Kesäpäiväni kuvina

Olipa kerran kesäkuun 19. päivä...

Virkkasin tänään uudelle (käytetylle) luurilleni suojapussukan. Sain sen eilen ja se on siis Lumia 800. Tilasin sille tänään pinkin läpällisen suojakuoren ebaysta. Pinkin, luitte oikein. Kaikkien niiden värien joukosta halusin pinkin. Mikä mua vaivaa? Mutta tosiaan, ainakin kyseisen tilauksen saapumiseen asti luuri asustaa virkkaamassani pussukassa.

Ei mulla ole siihen vielä simkorttiakaan, kun se tarvii microsimin ja mun liittymä tarvii vähän muokkausta tai siis netin. Nyt mulla on ollut DNA:n halvin liittymä ilman mitään tekstari- tai puhelupakettia ja siis ilman nettiä myös. En ole kovin ahkera soittelemaan ja viestittelemään ihmisille, koska olen koneen ja netin ulottuvilla lähes kaiken aikaa ja voin lähettää viestit sähköpostilla tai skypellä tai facebookissa. Ja silloin kun en ole netin äärellä, mulla ei yleensä ole mitään asiaa kenellekään. No, nyt otan sitten sen halvimman mahdollisen liittymän kaveriksi jonkun netin tohon puhelimeen, kai...

Mutta tosiaan, ihanaa päästä nauttimaan älypuhelimen kaikista hienoista mahdollisuuksista. Eniten varmaan intoilen SportsTrackerista - näen vihdoin Google Mapsiin naputeltua suurpiirteistä reittiä tarkempaa informaatiota lenkeistäni! Jos vaan muistan pistää sen päälle lähtiessäni. Ja neuleohjeet aina saatavilla - viimeksi eilen tuskastelin, kun olin mökillä lankakerän ja virkkuukoukun kanssa, mutta ilman ohjetta! Kotoa lähtiessäni kuvittelin muistavani sen ulkoa, mutta mutta.

Tässä kuvia luurin pussukasta:

Novita Pirtelö, 60% bambuviskoosi, 40% polyamidi
Tässä väri 825 ja koukku 4mm.

Lumia 800 valmiissa pussukassaan.

Käytin tosiaan kiinteitä silmukoita ja omaa päätäni
tämän pussukan tekemiseen. Lisäksi pätkät tarranauhaa,
jotka ompelin kiinni ompelulangalla käsin.

Tästä ainoasta pinkillä raidoitetusta (väri 855) kerästä
teen tiskirättejä, "sirkuksenkirjavaa" mulla on enempi.

          Mökkeilypäivän tarina jatkuu...
Kävelin lankakerä ja koukku kädessäni laiturille. Hetken päästä iskä tuli sinne kiusaamaan mua, minkä seurauksena tiputin sen perhanan koukun järveen. Sinne se upposi laiturin alle. Oli vielä ihan hyvä virkkuukoukku, sellaisella mukavalla "pehmeällä" muovikahvalla... Eniten ärsytti kuitenkin se, että se oli ainoa mukana ollut langalle edes jotenkuten sopivan kokoinen koukku.

No, sain sitten syyn tilata lisää virkkuukoukkuja. Mulla on niitä muutenkin hirveän huono valikoima ja lisäksi ne ovat vielä vähän katoilevaa sorttia. Innostuin sitten ihan kunnolla - tilasin ebaysta 22 kappaleen setin metallisia, 8 kappaleen setin pieniä (0,75-3,5mm) metallipäisiä bambuvartisia ja vielä 12 kappaleen setin kokonaan bambuisia (3-10mm). Kun olivat halpoja! Niiden yhteishinnalla ei saisi varmaan viittäkään koukkua, jos marssisi Suomessa kauppaan.

Pikkiriikkinen randomkukka takapihalta. 

Grillattiin ihan ite! Oli hyvää ja varmasti rasvaista,
mutta ei me tämmösiä syödä kun kerran tai kaks kesässä.

Kurkkuakin löytyi lautaselta!

Vieläköhän ehtisi ottaa "ennen" -kuvan laihduttamista ajatellen? On tässä jo muutama kilo lähtenyt, mutta vielä on reilut 10 kiloa karistettavana. Tosin en ole taas hetkeen käynyt vaa'alla. Miksei sitäkin kuvaa voinut ottaa silloin heti kun aloitti tämän projektin? Ihan kuin sen nappaaminen olisi kovin työlästä.

Nyt voisi harkita jotain pientä käsityönäpertelyä ja sitten koittaa päästä ajoissa nukkumaan.

Viimeksi, kun päästiin "ajoissa" (yhdeltä yöllä) nukkumaan, hyttynen valvotti meitä neljään asti. Mokoma itikka hävisi kuin savuna ilmaan aina, kun valot laittoi päälle ja mä en todellakaan nuku, jos mun korvan vieressä käy jatkuvasti hyttynen inisemässä.
          Hyttyspaljouden lisäksi täällä on vissiin mäkäräisiäkin - mä luulin että niitä on vaan Lapissa... Mulla on nilkassa vieri vieressä kolme inhottavaa ja tosi kutisevaa pattia ja ne on kiusanneet mua jo melkeen viikon kutisemalla yöllä niin, että olen meinannut tulla hulluksi. Toivottavasti ne alkaisivat jo lähteä. Hyttysistähän mulla ei tule juuri mitään reaktioa, joskus jotain pientä, mutta suurimmasta osasta ei tule merkkiäkään puremasta.

Mulla on niistä puremista kuvakin, mutta musta tuntuu, että kukaan ei halua nähdä sitä.

Seuraavaan kertaan siis! Ja hyvää juhannusta kaikille.