Hetkeksi paluu ruokapäiväkirjaan

Jos taas hetken pitäisi kirjaa, että pääsisi takaisin jaloilleen...
Syömisten ja liikkumisen sijaan on ollut niin paljon muuta mielessä.

Maanantai 27.4.15
Sain syötyä oikean määrän. Lounaaksi tein kanapihvejä, riisinuudelia ja kasviksia - muistan taas hetken aikaa miksi ostan nimenomaan niitä isoja "pihvejä" enkä suikaleita. Niin mehukasta naminamia, että!

Illalla kävin kävelyllä, ensimmäistä kertaa uudessa ympäristössä (noloa...) ja ensimmäistä kertaa ilman takkia! Oli nimittäin 12 astetta lämmintä. Sports Trackerista vähän nippelitietoa:
Kesto: 37min
Matka: 2,8km
Keskinopeus: 4,5km/h
(sykemittari on vielä muuton jäljiltä "jossain")

Tässä on kävelymatkan päässä uimaranta ja hienoa maastoa. Toivottavasti saisin pian kämppiksen äidin koiran taas lainaan... Toivottavasti joskus myös sen ihan ikioman nelijalkaisen.

Tiistai 28.4.15
Menin illalla aikaisin (tai no kymmeneltä) nukkumaan, sillä herätys oli viideltä. Hyi. Liian lyhyiden ja laadultaan surkeiden yöunien jälkeen töihin klo 6-14. Onneksi päivä oli tekniikan takkuilun takia erittäin leppoisa, ei tarvinnut pitää kiirettä. Olen siis varastolla töissä, pakkaamossa.

Nyt klo 16 on hyvä huomata, että on (taas) syönyt joka aterialla ihan liian vähän. Liikuntapuoli onneksi tuli ihan hyvin hoidettua töissä ja nyt on jalat taas sen tuntuiset, mitä ne nyt aina on, jos tottumaton seisoskelee töissä 8 tuntia.

Korjasin asian syömällä kaksi ihanaa raikasta kanatortillaa runsaalla salaattitäytteellä. Tiistai on pulkassa.

Keskiviikko 29.4.15
Tämä päivä meni vanhempien luona. Siellä tulee aina syötyä suhteellisen järkevästi ja riittävän usein. Siellä aika ei myöskään kulu pelkästään paikallaan istuskelemalla.

Samalla reissulla rallipäärynä -lempinimen saanut pösöni sai alleen väliaikaisesti iskän alumiinivanteilla olevat kesärenkaat. Kyllä nyt näyttää hienolta! Jossain vaiheessa siis saan kyllä omatkin renkaat, omille alumiinivanteille.

Rallipäärynä ja alumiinivanteet.

Illalla kotona odottikin pakkaaminen, sillä torstaiaamuna koittaa lähtö vapun viettoon. Rallipäärynällä. MP3-soitin on ladattu täyteen musiikkia aux-piuhan kautta autossa nautittavaksi, sillä odotettu ajoaika on n. 5 tuntia. Kun vielä joskus saisi paremmat kaijuttimet, ettei tulisi aina pää kipeäksi musiikin kuuntelusta...

Maanantaina minulla onkin sitten hieronta, lisäksi varmaan töitä muutamana päivänä ja tavoitteena on syödä oikein ja liikkua riittävästi.

Ensi viikkoon ja hyvää vappua!

Lisssshkoja keittiössä!

 Tuunasin kaverille patakintaat n. kuukausi sitten. Kuvia, olkaapa hyvät.

Kahdesta tällaisesta lähdin liikkeelle. Kuva IKEAn nettisivuilta.

Tylppä neula + mustaa ja violettia puuvillalankaa = liskoja!

Ja nyt tosiaan kun kämppiksiksi päädyttiin, päätyivät sattumalta nämä patakintaat myös minun käyttööni. Tällä tyylillä olen tuunannut aiemmin jo muutamat samanlaiset patakintaat - kannattaa kokeilla, jos tykkää vohvelikirjonnasta!

Näissä tein ensin ääriviivat mustalla, sitten violetilla "raidoitin" molempiin suuntiin saadakseni tasaisen väripinnan. Onnistuin mielestäni aika hyvin. Kaverikin näytti tyytyväiseltä.

Voisin jossain vaiheessa laittaa kuvia myös uusista neuleprojektipussukoista, joita ompelin aiemmin... Tällä hetkellä virkkaan jotain pussukan tai laukun tyylistä kimallelangasta, saa nähdä mitä siitä tulee.

Kuinka paljon mahtuu yhteen viikkoon?

Heipparallaa taas pitkästä aikaa. Elämässä sattuu ja tapahtuu taas paljon kerralla.

Erosin. Muutin toiselle puolelle Tamperetta. Sain osa-aikaisia keikkahommia varastolta. Vaakaa en ole juuri ehtinyt tuijotella ja kiireen ja stressin keskellä on syömisetkin menneet ihan omalla painollaan miten sattuu. En edes tiedä onko suunta ollut ylös- vai alaspäin. Veikkaukseni on, että olen syönyt liian vähän. Taas.

Nielurisaleikkauksesta toipuessani hukkaamastani 4,4 kilosta puoli kiloa näytti tulleen takaisin kun viimeksi punnitsin (14.4. paino: 67,6kg). Ehkä huomenna pääsen punnitsemaan itseni uudelleen, mikäli löydän vaa'an muuttolaatikoiden syövereistä. Uskon kuitenkin että nyt olen lopullisesti alittanut sen 70 kilon rajan. Harmikseni vyötäröltä ei kuitenkaan tunnu lähteneen oikein mitään, mittanauha näyttää tasan samaa kuin aiemminkin.

Töissä sentään joutuu olemaan seisaallaan ja kävelemään (jalkaparat, toivottavasti tottuvat pian). Muutossa on toki tullut ravattua laatikoiden ja kalusteiden kanssa ympäriinsä. Muuten en olekaan sitten ehtinyt liikkua, mutta eiköhän tässä ole silti tullut liikuttua enemmän kuin tavallisesti.
          Nyt on vielä kämppiksen muutto, oman sängyn ja sohvan nouto ja irtoroinan järjestely edessä, joten loppuviikollekin riittää aktiviteettia. Viikonlopuksi on tulossa (taas) ihan parasta seuraa, kavereita eri puolilta Suomea ♥ Joten eiköhän viikonloppunakin tule touhuttua sitä sun tätä. IKEA on ainakin listalla, koska meiltä puuttuu täältä vaikka mitä tarpeellista ja minulta löytyy lahjakortti sinne.

Päiväohjelmaan voisi kuitenkin ottaa taas pienet kotijumppahetket, alkuun vaikka joka toinen päivä, sitten myöhemmin vaikka pari vapaapäivää viikossa. Vähän kyykkyjä, erilaisia vatsalihaksia, nyt on käsipainotkin käytettävissä. Mitähän kaikkea sitä keksisikään?

Muutto. Tosiaan...

Joskus voisi ottaa kuviakin, kun saa tavarat järjestykseen, mutta alla pohjapiirustusta huoneestani. Tämän tavaramäärän kanssa järjestys on pakko suunnitella koneella etukäteen, että löytää fiksun ratkaisun järjestykselle. Tätäkin järjestystä varten tuli pyöriteltyä virtuaalikalusteita pitkin näyttöä aika pitkään.

Mullahan siis olisi tässä ihan parvekekin, mutta se on julkisivuremontin takia poissa käytöstä puoleen kesään asti. Höh, koska olisin halunnut kasvattaa ämpäriperunaa ja nyt se ei oikein onnistu. No, ainakin loppukesästä pääsee grillailemaan sähkögrillillä, jos sellaisen löydän.

Lisäksi ikkunan alla on vanha arkku ja pieni sohvapöytä...
Joku unohti laittaa ne tähän pohjapiirustukseen... köh...

Vähän piirtelyjäkin pitkästä aikaa tänne.
Tässä oma hahmoni/sonani, paimenkoira tottakai.

Osa kaveriporukkaa eläinmuodossa,
minä tuo oikean puolimmainen koiraotus.

Nyt jatkuu tavaroiden järjesteleminen! Kuinka paljon voi olla tavaraa yhdellä ihmisellä...?

Nielurisaleikkausta ja pakkopaastoa

Blogin päivittely vähän jäi. Mutta täällä taas, jatketaan...

Ohessa postaukseen liittymättömiä kuvia blogihiljaisuuden ajalta.

Gore-tex -kalvolla varustetut ns. huonomman kelin lenkkarit!
Näillä(kin) kävelis vaikka kuuhun asti!

Paino ehti maaliskuun alussa käydä jo tasan 71 kilossa. 25.3. paino oli 71,5kg. Samaisena päivänä joitain tunteja myöhemmin makasin leikkauspöydällä.

Nielurisojen poisto, ei mitään sen dramaattisempaa.

Odotettu ja toivottu, mutta myös pelätty operaatio. Joka olisi pitänyt tehdä jo kauan kauan sitten, jos olisi ollut viisaampi. Toipumisaika 2 viikkoa.

Reilu viikko kulunut. Mitään kovin kiinteää en ole saanut alas, sattuu. Lääkkeitä on sitten mennyt senkin edestä, nyt jo onneksi vähenemään päin. Ja mehua ja marjakeittoja. Painoa lähti tasan viikossa 3,7 kiloa (eli painoin 67,8kg 1.4.) ja suunta jatkunee, kunnes pystyn taas kunnolla syömään. Tällä hetkellä kun ihan nesteidenkin nieleminen on hiiiidaaaasstaaaa.

          Läskiähän tässä pakkosyömälakossa ei hirveästi lähde, joten katsellaan sitten, miten paljon tulee rytinällä takaisin. Aion kyllä alusta asti pitää kiinni tästä projektistani, eli en vedä ensimmäisenä kymmentä pitsaa napaani, kun jotain pystyn syömään.

Toipumisen jälkeen pääsen toivottavasti reippaasti taas ulkoilun ja kotitreenien pariin. Ja ennen kaikkea, olen todennäköisesti enemmän terveenä ja vähemmän sairaana / puolikuntoisena! Se tekee hyvää tälle projektille, koska sairaana maatessa kaikki aika menee harakoille.

Toistaiseksi myös puhuminen sattuu ja välillä ääntä ei edes tule. Mutta viikon päästä olen toivottavasti jo täysin kunnossa.

Few days later...

Painoa on pudonnut lisää = ruoka ei vieläkään mee. Nyt paino 67,1kg (4.4.), mutta sentään edistystä siinä, että olen jättänyt kipulääkkeet lähes kokonaan (1x panacod / vrk nyt parina päivänä).

Kaikesta päätellen kohta voisi hiljakseen yrittää maistella hieman ravitsevampia juttuja, kunhan ei mitään kovaa ja "terävää". Syöminen (kuten juominenkin) on vielä varmasti ihan äärimmäisen hidasta ja mitään kuumaa en edes yritä. Mutta kohta on pakko saada jotain kunnon ravintoa tähän elimistöön, ettei käy hullusti.

Leikkausta edeltävänä viikonloppuna meillä oli
tällainen pieni koiruus ja kavereita kylässä :3

Tämä kuva on kaverin luona samana viikonloppuna otettu.

Nyt lähden ensimmäistä kertaa asunnosta ulos KYMMENEEN päivään, voitteko uskoa!

Palailen pian, ainakin valmistuneiden käsitöiden merkeissä ;)