Kesäpäiväni kuvina

Olipa kerran kesäkuun 19. päivä...

Virkkasin tänään uudelle (käytetylle) luurilleni suojapussukan. Sain sen eilen ja se on siis Lumia 800. Tilasin sille tänään pinkin läpällisen suojakuoren ebaysta. Pinkin, luitte oikein. Kaikkien niiden värien joukosta halusin pinkin. Mikä mua vaivaa? Mutta tosiaan, ainakin kyseisen tilauksen saapumiseen asti luuri asustaa virkkaamassani pussukassa.

Ei mulla ole siihen vielä simkorttiakaan, kun se tarvii microsimin ja mun liittymä tarvii vähän muokkausta tai siis netin. Nyt mulla on ollut DNA:n halvin liittymä ilman mitään tekstari- tai puhelupakettia ja siis ilman nettiä myös. En ole kovin ahkera soittelemaan ja viestittelemään ihmisille, koska olen koneen ja netin ulottuvilla lähes kaiken aikaa ja voin lähettää viestit sähköpostilla tai skypellä tai facebookissa. Ja silloin kun en ole netin äärellä, mulla ei yleensä ole mitään asiaa kenellekään. No, nyt otan sitten sen halvimman mahdollisen liittymän kaveriksi jonkun netin tohon puhelimeen, kai...

Mutta tosiaan, ihanaa päästä nauttimaan älypuhelimen kaikista hienoista mahdollisuuksista. Eniten varmaan intoilen SportsTrackerista - näen vihdoin Google Mapsiin naputeltua suurpiirteistä reittiä tarkempaa informaatiota lenkeistäni! Jos vaan muistan pistää sen päälle lähtiessäni. Ja neuleohjeet aina saatavilla - viimeksi eilen tuskastelin, kun olin mökillä lankakerän ja virkkuukoukun kanssa, mutta ilman ohjetta! Kotoa lähtiessäni kuvittelin muistavani sen ulkoa, mutta mutta.

Tässä kuvia luurin pussukasta:

Novita Pirtelö, 60% bambuviskoosi, 40% polyamidi
Tässä väri 825 ja koukku 4mm.

Lumia 800 valmiissa pussukassaan.

Käytin tosiaan kiinteitä silmukoita ja omaa päätäni
tämän pussukan tekemiseen. Lisäksi pätkät tarranauhaa,
jotka ompelin kiinni ompelulangalla käsin.

Tästä ainoasta pinkillä raidoitetusta (väri 855) kerästä
teen tiskirättejä, "sirkuksenkirjavaa" mulla on enempi.

          Mökkeilypäivän tarina jatkuu...
Kävelin lankakerä ja koukku kädessäni laiturille. Hetken päästä iskä tuli sinne kiusaamaan mua, minkä seurauksena tiputin sen perhanan koukun järveen. Sinne se upposi laiturin alle. Oli vielä ihan hyvä virkkuukoukku, sellaisella mukavalla "pehmeällä" muovikahvalla... Eniten ärsytti kuitenkin se, että se oli ainoa mukana ollut langalle edes jotenkuten sopivan kokoinen koukku.

No, sain sitten syyn tilata lisää virkkuukoukkuja. Mulla on niitä muutenkin hirveän huono valikoima ja lisäksi ne ovat vielä vähän katoilevaa sorttia. Innostuin sitten ihan kunnolla - tilasin ebaysta 22 kappaleen setin metallisia, 8 kappaleen setin pieniä (0,75-3,5mm) metallipäisiä bambuvartisia ja vielä 12 kappaleen setin kokonaan bambuisia (3-10mm). Kun olivat halpoja! Niiden yhteishinnalla ei saisi varmaan viittäkään koukkua, jos marssisi Suomessa kauppaan.

Pikkiriikkinen randomkukka takapihalta. 

Grillattiin ihan ite! Oli hyvää ja varmasti rasvaista,
mutta ei me tämmösiä syödä kun kerran tai kaks kesässä.

Kurkkuakin löytyi lautaselta!

Vieläköhän ehtisi ottaa "ennen" -kuvan laihduttamista ajatellen? On tässä jo muutama kilo lähtenyt, mutta vielä on reilut 10 kiloa karistettavana. Tosin en ole taas hetkeen käynyt vaa'alla. Miksei sitäkin kuvaa voinut ottaa silloin heti kun aloitti tämän projektin? Ihan kuin sen nappaaminen olisi kovin työlästä.

Nyt voisi harkita jotain pientä käsityönäpertelyä ja sitten koittaa päästä ajoissa nukkumaan.

Viimeksi, kun päästiin "ajoissa" (yhdeltä yöllä) nukkumaan, hyttynen valvotti meitä neljään asti. Mokoma itikka hävisi kuin savuna ilmaan aina, kun valot laittoi päälle ja mä en todellakaan nuku, jos mun korvan vieressä käy jatkuvasti hyttynen inisemässä.
          Hyttyspaljouden lisäksi täällä on vissiin mäkäräisiäkin - mä luulin että niitä on vaan Lapissa... Mulla on nilkassa vieri vieressä kolme inhottavaa ja tosi kutisevaa pattia ja ne on kiusanneet mua jo melkeen viikon kutisemalla yöllä niin, että olen meinannut tulla hulluksi. Toivottavasti ne alkaisivat jo lähteä. Hyttysistähän mulla ei tule juuri mitään reaktioa, joskus jotain pientä, mutta suurimmasta osasta ei tule merkkiäkään puremasta.

Mulla on niistä puremista kuvakin, mutta musta tuntuu, että kukaan ei halua nähdä sitä.

Seuraavaan kertaan siis! Ja hyvää juhannusta kaikille.

Vohvelikangasta ja pätkä lankaa

Kuvausassari Lotta

Tänään olen ollut paljon liikkeellä. Ensin kävin kaverin kanssa kuntosalilla, kun siellä oli avoimet ovet. Harkitsen kuukauden tai parin jäsenyyttäkin, että saisin vähän monipuolisempaa liikuntaa. Sitten pyörin hetken kaupoilla ja kävin hevostarvikeliikkeessä ostamassa valkoisia letityskuminauhoja (mulla on mustia, mutta valkoiset sopii mun vaaleisiin hiuksiin paremmin). Mitään muuta en ostanut.

Heti kun pääsin ekalta reissulta kotiin, päätettiin extempore lähteä käymään IKEAssa ja Biltemassa. Ikeasta mukaan tarttui mm. tylsän harmaat patakintaat miehen vanhemmille (joiden luona asutaan), koska vanhat ovat jo siinä kunnossa, että ne voi suosiolla heittää roskikseen.

No, kotona sitten rupesin miettimään, että kun nämä ovat pinnasta vohvelikangasta ja aika rumat tällaisina, niin voisin huvikseni koristella niitä hieman. Ja niin sitten tein, eikä siihen mennyt kauaa, koska koristeltava alue oli sen verran pieni. Tykkään välillä tehdä tällaisia nopeita pikkuisia töitä, isompitöisten ohella.

Olin aiemmin ostanut puuvillalankoja äidin äitienpäivälahjaa varten. Siitäkin pitää muuten laittaa kuva tähän! Aihekin on sama, tavallaan: vohvelikangaspyyhe, johon omin pikku kätösin pujottelin lankaa ja sitten omin pikku kätösin ja omalla "pikku" Singerilläni (joka painaa varmaan 100 kiloa) ompelin reunat ja ripustuslenkin.

On se +40v Singer mahtava ompelukone, vaikkakin painava ja vanha ja siinä on vain suora ommel, siksakki ja pari jousto-ommelta! Se kehrää kuin kissa, eikä nirsku, naksu, poksu ja rutise kuin alle 5v Eva Jubilee (100 euron muovihirviö). Singerin hallitsemiseksi tarvitsee oikeasti ohjekirjaakin, mutta onneksi se on kirjamainen, sopivan kokoisella fontilla ja selkeillä kuvilla varustettu opus, eikä sellainen miniprinttilehtinen, joita nykyään tulee joka laitteen mukana. Kunhan saan tilaa käyttää sitä, rupean ompelemaan hurjasti kaikkea. Ja onhan minulla vielä uutuuttaan kiiltävä saumurikin odottelemassa käyttöä - sitäkin on vain testattu vähäsen. Jos vaikka saisi muutaman trikoopipon ja vaikka paidan tai mekon tehtyä?

Ja sen pidemmittä puheitta, tässä ennen ja jälkeen kuvat patakintaista. Hinta 2,50e/kpl + muutama metri puuvillalankaa.

Vähän lähikuvaakin. Pinkkiä ja tummanviolettia lankaa.

Pitäisi postailla lankajuttujakin (=neulontaa ja virkkausta), mutta jos nyt pidän tämän postauksen vohvelikangas / vohvelipujotus -aiheisena ja postailen niitä muita sitten myöhemmin, kun saan parempia kuvia.

Koirablogi jälleen pystyssä

Taas kerran... Pystytin Koirankuonoja -blogin uudelleen. Tervetuloa!

Blogiin pääsee kuvaa klikkaamalla!

Ja osoite on:

http://koirankuonoja.blogspot.fi/

Mitä seuraavaksi oppisin?

Niin. Mitähän tässä keksis vielä opetella? Koirista siis. Mitä olis vielä opittava? Mitä koiran omistajan täytyy osata? Jos musta vielä joskus sellainenkin tulisi...

Tässä on tullut tehtyä jo kaikenlaista, lääkkeiden antamisesta tassu- ja mahakarvojen trimmaamiseen. Tänään leikkasin ensimmäistä kertaa Lotan kynnet ja sekin sujui hyvin, kun olin aiemmin ollut pari kertaa katseluoppilaana. Korviakin on tullut putsattua, kuraisia tassuja pestyä ja raakaruokintaa on kokeiltu (ja ruokkisin omaa koiraani ehdottomasti raa'alla).

Koulutuksesta ei varmaan tarvitse sen enempää sanoa, kuin että se on yksi suurista intohimoistani koirajutuissa. No, ehkä sanon vähän enemmänkin. Alunperinhän Lotta osasi juuri ja juuri istua ja antaa tassua (joka on muuten kohtuu ärsyttävä temppu, koska toi sekoittaa sen ja maahanmenon toisinaan). Nyt se osaa istua, mennä maahan, nousta seisomaan. Sivulletulon, seuraamisen ja esteen hyppäämisen opettelu on alkuvaiheessa ja maahanmenosta ja seisomisesta pitäisi alkaa käsiapuja häivyttää hiljalleen.
         Noutaminen toimii nykyään hyvin kotona, palauttaa lelun mulle nätisti (alussa ajatus oli aina ensimmäisenä juosta lelun kanssa karkuun!) ja nykyään osaa ja uskaltaa myös leikkiä, eli pitää lelusta kunnolla kiinni (ja myös irroittaa käskystä melko hyvin). Korvat toimivat jo kohtuullisesti kodin ulkopuolellakin vapaana ja hyvin olemattomassa häiriössä. Ja tällehän koiralle jotkut asiat menevät perille muutamalla hassulla toistolla (esim. istuminen ennen ruoan saamista meni perille kahdella toistolla ja toimi sen jälkeen käskemättä, luoksetulo ja istuminen ennen kuin heitän kepin alkoi hahmottua alle 10 toistolla).

Lotan oppiminen verrattuna treenikertojen määrään on aika hurja, oikeasti. Me ei todellakaan olla treenattu edes kerran kuussa tai kolmessakaan ja mä olen asunut Lotan kanssa saman katon alla vajaan pari vuotta, enkä todellakaan tehnyt Lotan kanssa mitään ainakaan ensimmäiseen puoleen vuoteen. Ja se määrä, mitä mä olen oppinut tänä aikana, on ihan käsittämätön, koska mä en "aiemmassa elämässäni" ole edes juuri tavannut koiria, saati että olisin päässyt yhtään mitään niiden kanssa touhuamaan. Lotan ja Maisan seurassa olen kyllä oppinut vaikka ja mitä - myös sen, miten samat asiat tehdään eri tavoin erilaisten koirien kanssa, koska nämä neidit ovat kuin yö ja päivä.

Mä pelkäsin koiria ennen. Uskotteko? En toki mitenkään valtavasti pelännyt, mutta vähän kuitenkin, koska eivät olleet tuttuja eläimiä mulle. Niinhän mä pelkäsin hevosiakin ennen kuin aloin ratsastamaan ja siitä parin vuoden päästä hoidin ehkä tallin äksyintä tuntihevosta (jota muuten kaipaan yhä edelleen ihan älyttömästi).

Hevosista muuten heräsi loputon kiinnostukseni elekieleen, myös ihmisten ja koirien elekieleen. Ja mä olen todennut, että aito kiinnostus on ainoa tapa oppia elekieliä, sillä eräät tapaukset eivät näytä oppineen yhtikäs mitään useamman kymmenen vuodenkaan aikana. Kaikki (tai no lähes kaikki...) kyllä huomaavat, jos koira heiluttaa häntää tai näyttää hampaita ja murisee + osaa ainakin suurinpiirtein yhdistää pääkopassaan eleen siihen, mitä sillä ilmennetään. Mutta sehän on vain pintaraapaisu ja hännän heilutusta ja murinaakin on niin kovin paljon erilaista. Ja hampaita näyttävä koira ei aina ole vihainen, mikä lienee asiaan perehtymättömille suuri shokki. Lotta ja monet muut koirat nimittäin hymyilevät! Ainakin Lotan tapauksessa koko muun koiran olemus on silloin ihmiskielelle käännettynä suurinpiirtein jotain tällaista: "älä vaan käsitä mua väärin, en ole vihainen" ja silti suurin osa ihmisistä pelästyy tätä elettä. Ei sillä, olisin itsekin vielä pari vuotta sitten pelästynyt.

Enkä missään nimessä väitä olevani hirveän kokenut ja osaava koiraihminen vielä. Kokemus tulee vasta ajan kanssa. Tässä pohdiskelen vain, että onko vielä jotain pieniä yksittäisiä juttuja, joita kannattaisi opetella. Seuraavaksi kai kaivan esiin koira-aiheiset kirjani (mm. lihashuoltoa, agilityn ja tokon alkeita ja raakaruokintaa käsitteleviä kirjoja löytyy muutama) ja opettelen ne ulkoa, jos en keksi muuta.

Mitä mä tekisin ilman koiria? Ilman koiria mulla ei ole minkäänlaista päämäärää, ei minkäänlaisia tavoitteita, eikä minkäänlaista suuntaa. Eikä mitään, mikä toistuvasti repisi minut ylös tästä tuolista.

Kuvat kesältä 2011

Melkein pätevä noutajaeläin

Olin tänään piiiiiitkästä aikaa kahdestaan Lotan kanssa liikkeellä, jälleen samanlaisella muka-vetovaljas-viritelmällä. Lotta juoksi ja veti hienosti. Kotiin päin alkoi olla jo väsynyt, mutta silti pysyi mun edellä nätisti, vaikkei pahemmin vetänyt. Viimeisellä juoksupätkällä juokseminen tuntui ihmeen kevyeltä ja helpolta.

Lenkin "määränpää" oli jälleen järvenranta, joskin eri paikka kuin yleensä, vaikka on tuollakin käyty pari kertaa. Tehtiin hienoja noutoharjoituksia, joiden päämäärä oli, että koira istuu mun lähellä ennen kuin heitän. Parilla toistolla meni ton päähän, että ei mikään tyhmä koira, vaikkei välttämättä erityisen nokkela olekaan. Sitten vielä kaksi pientä asiaa, eli sen pitäisi oppia uimaan ja palauttamaan heitetty asia mulle, eikä 5 metrin päähän.

Pyörii pyörii, ettei vaan jää yksikään karva puhtaaksi!

Se nousi maassa pyörittyään istumaan ja jalat jäi hassusti

Kerran se lähti sitten haahuilemaan itekseen johonkin, ja mä menin kiven taakse piiloon. Se meni monta kertaa ihan metrin päästä, muttei huomannut mua. Selkeästi kuitenkin oli huolissaan, että mihin se meni ja yritti etsiä. Nenä auki, koira hyvä, olishan sun nyt pitänyt mut haistaa tolta etäisyydeltä jo?! Ja voi sitä riemua, kun se vihdoin huomas mut. 30 kiloa märkää koiraa syliin, kiva juttu!

Ihan lopuksi, ennen paluumatkalle lähtöä, tehtiin muutamia istumisia, seisomisia ja maahanmenoja namien kanssa. Tolla koiralla alkaa oikeasti olemaan korvat päässä ja ne jopa toimii! Hämmästyttävä kehitys talven aikana! Se on vihdoin aikuistunut jollain tasolla. Sen kanssa on oikeasti jo kiva tehdä, kun ei tarvitse tapella ihan joka asiasta, esimerkiksi koiran huomiosta.


Otin myös videopätkän Lotan noutamisesta! :) Ignooratkaa mun tyhmä ääni.

Miten muka kuvittelen luopuvani tuosta? Miten voisin vain jättää sen tänne ja lähteä?

Koskaan ei oo tylsää ollu

Iltaa. Tai siis yötä. Pieniä faktoja, koska tylsyys.

Käytätkö yleensä hoitoainetta hiuksiisi? - kyllä, sekä sellaista pestävää, että harjatessa suihkutettavaa
Minkälainen puhelinliittymä­ sinulla on? - dna:n joku halvin mahdollinen, johon ei sisälly mitään paketteja (puhelinlasku usein alle 10e kuussa)
Soitatko vai tekstaatko mieluummin? - riippuu henkilöstä ja asiasta, aika harvoin kumpaakaan teen
Pelkäätkö rakastua? - en
Oletko romanttinen ? - toisinaan :)
Oletko onnellinen? - olen
Antaisitko anteeksi, jos kumppanisi pettäisi sinua? - en tiedä miten sellaisen jälkeen voisin enää koskaan luottaa, eli en.
Oletko tyytyväinen ulkonäköösi? - en, mutta lupaan olla sitten, kun olen laihtunut.
Käytätkö meikkiä? - en, koska olen liian laiska siihen
Onko sinulla pakkomielteitä?­ - no ehkä jotain pientä, muttei mitään elämää häiritseviä
Kenelle voit kertoa kaikki huolesi? - omalle miehelle
Voisitko seurustella ulkomaalaisen kanssa? - samanlaisia ihmisiähän nekin on, mutta kyllä ehdottomasti pitäisi yhteinen kieli löytyä, eli siis englanti.
Oletko helposti mustasukkainen?­ - vain jos on syytä olla, mutta sitten kyllä todella olen, jos olen.
Oletko koskaan itkenyt pojan takia? - olen, mutta enemmän ilosta kuin surusta :D
Kadutko mitään elämässäsi? - kadun kyllä, tekemättä jätettyjä asioita lähinnä.
Ajattelet jotakuta, eikö niin? - juu, tuota joka tuhisee tuolla peiton alla umpiunessa... :3
Mitä suunnitelmia sinulla on huomiseksi? - mun piti mennä Lotan kanssa koirapuistoon, mutten kyllä mene jos sataa. Pelaan simssiä ja kirjoitan ehkä työhakemuksen tai pari ja neulon vähän.
Oletko tyytyväinen nykyiseen elämääsi? - olen :)
Onko parempi että tunnet henkilön jonka kanssa aloitat seurustelun? - Kyllähän me tunnettiin toisemme ihan hyvin. En voi ymmärtää, miten voi alkaa seurustelemaan lähes tuntemattoman kanssa, vaikka sitä näkee nykyään hirveän paljon, että tiedetään suurinpiirtein vain nimi...
Ikkuna- vai käytäväpaikka? - Aivan se ja sama mulle nykyään.
Onko joku ihastunut sinuun? - tuskin ja hyvä jos ei.
Onko joku jota et koskaan unohda? - On, useitakin :)
Onko sinulla ystävä jolle voit kertoa asioita ja olla varma että hän ei kerro eteenpäin? - Ei mulla ole mitään niin jännää kerrottavaa, että ketään kiinnostaisi kertoa eteenpäin.
Aiotko vielä aikuisenakin asua samalla paikkakunnalla kuin nyt? - en todennäköisesti, kohta muutan viereiselle paikkakunnalle.
Omistatko skootteria tai mopoa? - en enää, mutta auto kyllä löytyy.

KULUNUT VIIKKO
• Onko joku halannut sinua viimeisen viikon sisällä? - viimeks tänään :)
• Oletko ikävöinyt jotain kovasti? - no vähän
• Oksentanut? - en
• Soittanut jollekkin? - ei minkäänlaista muistikuvaa, en välttämättä ole...
• Saanut viestiä vastakkaiselta sukupuolelta? - kyllä joo, mutten kännykkään ja sitä tässä varmaan haettiin...
• Lähettänyt viestiä vastakkaiselle sukupuolelle? - sama vastaus kuin edelliseen.

TÄMÄ HETKI
• Miten hiuksesi ovat? - auki, molemmilla puolilla yksi pieni letti :)
• Kuka ihminen on sinua lähimpänä? - tuo mies tuolla nukkumassa... :D
• Oletko onnellinen? - joo olen :)
• Surullinen? - en
• Masentunut? - tulevaisuus ja kaikki vähän lievästi masentaa/aiheuttaa pientä ahdistusta, muttei mitään sen kummempaa
• Tylsistynyt? - joo + väsynyt
• Missä kännykkäsi on? - laukussa, joka on tuossa lattialla tuolin vieressä
• Mikä esine on vasemmalla puolellasi lähimpänä? - kerijälaite (=laite, jolla lanka keritään keräksi)
• Katso taaksesi, mitä näet? - peittokasan, joka liikkuu hengityksen tahtiin :D
• Sataako ulkona? - ei, kai...
• Ketä ajattelet? - itteäni ja sitä että pitäs mennä nukkumaan

YSTÄVÄT
• Onko sinulla ystäviä? - on
• Onko sinulla parasta ystävää? - ei, taaskaan...
• Onko sinulla sellaista ystävää, jolle voit kertoa kaikki huolesi? - kyse ei oo siitä että voinko vai enkö, mutta yleensä tulee kerrottua huolia lähinnä miehelle.
• Kenen kanssa kavereistasi vietät eniten aikaa? - mä olen tosi kamala kaveri ja vietän tosi kauhean vähän aikaa kenenkään kanssa.
• Kuka ystävistäsi soitti sinulle viimeksi? - ööööö.... ei kyllä mitään muistikuvaa nyt, lähinnä netin välityksellä on viestitelty.
• Asuuko joku ystäväsi eri paikkakunnalla kun sinä? - juu
• Asuuko joku ystäväsi eri maassa kun sinä? - ei
• Oletko sinä koskaan halannut ystävääsi? - olen toki :)
• Onko kaverit sinulle tärkeitä? - juu, tottakai!
• Jos sinulla ei olisi ystäviä olisiko maailma tylsempi? - olisihan se
• Liikkuuko sinusta mitään juoruja tällä hetkellä? - ei musta ole mitään juoruttavaa, eli tuskin.
• Kutsutko ketään heidän sukunimellään? - en

Ja nyt sinne nukkumaan.