Melkein pätevä noutajaeläin

Olin tänään piiiiiitkästä aikaa kahdestaan Lotan kanssa liikkeellä, jälleen samanlaisella muka-vetovaljas-viritelmällä. Lotta juoksi ja veti hienosti. Kotiin päin alkoi olla jo väsynyt, mutta silti pysyi mun edellä nätisti, vaikkei pahemmin vetänyt. Viimeisellä juoksupätkällä juokseminen tuntui ihmeen kevyeltä ja helpolta.

Lenkin "määränpää" oli jälleen järvenranta, joskin eri paikka kuin yleensä, vaikka on tuollakin käyty pari kertaa. Tehtiin hienoja noutoharjoituksia, joiden päämäärä oli, että koira istuu mun lähellä ennen kuin heitän. Parilla toistolla meni ton päähän, että ei mikään tyhmä koira, vaikkei välttämättä erityisen nokkela olekaan. Sitten vielä kaksi pientä asiaa, eli sen pitäisi oppia uimaan ja palauttamaan heitetty asia mulle, eikä 5 metrin päähän.

Pyörii pyörii, ettei vaan jää yksikään karva puhtaaksi!

Se nousi maassa pyörittyään istumaan ja jalat jäi hassusti

Kerran se lähti sitten haahuilemaan itekseen johonkin, ja mä menin kiven taakse piiloon. Se meni monta kertaa ihan metrin päästä, muttei huomannut mua. Selkeästi kuitenkin oli huolissaan, että mihin se meni ja yritti etsiä. Nenä auki, koira hyvä, olishan sun nyt pitänyt mut haistaa tolta etäisyydeltä jo?! Ja voi sitä riemua, kun se vihdoin huomas mut. 30 kiloa märkää koiraa syliin, kiva juttu!

Ihan lopuksi, ennen paluumatkalle lähtöä, tehtiin muutamia istumisia, seisomisia ja maahanmenoja namien kanssa. Tolla koiralla alkaa oikeasti olemaan korvat päässä ja ne jopa toimii! Hämmästyttävä kehitys talven aikana! Se on vihdoin aikuistunut jollain tasolla. Sen kanssa on oikeasti jo kiva tehdä, kun ei tarvitse tapella ihan joka asiasta, esimerkiksi koiran huomiosta.


Otin myös videopätkän Lotan noutamisesta! :) Ignooratkaa mun tyhmä ääni.

Miten muka kuvittelen luopuvani tuosta? Miten voisin vain jättää sen tänne ja lähteä?