Saanksmä taas kriiseillä koirista? Saanhan?

Itkupotku vinkuvonku.

Kyseisen lenkin aikana juoksin kovempaa kuin koskaan ennen,
Lotta veti kuin olisi tehnyt sitä aina, mulla valu vesi silmistä,
osin viiman ja osin fiiliksen takia.

Ja mä olin ihan helvetin onnellinen.
Oikeessa paikassa oikeeseen aikaan.

Mä olisin juossut vaikka maailman ääriin, mutta kunto loppui kesken.

Mullahan on melkein kaikkea, mitä ihminen voi toivoa. Mulla menee hyvin. No, jos nyt ei puhuta työpaikasta... Mut mulla on ihana mies, kohta valmistuva oma asunto meille, ihania ystäviä (joita näen liian harvoin) ja henkisesti voin ihan mainiosti. Olen ehkä vähän lihavassa kunnossa ja mun kropalla on monta typerää ongelmaa, mutta enikeis olen ihan onnellinen ja kuitenkin lähestulkoon terve. Kun vielä sais sen työn, niin mikäs tässä olis elellessä.

Jotain kuitenkin puuttuu. Varmaan arvaatte.

Minä ja Lotta rannalla kesällä 2012.

Mä niin rakastan touhuta koirien kanssa. Mulla on kuitenkin jonkin verran ns. mutkia matkassa.

      a) Kerrostaloyksiö.
Mä en halua pientä koiraa, enkä mitään ns. helppoa koiraa. Koska mä haluan harrastaa. Mutta kuka myy belgin tai australianpaimenkoiran kerrostaloyksiöön? Eihän se asunnon koko oikeasti ole koiralle ongelma, koska kotona sen on tarkoitus levätä, syödä ja oleilla - ulkona sitten liikutaan, leikitään, riehutaan ja treenataan. Monen kasvattajan päähän on vain iskostunut asia, että koiran on parempi olla, jos on oma piha (jonne sen voi päästää tarpeilleen, eikä koiraa tarvitse lenkittää, eikä kouluttaa, eikä muutenkaan aktivoida, koska on se PIHA, joka on kaiken aa ja oo).
      Toisaalta, voi olla myös hankalaa elää koiran kanssa kerrostaloyksiössä. Koiran käytöstä ei voi rajata huoneita, esimerkiksi makuuhuonetta. Koiran sulkeminen esim. keittiöön työpäivien tms. yksinolojen ajaksi on ehkä ongelmallista, kun keittiö on postimerkin kokoinen. Ja millainen yhdistelmä on juuri remontoitu asunto uusine laminaatteineen & sisäsiisteyttä opetteleva pentu. Menisi lattia aika nopeasti vaihtoon... Laminaatti kun ei kestä kosteutta edes sitä määrää mitä parketti. Ja uudet hienot listat pureskeltaisiin hajalle, uudet kivat kalusteet sais hampaanjälkiä reunoihinsa...

      b) Mies.
Se on kasvanut koirien keskellä, mutta se on meistä se, joka ei välttämättä haluaisi koiraa ja joka ei samalla tavalla osaa olla koirien kanssa kuin minä. Kaikenlaista härnäämistä ja muuta ärsyttävää toimintaa esiintyy välillä. Se on mun koulutukseni ansiosta edistynyt huimasti, mutta sen suhtautuminen koiran hankkimiseen ja ylipäätään koiriin on vähän nihkeää edelleen, enkä voi todellakaan olettaa, että se marisematta huolehtisi esim. osansa koiran ulkoilutuksesta, saati että se pärjäisi sen koiran kanssa. Lottakin vie sitä remmissä kuin litran mittaa pitkin ojia... Auktoriteettiongelmia ja sellaista.
      Jos mies olisi ehdottomasti sitä mieltä, että koiran hankkiminen olisi kiva juttu, totta kai olisin jo täydellä innolla sellaista hankkimassa meille. Mutta kun ei, niin ei. Se sanoi, että joskus ehkä myöhemmin, mutta ei vielä lähiaikoina ja sen tuntien se aika on sitten joskus 30 vuoden päästä, jos silloinkaan. Sillä on vaan niin väärä kuva koirista, kun nämä nykyiset on tälläsiä pellossa kasvaneita. Se tykkäsi edellisistä koirista paljon, kun ne oli kilttejä ja tottelivat. Se on ehkä suurin syy sen negatiiviseen mielikuvaan koiran hankkimisesta, ainakin jos multa kysytään.

Minä ja Lotta kotipihalla kesällä 2012.

      c) Minä.
Minä itse, joka en todellakaan ole tässä sopassa se vähiten vaikuttava asia, vaikka viimeisenä listassa nyt olen. Minä en osaa päättää mitä haluan. En uskalla heittäytyä ja ottaa riskejä. Pelkään, etten jaksa koiraa, ulkoiluttamista, opettamista ja muuten vaan jaloissa pyörimistä. Olen epävarma. Kärsin ilman koiraa, mutten kuitenkaan uskalla. Kiinnostus esimerkiksi kouluttamiseen löytyy todellakin, mutta kuitenkin epäröin.
      En ole koskaan omistanut koiraa, enkä ole koskaan huolehtinut koirasta kuin omastani. Olen elänyt lähemmäs 2 vuotta koirien kanssa, joiden päivittäinen hoitaminen koostuu siitä, että kahdesti päivässä roiskaistaan kasa nappuloita kuppiin ja silloin tällöin käydään avaamassa takaovi, jotta koirat pääsevät tarpeilleen - ja sitäkään en ole siis minä itse tehnyt kuin silloin tällöin.
      En jotenkaan osaa aikatauluttaa elämääni mielessäni, jos ajattelen, että koirakin pitäisi huolehtia. Olen tottunut siihen, että voin herätä puoli tuntia ennen kuin täytyy lähteä johonkin ja että voin olla pois kotoa vaikka iltaan asti, vaikka pääasiassa viihdynkin kotosalla. En osaa hahmottaa, missä välissä treenaisin ja lenkittäisin ja muuta. Se olisi vain ja ainoastaan tästä ainaisesta koneella istumisesta pois ja kun muutkin siihen pystyy, niin pitäisi munkin. En vaan silti osaa hahmottaa asiaa.


Mut kattokaa nyt mua koirien kanssa tän postauksen kuvissa. Mitä mä tekisin ilman niitä? Mitä mä tekisin mun elämällä? Mitä mä saavuttaisin? Mistä mä tulisin onnelliseksi? Miksi mä lenkkeilisin? Mitä mä valokuvaisin? Mihin mä purkaisin mun kouluttamisintoni? Kenelle mä ostelisin uusia kivoja varusteita? Mitä hittoa mä tekisin vapaa-ajalla, jos en voisi valita koneella istumista? Minkä vuoksi mä yrittäisin aina vaan kovemmin, vaikka uudelleen yrittäminen ei kuulu mun vahvuuksiin?

Minä ja Jennin ihana Zira-belgi keväällä 2012.

Mitä mä teen? Mistä mä saan valmiit vastaukset? Kuka päättäis mun puolesta ja potkis mua takamukseen kun epäröin?

Lahjatoivelista nro. miljoona

Nyt ne miettii siellä ruudun toisella puolella, että joko taas näitä saakelin lahjatoivelistoja! No kohta pääsette näistä, koska muuton ja synttäreiden jälkeen seuraavan kerran mua lahjotaan jouluna.

Saanen muuten huomauttaa arvon ihmisille, että minun 20-v päivänä juhlitaan myös minun ja miehen 4-v päivää, joka siis todellakin on samana päivänä ja mies täyttää 20-v tasan 12 päivää aiemmin. :)

Tosiaan meiltä löytyy jo aika paljon kaikkea astianpesukoneesta kenkähyllyn kautta astioihin ja toivoisinkin siksi, että ihmiset pitäisivät tämän listan mielessään. Meillä on kuitenkin tosi tosi pieni kämppä, eikä sinne todellakaan mahdu paljoa tavaraa etenkään, kun haluaisin pitää asunnon kohtuullisen siistinä ja sisustukseltaan melko yksinkertaisena. Ja meillä on nyt jo enemmän tavaraa kuin sinne saa nätisti sopimaan...

Ensin kirjoja. Kirjat on kivoja, siis sellaiset missä opastetaan tekemään jotain. Romaaneja ei tule luettua ja jos tulisi, niitä saisi kirjastosta. En kuitenkaan lue tarinoita kuin kerran, joten miksi tarvitsisin ne omiksi? "Ohjekirjoista" sen sijaan hyötyä pitkään ja niitä tarvitaan satunnaisesti, joten niitä on hankalampi lainata kirjastosta, varsinkin kun ei satu asumaan sellaisen naapurissa.

Keittokirjojen määrä on aika minimaalinen. On mulla kai maksimissaan kaksi ja nekin ovat sellaisia ei niin hyviä. Käsityökirjoja löytyy, mutta ei tietenkään koskaan juuri sitä opusta mitä sattuisin tarvitsemaan. Hyviä ja tarpeellisia käsityökirjoja on kuitenkin niin paljon! Yritän nyt laittaa tähän vain välttämättömimpiä juttuja.

Linkit vievät bookyyn tai adlibrikseen (ko. kirjan omalle sivulle), jotka molemmat ovat edullisia nettikirjakauppoja! Molemmissa ilmaiset toimitukset.

   - Otavan julkaisema Kotiruoka -kirja on kuulemma hyvä perusopus, josta löytyy tavallisimmat ruoat ja muut näppärästi, joten se voisi olla todella tarpeellinen! Myös muita enemmän tai vähemmän tavallisia ruokaohjeita kaipailisin kyllä. Olisikohan joku lohiruokiin keskittynyt kirja? Ja joku jälkiruokakirja... Ja sitten joku, missä olisi kevyitä, mutta herkullisia ohjeita!
   - Neulonta: Varpaista varteen 1 & 2, eli sukat kärjestä aloittaen. Sisusta neuleilla ja Kaikki lähti lapasesta.
   - Virkkausta: Patalappuja á la carte, Virkkuri ja 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin.
   - Ompelua: Laukkuhullun ompelukirja, Käsilaukkukirja, Ompele, saumaa, sovita, Vanhat farkut uusiksi, Farkkujen uusi elämä, Kankaat kiertoon, Ompelukone laulaa, Sisustajan ompeluopas, Sisusta koti kankailla ja Ihanat itsetehdyt laukut.
   - Muuta: Sisusta risusta, Strömsö - parhaat palat ja Vohvelikirjonta.

Käsityötarvikkeita ja -materiaaleja mä tarvin aina. Tosin mulla on aika paljon kaikkea, mutta kuitenkin joku haluaa jotain käsityöaiheista ostaa. Tässä sitä varten jotain ohjeistusta siis.

Lankaa mulla on ja paljon. Jos haluat ostaa lankaa, muista tämä: suosi luonnonkuituja! Niitä ovat villa, merinovilla, alpakka, bambu, puuvilla, hamppu, angora, mohair, silkki, pellava ja niin edelleen. Merinovilla on ehdoton suosikkimateriaalini. Akryyli, nylon, polyesteri ja muut vastaavat ovat tekokuituja.
          Esimerkiksi sukkalangassa on kuitenkin yleensä oltava pieni osa (=reilusti alle puolet) esim. nylonia vahvistamassa lankaa, eikä se ole paha juttu, toisin kuin 50% akryylia sisältävät langat. Luonnonkuituiset, laadukkaat langat ovat kalliimpia kuin tekokuituiset kammotukset ja siihen on syynsä. Ja lankojen vyötteissähän tosiaan lukee mitä lanka sisältää. Niin ja värikkäitä, raikkaita lankoja taikka valkoista, niistä mä tykkään. Valkoisen villa- tai alpakkalangan voin myös itse värjätä, se on kivaa puuhaa!

EMO-värejä

Kankaitakin mulla on aikalailla. Kankaissa varmin juttu on ehkä lahjakortti Eurokankaaseen TAI johonkin ihanaan nettikangaskauppaan (joissa on yleensä tuhat kertaa kivempia kankaita). Tykkäilen puuvillaisista, söpösti kuvioiduista kankaista, joista teen kaiken maailman neulepussukoita ja muita pikkujuttuja. Kankaisiin liittyen myös esim. värikkäät napit ja kangasmerkit ovat toivottua kamaa.

Kankaisiin liittyen voisin haluta kankaanpainovärejä (EMO-merkki on suomalainen ja kuulemma ihan hyvä). Perusvärit (kylmät ja lämpimät sävyt keltaisesta, sinisestä ja punaisesta) olisivat toivottuja ja lisäksi tarvitaan purkki mustaa tummien värien sekoittamiseen, ehkä myös perusvihreä ja sitten vielä iso purkki peittovalkoista (koska sitä kuluu paljon). Turkoosi lienee myös pakko saada -listalla. Yhdellä värilläkin pääsee jo alkuun, esim. sillä turkoosilla! Tampereella EMO-värejä myy Harraste (Tuomiokirkonkatu 21, vain 1kg purkeissa) ja lisäksi näitä värejä saa netistä, esim. suoraan tuolta kappaleen alussa linkitetyltä valmistajan sivuilta.

Siepparit ♥
(kuva lainattu Neinon kaupasta)

Sisustusta täytyy myös miettiä ahkerasti, kun muutto alkaa hiljalleen olla ajankohtainen. Meillä värimaailma on aikalailla tyyliä valkoinen + jotain ja aion olla hyvin hyvin tarkka siitä, mitä tavaroita on esillä. Mä en enää koskaan halua asua asunnossa, joka näyttää taitamattomasti kasatulta tilkkutäkiltä = toisiinsa täysin sopimattomia kalusteita, materiaaleja ja värejä.

Neinon ihanan Siepparit -printin tahtoisin ihan ehdottomasti seinälleni! Niitä on vain 5 kpl ja mä haluan omistaa niistä yhden! Ja haluan tukea nuoria suomalaisia taiteilijoita, jotka tekevät oikeasti kauniita kuvia ja asioita. Sopiva kehyskin löytyy jo... Unisiepparit on mahtavia!

Keittiössä meillä alkaa olla aika kattava määrä kaikkea, sekä astioita että kaiken maailman koneita. Paistinpannulle ja kattilalle löytyisi vielä tarvetta ja meille ei välttämättä kannata XXL-kokoisia pannuja ja kattiloita ostaa, kun meitä on vain kaksi ja keittiökin niin pieni. Mausteita meillä ei ole vielä yhtään ja haluaisin kohtuullisen "kattavan" valikoiman mausteita peruspippurista paprikajauheen kautta oreganoon, sekä myöskin makeampiin juttuihin sopivia aineksia kardemummasta kaneliin. Iso purkki valkosipulijauhetta on myös pakollisten hankintojen listalla, koska ilman sitä ei vaan voi elää.

Keittiössä meillä ei ole senttiäkään liikaa pöytätilaa, joten esillä pidettävien tavaroiden määrä täytyy pitää niin pienenä kuin suinkin mahdollista. Yksi pakollinen juttu on kuitenkin saatava ikkunalaudalle nököttämään, koska mä en tykkää työskennellä hiljaisuudessa - Audio Pro Radio One -radio! Mustana tai valkoisena. Ei oikeasti uskoisi päälle päin, miten mahtava äänenlaatu noin pienestä purkista irtoaa ja kaiken kukkuraksi se olisi vallan passeli meidän suhteellisen yksinkertaiseen ja moderniin sisustukseen.

Jos haluaa ostaa kukkia, niin mä tykkään orkideoista, kaiken kokoisista ja värisistä. Ne on kivoja ja tahdon niitä monta, jotenka ei tarvitse olla huolissaan siitä, jos joku muukin on sattunut sellaisen mulle antamaan. Myös jokun orkideakirja olisi tarpeellinen, esim. Orkideat koti-ikkunalla tai Upeat, helpot orkideat. Lisäksi olen ajatellut meille jotain isompaa viherkasvia kunhan muutamme, joten lahjakortti esim. Plantageniin voisi tätä ajatellen olla ihan näppärä.

Koruja mä olen edelleen tosi huono käyttämään. Tai siis vaihtamaan...

Ähhh, nyt alkaa pää tökkiä pahasti tän kanssa... Ei keksi mitään järkevää. Tulen lisäilemään myöhemmin, jos tulee jotain mieleen!

29/31

Tänään oltiin koko porukalla remppaamassa taas. Remontti alkaa taas saada vauhtia! Tänään saatiin aikaan paljon aika pieniä juttuja. Iskä saumasi keittiön ja eteisen muovimattojen reunat, mies liimasi eteisen kaapin takalevyn takaisin paikalleen, mä fiksailin tapettien reunoja, äiti korjasi vaatekaapin laatikon puisen kiskon ja kiinnitti sen puuttuneen kahvan kaapinoveen.
          Kiinnitin myös äidin kanssa tiiliseinään ovistopparin, ettei ovi kolhiinnu tiiliseinään tai naulakkoon (joka ei toki vielä ole paikallaan). Ovistoppari oli asunnossa jo ennen remonttia, mutta eri paikassa, nimittäin keittiön oven stopparina. Lisättiin vain seinän ja stopparin väliin "korokepala" puusta ja se sai jatkaa tärkeää työtään uudessa paikassaan. Kierrätystä siis! Kaiken kukkuraksi sen värikin sopii just eikä melkein siihen tiiliseinään.
         Lopuksi käytiin miehen kanssa kiskomassa astianpesukone kellarivarastosta keittiöön ja purettiin se paketistaan. Sitten kannettiin keittiön roskiskaappi ja laatikosto paikalleen, että päästään seuraavalla kerralla kiinnittelemään niitä.

Jotenkin ihan kummallinen ajatus, että päästään laittamaan keittiön kaappeja. Vihdoinkin jotain oikeasti valmista alkaa näkyä! Sähkötaulukin pitäisi piakkoin vaihtaa, sitten saadaan tapetoida viimeinen seinä. Sitten eteiseen lattialistat, naulakon kiinnitys, kaappi ja kenkähylly paikalleen, ovipuhelimen kiinnittäminen seinään ja valmis! Myös ihanalle äidin tekemälle avainkaapille ja peilille pitää keksiä paikat eteisestä, niistä kuvia sitten kun ovat paikallaan.

Nyt vielä vähän keittiöjuttuja.

Keittiöön tulee siis yhdelle seinälle 40cm roskiskaappi (jonka päällä allas) - 40cm laatikot - 45cm astianpesukone - 50cm uuni. Tässä järjestyksessä. Niiden päälle sitten toki yläkaapit, joista "eka" on tietystikkin kuivauskaappi. Sitten toisella seinällä olevaan koloon tulee jääkaappi ja korkea kaappi ja jääkaapin päälle vielä sellainen pieni kaappi.

Kuvassa on tosiaan kahdelta eri seinältä kaapit. Jääkapin kohdalla katto on tosiaan alempana, kuten kuvasta voi havaita. Mittasuhteet näissä on ainakin suurinpiirtein sinne päin.

24-28/31

Olen mä taas pirun aktiivinen ja hyvä blogin kirjoittaja! Ai että, taputuksia päälaelle. Varsinkin kun mä olen tän päiväni kuvina -jutun kuitenkin lähes joka päivä muistanut - eli suomeksi sanottuna en ole vaan viitsinyt ja jaksanut YHTÄ vaivaista kuvaa laittaa blogiin. Tai edes ottaa sitä yhtä vaivaista kuvaa, jotta voisin joskus myöhemmin lisätä. Voi luoja...

24.3. Sunnuntai

Oltiin rempaamassa, minä, mies ja mun vanhemmat - se tavallinen porukka siis. Maalattiin olohuoneen patterin takana oleva seinä, koska se oli liian kylmän valkoinen lämpimän sävyiseen valkoiseen tapettiin nähden. Ja keittiöön saatiin matto liimattua. Siinä se sitten pääpiirteittäin olikin.

25.3. Maanantai
Maanantai meni laiskotellessa. Todellinen laiskottelupäivä. Saatoin yhden työhakemuksen laittaa...

26.3. Tiistai
Tiistai oli aika tarkka kopio maanantaista, mutta sain sentään pyykkiä pestyä ja jotain muutakin kai tein, muttei riitä aivokapasiteetti sen muistamiseen.

27.3. Keskiviikko

Keskiviikkona mä kävin mun vanhempien luona. Suunnattiin iskän kanssa Hondan valot, kun niistä katsastuksessa mainittiin. Tältä päivältä mulla on vain yksi kuva ja sekin kännykästä. Puuroa. Näitä pitäisi ostaa. Tai piti, mutta unohdin, joten pitää muistaa joku toinen kerta sitten.

28.3. Torstai

Eteisen matto paikallaan!

Olin vanhempieni kanssa remontoimassa tällä kertaa, mies jäi kotiin kipeän mahansa kanssa. Liimattiin keittiöön kaksi puuttuvaa (piiloon jäävää) matonpalasta ja eteisen matto. Maalasin patterin taustan toisen kerran. Ja siivottiin ja järjesteltiin - se tuli todella tarpeeseen!
          Illalla innostuin askartelemaan hama-helmillä ja tein sienen (supermariosta), Kari-etanan (Paavo Pesusienen lemmikki), Jaffa-tyylisen appelsiinikuvion ja pinkin pacman-haamun. Ensinnäkin, valkoinen on ihan loppu, ruskeaa on enää pari helmeä, keltainen on aika lopussa, samoin oranssi ja mustaakaan ei ole enää mitenkään erityisen mainittavaa määrää. Kaiken kukkuraksi käristin vahingossa liian kuumalla silitysraudalla ja sain neliön ja ympyrän muotoiset alustat mutkalle ja ne olivat ainoat tuon muotoiset. Tarvitsen uudet... Ja lisää helmiä. Kuka innostu, kuka? En minä ainakaan.

Koira-argh.

Mä mietin taas koiria. Ehkä hevonen olis parempi, se kun ei asuis "kotona" = mun ei tarvitsisi miettiä tilanpuutetta tai miehen ja eläimen yhteensopivuutta tai sen puutetta. Eikä mulla ole varaa hevoseen, eikä mun Se Hevonen ole edes myytävänä - vaikka kai sen saisi kun tarpeeksi tarjoaisi?

Eniveis, ei ollut nyt kyse hevosista ja niiden ostamisesta. Tai sen. Äh, olkoot.

Mä olen asunut reilut 1,5 vuotta samassa taloudessa koirien kanssa ja mies on kasvanut niiden keskellä. Miten on mahdollista, että mä olen meistä se, joka pärjää niiden kanssa ja mies ei? Miten mä ymmärrän niitä ja mies ei? Miten mä osaan olla niiden kanssa asiallisesti ja miehen on kokoajan pakko esim. härnätä niitä jollain? Lotta vie sitä kuin litran mittaa pitkin ojanpohjia, jos erehdyn antamaan remmin sen käteen, vaikka sillä on reilusti enemmän voimia pidellä sitä?! En vaan tajua.

No, se ainakin vaikuttanee, että mulla on halu ymmärtää ja oppia. Mua kiinnostaa. Mulle koira on koira. Vaikka inhimillistän asioita ja eläimiä vitsillä, mulle koira on silti aina tasan koira, eli aivan täysin eri asia kuin ihminen. Syö ja hengittää, mutta pään sisällä kaikki on toisin. Koirat leikkivät eri tavalla, ymmärtävät  asioita eri tavalla ja niin edelleen. Koirilla on myös varsin hieno ja mielenkiintoinen elekieli, jos joku vain sitä osaisi tulkita - se hännän heilutus ei ole ainoa ele, eikä sekään aina tarkoita samaa.
          Ihmisen mielestä hauska pikku härnääminen on koiran mielestä esimerkiksi oikeasti sairaan ärsyttävää (rousk) tai kiva saalistusleikki (rousk) tai jotain muuta. Ihmisen mielestä on kauhean hyvä vitsi, jos on heittävinään jotain, koira juosee ja lelu onkin edelleen ihmisen kädessä. Hihihih, kun on pöljä koira. Sitten ihmetellään, kun se ei enää nouda, eikä leiki, kun tätä härnäämistä on harrastettu enemmän kun varsinaista leikkiä. Tai käytetään tyhjää hupparin hihaa koiran leikittämiseen ja sitten ihmetellään, kun koira eräänä päivänä leikin lomassa nappaakin ranteeseen. Meidän tapauksessa ei paha juttu sinänsä, koska Lotan noutajamainen puruote ei tee pahemmin jälkiä, mutta opetappa sama belgille tai vastaavalle ja selitä sitten ensiavussa, että koira ei ole missään nimessä vaaraksi, se vain leikki vähän.

Ainiin ja yksi suurin logiikka maailmassa. Kutsu koiraa takapihalta sisälle. Kutsu uudelleen. Ja uudelleen. Karju koiralle vihaisena kun se vihdoinkin suvaitsi tulla sisälle. Toista x kertaa. Tadaa, koira ei enää tule pihalta sisälle vaikka ruoalla houkuttelisit ja koiran kutsuminen saa aikaan pakoreaktion! Olet onnistunut koulutuksessa! Ai, eikö se ollut tarkoitus vai? No, huomaamattasi kuitenkin opetit koiralle asian näin päin. Oma vika, pikkusika. Sama pätee myös siinä, jos koiralle antaa ruokaa/namupalan/kehuja/rapsutuksia/mitävaan aina kun tulee kotiin ja se haukkuu + aina kun se muuten vaan sattuu haukkumaan (= on muka nälkäinen ja pyytää ruokaa). Kai se oppii, että haukkumisesta saa namuja = se on positiivinen asia = haukkuu lisää.

Ylemmässä kappaleessa esitettyjä hienoja koulutuskeinoja ei sentään mun mies käytä, on se jotain oppinut. Kyllä siitäkin hiljaa hyvä tulee, ehkä. Tai voisi tulla, jos meille tulisi koira, muttei tule, koska mä en jaksa kouluttaa sekä miestä että koiraa. Eikä niitä voisi jättää hetkeksikään kahdestaan! Joskus tuntuu, että asun 5-vuotiaan, enkä 20-vuotiaan kanssa... Vaikka täytyy myöntää, että on se silti ihana ja ei se ole todellakaan koirien kanssa toimiessaan pahimpia tapauksia, joita olen nähnyt. Olisi sillä vielä toivoa, jos sitä jaksaisi kiinnostaa.

Kai se on helppo ymmärtää, kun tästä lukee, mutta voi kun ihmiset voisivat nähdä asiat näin myös elävässä elämässä. Toki suurin osa koirien omistajista varmasti ymmärtää nämä asiat muutenkin, mutta on myös suorastaan pelottavan suuri joukko niitä, joille yllä esitetty toiminta vaikuttaa aivan loogiselta ja on se kumma kun koira on niin tottelematon ja haukkuu ja niin edelleen.

Oppikaa näkemään vika itsessänne, ihmiset. Kaikki mitä koira tekee, on seurausta jostain mitä itse olette tehneet / jättäneet tekemättä. Aamen.

Kuvat 2012 keväältä, belgien tokopäivästä Tampereelta, itse ottamiani.

Kuvien koirat eivät liity tekstiin millään tavoin.

23/31

Eiliseltä ei tullut kuvia, mutta jotain kerrottavaa sentään: Mun rakas Civic meni katsastuksesta läpi ja nyt pääsen taas ajelemaan! Tältä päivältä sitten vähän enemmän kuvia...

Tässä Lotta näyttää siltä miltä se voisi näyttää, JOS se seisoisi lintuja. Oikeasti se ei tee niin, tai sitten ei ole vaan sattunut sopivaa lintua eteen. Kai se on näyttelylinjaisista vanhemmista, kun ei sillä ihan hirveästi tunnu vaistoja olevan. Ja sen häntä on (taas) ihan karvaton, toisin kuin tassut...

Päivän kaverikuva: Vasemmalla Jennin ihana belgineiti Zira, joka täytti hiljattain 9, etualalla kaksi ihan oikeaa kultsuneitiä ja takana Lotta, aina yhtä viisaan näköisenä. Menisivät kyllä helposti sekaisin ulkonäön perusteella tuon tummemman kultaisennoutajan kanssa! Suorastaan hämmästyttävä yhdennäköisyys, vaikka Lottis on puoliksi setteri. Vaikka kyllähän sitä nyt "omansa" tunnistaa!

Oli siis koirakas päivä tänään. Jenni tuli Ziran kanssa kylään ja ensin käytiin pikku lenkki kaikkien kolmen kanssa. Sitten istuttiin hölöttämässä jonkin aikaa, käytiin autolla koirapuistossa ja sitten tultiin takaisin, selattiin kuvia ja sitten olikin jo Jennin ja Ziran aika lähteä kotia kohti.
          Päivät on liian lyhyitä, olen ehdottomasti sitä mieltä! Vaikka jäihän mulle muistoksi kuvia ja poskeen naarmut siitä, kun Lotta veti lenkillä hullut kierrokset lenkkeilijän ohittamisesta ja yritti sitten kiivetä mun syliin... Sen mielenliikkeistä (jos niitä ylipäätään on) ei kyllä ota selvää vaikka miten yrittäisi.