11/31

Tähän fiilikseen vois jäädä koukkuun, eikä haittais yhtään!

Oltiin pitkästä aikaa lenkillä Lotan ja Maisan kanssa. Tunnin lenkki ja matkaa kertyi noin 4,4km. Lenkkareiden pohjaan olisi tarvinnut nastat, mutta muuten oli ihan jees, kaaduin vain kaksi kertaa ja nekin ihan lenkin lopulla.

Pääasiassa edettiin kävellen (mun huonon kunnon takia), mutta mentiin pätkiä myös ihan MIELETTÖMÄN kovaa! Jonkin aikaa talsittuamme kiinnitin nimittäin kaksi tismalleen samanlaista remmiä Lotan valjaiden sivulenkkeihin ja sitten mentiin. Ekan pätkän Lotta veti ihan mahtavasti, ihan kuin olis tehnyt sitä aina! Seuraavilla pätkillä meni vähän heikommin, taitaa olla aika rapakunnossa koirakin. Saatiin kuitenkin hyviä pätkiä ja pääsin kehumaan Lottaa niiden aikana. Kotona koira kellahti aika pian keittiön matolle kyljelleen ja näytti aika tyytyväisen väsyneeltä. Lisäksi olen kohtuu tyytyväinen myös siihen, että ekaksi lenkiksi pitkään aikaan Lotalla oli korvat kohtuullisen hyvin tallella ja se malttoi odottaa kun esim. virittelin remmejä uudestaan.

Maisa tyytyi "raahautumaan" perässä juoksupätkillä, mutta kävellessäni se kyllä jaksoi pitää remmin tasaisen tiukalla, kuten aina. Kotona mummelikoira jaksoi vallan mainiosti haukkua, kun miehen isä tuli kotiin hetki lenkiltä palaamisen jälkeen. Mistä sillä aina riittääkin tota energiaa? Lotta kieltämättä kuluttaa lenkillä suurimman osan energiasta kaikenlaiseen intoiluun ja käy hirveillä kierroksilla koko lenkin ajan, kun Maisa vaan puksuttaa tyynenä eteenpäin.

Loppuun vielä pätkä videota, jossa tosin mentiin ihan kävellen. Täytys koittaa kypäräkamera virittää jotenkin, että saisi kuvattua ilman käsiä... ja myöskin ilman kypärää. Kypäräkamera sietää kylmää, kuvaa paremmalla laadulla, kestää pudottamista/kaatumista kameran kanssa ja niin edelleen... Linssissä on myös laajakulmaa, joten kuvasta näkee enemmän. Tämä siis kuvattu Canonin pokkarilla, josta loppui kylmässä akku heti alkuunsa...