä kaappien sisäpuolelle tulevia tankoja ja yhden pikku naulakon rungon. Kaikki nämä vaihtavat väriä valkoiseksi. Lisäksi yksi rottinkinen kiva kulmahylly pitäisi jotenkin saada valkoiseksi, mutta se ei ihan pensselillä peity joka kolosta... Ehkä spraymaali olisi ratkaisu sen kanssa.

Vanhat kuivaushyllyt

Roskiksesta pelastettu naulakko

Roskiksen vierestä pelastettu norsu

En ole dyykkari, mutta norsu kökötti siinä näkyvillä, kun eräänä päivänä menimme remontoimaan kämppää. Pakkohan se oli mukaan napata, kun se oli ihan ehjäkin. Ajattelin vetää sen jollain valkoiseksi, ensin täytyy vain selvittää, mikä maali pysyy keramiikassa kiinni.

Niin ja naulakon pelasti roskikseen joutumiselta äitini. Hän on tehnyt työpaikallaan paljon hienoja roskislöytöjä, vaikka ei hänkään niitä dyykkaile erityisemmin. Siellä vain satutaan heittämään kaikkea käyttökelpoistakin roskikseen, viimeisimpänä esimerkiksi täysin toimiva leivänpaahdin.

Frostin blogi on uudistunut!

Frostin blogi koki tänään todellisen uudestisyntymisen ja kaikki vanha roju heitettiin roskakorista alas. Blogin sisältö tulee myös kokemaan uudistusta ja tulen tunnisteiden mukaisesti jaottelemaan tekstit hyvin raa'alla kädellä ainakin seuraaviin osioihin:

• autot (kaikki autoaiheinen, pääosassa toki se oma sivikki)
• käsityöt (virkkaus, ompeleminen, puutyöt ja kaikki muukin)
• asunto (joka sisältää myös sisustamiseen liittyvät asiat)
• valokuvaus (varsinaisen valokuvaamisen lisäksi myös muut kivoja kuvia sisältävät tekstit)
• videokuvaus (sitten jos joskus tulee videoita sisältäviä postauksia... tai edes sitä käsitteleviä)
• eläimet (koirat, hevoset, ötökät, linnut...)
• ostokset (sisältää ostokset ostosten laatuun katsomatta)
• blogi (blogia itseään koskevat muutostiedotteet ja mietinnät, kuten tämä kyseinen postaus)

Eli pyrin välttämään sitä, että on miljoonia tunnisteita ja siten helpottamaan blogin lukijoiden työtä: autoista kiinnostuneet lukijat voivat klikata autot -tunnistetta ja lukea vain autojuttuja, kun taas valokuvia katselemaan tulleet voivat katsella vain valokuvallisia postauksia valitsemalla valokuvaus -tunnisteen. Näin pystyn sisällyttämään yhteen blogiin kaiken tämän ilman, että tästä tulee ihan älytön kaaos, josta ei löydä mitään.

Toivottavasti vanhat lukijat viihtyvät uudistuneessa blogissa ja toivottavasti myös lukuisa joukko uusia lukijoita löytää tiensä tänne. Myös kommentit ovat erittäin toivottuja ja niitä saa lähettää, vaikka mitään erityisen supertärkeää kommentoitavaa ei mielessä olisikaan. :)

Frosti kiittää, kuittaa ja siirtyy muovaamaan myös ulkoasua uuteen uskoon!