Videopostaus

Noniin, meni ihan reilusti tän päivän puolelle tää videoiden laittaminen, koska sain ne vasta äsken valmiiksi ja ladattua :) Kamerana tosiaan Nokia C5-puhelin ja videot on leikattu Adobe Premierellä.

Tuli tosiaan kaksi videoa, joista ekassa lenkkeillään ja syödään ja toisessa sitten siistitään Lottiksen turkki. Anteeks tosiaan huonosta kännykkäkameran laadusta ja kun en osaa puhua ja niin edelleen.

Mutta sit ei muuta ku videoita katselemaan!

Kommentteja sit kans! ;)

Coming soon

Kuvailin tänään videoita, katsotaan saanko niistä kyhättyä ihan vaan videon vai tuleeko jopa ihan videopostaus! Aiheena koirat :) Videoa siis luvassa mahdollisesti myöhemmin tänään, jos vain saan sen kasattua järkeväksi kokonaisuudeksi ja ladattua juutupeen.

Alla kuvaa pipontekeleestäni (Neon Ski Bonnet), kuvassa siis valmistumassa pipon reunanauha, jonka reunasta sitten poimitaan silmukat ja neulotaan pipon takaosa. Mulla kuvio tulee tosiaan ylösalaisin, koska olen vasenkätinen, enkä aina tajua aloittaessani, että pitäisi kääntää ohje peilikuvaksi, koska joka ohjeessa tätä ongelmaa ei ole. Ehkä mä vielä joskus opin... Mutta nätti siitä tulee näinkin.

Lisäksi Frostin blogi sai (vihdoin) oman facebook-sivun! :) Tykätkää toki :)

Käsityöt valloillaan!

1,5 joululahjaa valmiina. Huhhuh!

Ja nämä mitä nyt teen, on vielä aika pienitöisiä juttuja, isommat joululahjaprojektit on vasta edessä päin. Jos ylipäätään ehdin niitä tekemään. Ja näiden lisäksi päänvaivaa aiheuttaa miehen lahja, koska sille on vaikea keksiä mitään. Pari pientä osasta sen lahjomiseen on jo mietittynä, mutta jotain pitäisi vielä siihen lisäksi keksiä ja sitten vielä hankkia ne kaikki.

Keskeneräisiä neuleprojekteja mulla on tällä hetkellä 6 ja niistä 2 on ns. aktiivista. Näiden lisäksi on 3 purkutuomion saanutta keskeneräistä juttua, kun vaan saisi aikaiseksi...

Joululahjojen lisäksi mulla on tässä omia projekteja, joista voin toki puhua ihan suoraan.

Pipo 1:
Neon Ski Bonnet -ohjeella korvaläpällinen pipo tummanharmaasta Palino -merinovillasta. Aloitin sitä lauantaina (24.11.) ja rupesin heti vähän sooloilemaan. Kiva siitä varmaan kuitenkin tulee. Tarkoitus oli tehdä kevyt lenkkeilypipo, mutta ei tästä kyllä varmaan ihan sellaista tule... Liian hieno ja liian paksu - todennäköisesti. Tulen varmasti silti tykkäämään tästä, jos lopputulos on onnistunut :)

Vetovaljaat:
Päätin tehdä Lotalle vetovaljaat ihan itse. Kyllä, olen hullu. Se on niin hassun rakenteinen koira, että en tiedä, miten kauppojen mallit sille sopisivat. Lisäksi voin leikkiä, että se tulee kauheankin halvaksi tällä tavalla, vaikka materiaaleihin meni jo suurinpiirtein sama summa kuin mikä lukee halvimpien vetovaljaiden hintalapussa. Ainoa vaan, että materiaaleja on toki enemmän kuin vain tähän yhteen työhön.
          Sain myös vanhaa lakanakangasta, joka oli päätymässä räteiksi. Siitä on hyvä ommella testikappaletta, jonka mukaan sitten voi lähteä toteuttamaan virallista versiota (siis koskien muitakin töitä kuin tätä). Turvanauhaa on vähän vaikea kiinnitellä hakaneuloilla, että voi kokeilla valjaiden istuvuutta. Sitten tarvitsen enää joustavan vetoremmin, potkukelkan ja pirusti lunta (ja sen pipon).

Suunnitelmakuva vetovaljaista
(oikean alareunan kuvat lainattu netistä)

Seuraavaksi suunnitelmissa...

Neulottavaa mulle itelleni:
- ohut lenkkeilypipo korvaläpillä
- onteloneulepipo omalla kuviolla ja korvaläpillä myös
- wurm -pipo
- onteloneulelapaset (kesken)
- parit muut lapaset
- muutama huivi

Neulottavaa miehelle:
- wurm -pipo
- DNA -huivi
- lapaset

Ommeltavaa:
- lenkkeilysäärystimet (vettä hylkivä kangas ja heijastimet)
- neulepussukoita
- pikkupussukoita
- koirankakkapusseille kotelo
- parin paidan muokkausta

Muuta:
- joulukortit

Kiireellisimmät punaisella! Että ei multa kyllä tekeminen lopu, vaikka tekisin vaan itelle juttuja. Sit vielä tähän päälle lahjat!


Ja käsityöt on harrastus (ja pysyy harrastuksena!), joten minkäänlaista varsinaista hyötyä näistä ei ole tarkoitus saada, hyvän mielen lisäksi. Tietysti se on hyödyllistä, kun koira saa purkaa energiaa ja mun korvat ei jäädy ja niin edelleen. Mutta kaikki ei silti tajua.
          Rahaakin menee, mutta niin harrastuksiin yleensä menee! Ja käsityöt on vieläpä aika halpaa puuhaa verrattuna esimerkiksi ratsastukseen tai jääkiekkoon. Muutama kalliimpi kone, joskus pienempiä tarvikkeita ja sitten tietysti materiaaleja silloin tällöin, siinä se. (sitäpaitsi ainakin kangasta saa käytettynä helposti, maksaa joko tosi vähän tai ei mitään)

Tästä harrastuksesta jää sentään käteenkin jotain, nimittäin se valmis työ!

Päivän ostokset

Käytiin tänään teettämässä toinen tarjous keittiökaapeista. Sitä ennen mä kävin vähän shoppailemassa! Ja sen jälkeenkin vähän, vaikka mukana roikkuvat miehet (mies ja sen isä) vähän pakotti pitämään kiirettä ostosten kanssa. Oli kuitenkin "pakko" saada lisää leveämpää t-nauhaa hetinyt, kun ohi ajettiin kuitenkin... :D

Ihan ensimmäisenä kävin ihan ensimmäistä kertaa Tampereen keskustaan muuttaneessa Eurokankaassa ja se oli vaaaaaltava! Ja hieno ja paljon kankaita ja kaikkea ja no ihan perus Eurokangas kuitenkin.

Kankaita! Jee!

Löytyi ihana pinkki "karvainen" kangas palalaatikosta ja lisäksi puolen metrin pala harmaata pörrökangasta(teddyä) vetovaljaisiin, sekä 80cm pätkät kolmea puuvillakangasta - vaaleanpunainen valkoisilla pilkuilla, samanlainen ruskeana ja Angry Birds. Näitä tulen käyttämään ainakin pussukoihin!
          Katsoin tosiaan vetovaljaiden kuvia (ja hintoja) ja kävin jopa yhdessä liikkeessä hipelöimässä sellaisia. Pyh, tämmöisethän voi tehdä itsekin ja vielä ylimääräisillä mukavuuksilla ja koiran mittojen mukaan! Harmaa pörrökangas + musta 2,5cm leveä t-nauha = kuin ilmetty kopio wuf.fin myymistä vetovaljaista. Hups. Meistä ei kuitenkaan mitään ammattilaisvaljakkoa tule Lotan kanssa, joten pärjätään ehkä itse tehdyillä valjailla. Jos ikinä edes päästään vetohommiin... Tule jo lumi, tule jo!


Sitten ostin tiimarista hopeisia hyvää joulua -tarroja joulukortteja varten, sekä kaksi pussia helmiä, ihania turkooseja! Toiset ovat kivihelmiä ja toiset lasihelmiä. Lempivärini, ei epäilystäkään.

tarroja ja ihania turkooseja helmiä :3

Viimeisenä ennen keittiökalusteliikkeessä käyntiä poikkesin luonnontuotekauppa Runsaudensarveen, ensimmäistä kertaa ikinä. Tuollaisissa kaupoissa on aina niin ihana tuoksu ja kaikkia ihania tuotteita!
          Tällä kertaa suuntasin shampoohyllylle, sillä aiemmin Prismasta ostamani luomushampoo sai herkän päänahkani kutiamaan entistä pahemmin! Nyt olenkin käyttänyt Linna hilseshampoota ja se on ollut ihan hyvää. Luonnontuotekaupat kuitenkin myyvät Elokuu -shampoota, josta on mulla kokemuksia yli viiden vuoden takaa. Ja sekin on luonnonmukaista. Nokkos shampoo. Sitä mulla oli silloin joskus kauan sitten ja sitä lähti nytkin mukaan. Se on juurikin hilseilevälle ja rasvoittuvalle päälle. Mä muistan, miten ihanat mun hiukset oli silloin, kun tuota käytin... Toivottavasti laatu on pysynyt samana! Odotan jo innolla, että pääsen tänään saunaan ja sitten käyttämään tuota shampoota! On ollut ikävä sitä, oikeasti.

Luontaistuotekauppaan astuessani tuli sellainen tunne, että olenko mä tarpeeksi ekologisen oloinen, että mua ei katsota siellä pahalla. Yleensä ajattelen toisin päin - olenko niin ekohipin näköinen, että mua siksi katsotaan pahalla. Kangaskassi täynnä ostoksia, itse neulottu kaulahuivi, ei meikkiä, ei kilokaupalla hiuslakkaa. Tuskin siis olin mikään erityisen epäekologisen oloinen ihminen. Ja ne ei tarjonneet siellä mitään pussia mulle. Tajusin sen vasta jälkeenpäin ja hymyilin itsekseni sille asialle. Ihania kauppoja.

100m t-nauhaa ja shampoo

Keittiökalusteliikkeen jälkeen käytiin vielä nopsaan ehdottomassa lempikaupassani, Ompelukonekeskus Koivulla. Se paikka sai tänään vielä lisää pointseja multa - siellähän oli kiva valikoima vallan kiinnostavia lankojakin! Olin toki huomannut langat aiemminkin, mutta silloin en vielä neulonut, joten olin jättänyt ne tutkimatta. Pakko saada jossain vaiheessa neonpinkkiä, neonkeltaista ja ihanaa turkoosinkirjavaa sukkalankaa! Ja se palvelu... Mä en vois tykätä enempää! Hinnat ja valikoima on kohdallaan myös.
          Tällä kertaa mukaan lähti tosiaan 2,5cm levyistä mustaa t- eli turvanauhaa. Mulla on ollut tota samaa aiemminkin, mutta sitä on enää pikku pätkä jäljellä. Lisäksi mulla on samaa ohuempana, olisko 15 tai 10mm. Tätä olis saanut jopa valkoisena ja ruskeana, mutta koska halusin ostaa 100m (19e), otin tuttua ja turvallista, kaikkeen sopivaa mustaa. Joskus voisin käydä nappaamassa mukaani 5 tai 10m pätkät muitakin värejä, jos vaikka sattuu tulemaan tarvetta niille.

Sitten kun mä ostan saumurin, niin mä ostan sen tuolta. Ihan varmasti. Mä löysinkin niiden sivuilta jo yhden oikein kiinnostavan saumuri-peitetikkikoneen, "vain" 800e.

Nyt mietin käsityönauhojen tilaamista Euroteamista... Ehkä tekstillä "Made by Frost" ja sen alle blogin osoite? Hmm... Se vois olla hyvä.

Liebster blog

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

1. Voi kiitos! :) Tämä on mulle ensimmäinen tällainen tunnustus, olen ihan onneni kukkuloilla! :)

Haasteen sain blogista Urpoilua, jossa päätähtenä ihana saksanseisojaherra Urpo! Itse päädyin kyseisen blogin lukijaksi kaverin kautta, sillä hänen isänsä on kyseisen koiran kasvattaja. Itsehän en ole millään tapaa saksanseisojaihminen, mutta Urpo on mielestäni silti ihan valtavan ihana ja hänen seikkailuistaan on kiva lukea. :)

2. Viisi alle 200 lukijan blogia, joista tykkään:

1. Zira's life (kaverini ihanan belgineidin blogi)
2. Belgian Beauty (kolme ihanaa belgiherraa)
3. If there is a will - there is a way (lisää ihania belgejä! Fanitan Ninjaa! :D)
4. Shady Overload (ompelua ja kaikkea, mä vaan tykkään, en osaa edes selittää)
5. Kippo (mä en osaa selittää taaskaan, mutta siis tykkään paljon tästäkin)

3. Jakakaa tunnustusta eteenpäin! :) En pakota, saatte päättää itse :)


Saanko laittaa vielä muutaman hymiön, kun olen niin iloinen? :)  :)  :)

Persoonallisuustesti ja urheilua

Käytit testin tekemiseen 6 minuuttia 26 sekuntia.

26% (5/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

10% (2/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

48% (11/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

33% (8/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

Tein Eysenckin persoonallisuustestin ja tulokset näette yllä.

Psykoottisuus on kyllä ihan oikein eli kaikista vähäisin, vaikka rakas tuleva anoppini erään kivan pikku riitamme aikana oli kovastikin sitä mieltä, että olen juurikin tuollainen, kuin psykoottisuuden kuvauksessa sanotaan. Tosiasiassa mä pystyn vallan hyvin kuvittelemaan, miltä jossain tilanteessa olevasta ihmisestä tuntuu, eli esimerkiksi pystyn kuvittelemaan, millainen suru ja tuska jollekin olisi, jos hänen lapselleen tapahtuisi jotain - siitä huolimatta että en itse pidä lapsista. Eri asia on sitten, miten suhtaudun. Ei se, että voi kuvitella ja samaistua, tarkoita, että välttämättä silti reagoisi tilanteeseen odotetulla tavalla.
          Sellainen pieni loppuhuomautus tähän vaan, ihan vinkkinä ihmisille, jotka riitelevät mun tai ihan kenen tahansa kanssa: jos alat räyhätä syyttä suotta, antamatta mahdollisuutta fiksulle keskustelulle ja syytät ties mistä, niin toisen osapuolen on silloin hiukan vaikea olla kovin myötätuntoinen, joustava ja epäitsekäs. Rauhallinen keskustelu on oikeasti todella paljon fiksumpi kommunikointikeino kuin riitely ja huutaminen.

Ulospäinsuuntautuneisuus on ihan oikeassa paikassa myöskin. Mä en ole kovin ulospäinsuuntautunut ihminen, noin niinkun tuntemattomien silmin. En tykkää juhlimisesta enkä tuntemattomien ihmisten keskelle joutumisesta. En myöskään ole mikään paras esimerkki siitä, miten kavereihin pidetään aktiivisesti yhteyttä ja silleen. Tästä huolimatta sukulaiset ja ystävät on mulle valtavan tärkeitä. Kyllä, juuri te siellä, jotka ehkä luette joskus blogiani, olette mulle ihan super tärkeitä, vaikka en aina sitä muistaisikaan osoittaa.
         Nykyään olen tullut paljon ulospäinsuuntautuneemmaksi. Uskallan vaihtaa muutaman sanan, jos törmään koirien kanssa ulkoillessani johonkin ihmiseen, joka vaikkapa sanoo koirista jotain. Viimeksi eilen moikkasin metsässä nuorta naista, joka oli ihan yksin liikkeellä. Siis siellä ihan keskellä metsää. En mä normaalisti moikkaile ihmisille. Ja kun tulee toinen koiria ulkoiluttava ihminen vastaan, olen kykeneväinen kertomaan, että pienempi otus ei oikein tykkää muista koirista, mutta isompi tulee kaikkien kanssa toimeen, vaikka toinen ei mitään sanoisikaan. Lankakaupassa saatan vaihtaa muutaman sanan kassan kanssa ostoksia kassiin sulloessani. Hymyilen ja sanon kiitos. Voisin jopa todeta, että musta alkaa vihdoin tulla tässä mielessä ihan normaali ihminen.

Valheasteikkoa naureskelin itsekseni. Ai että mä annan itsestäni terveemmän ja "normaalimman" kuvan kuin mitä olen? Voi kuulkaa, mä annan mielelläni itsestäni ihan just eikä melkeen realistisen kuvan - ai ai kun on taas ranteet kipeet ja voi voi ja au au ja niin edelleen. Niin, se realistinen kuva musta ei tosiaan mikään ruusuinen ole. Joku asia on aina huonosti, esimerkiksi nyt maha on taas vaivannut oikein urakalla, nivelet sen sijaan on olleet ihan hyvät jonkin aikaa. En mä ole mikään mallikappale täydellisestä ihmisestä, enkä näe siinä mitään ongelmaa - mä olen mä ja jos en kelpaa jollekin tällaisena, se ei ole mun murheeni.

Neuroottisuus... Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto. No osan voin allekirjoittaa, osaa en. Ahdistunut en oo ollut vähään aikaan. Masentunut en oo ollut kuin ihan vähän joskus teinivuosina. Syyllisyyttä en oo juurikaan tuntenut, koska ei ole ollut aihetta. Erityisen alhainen itsetuntokaan mulla ei enää ole.
          Huolestunut olen vähäsen silloin tällöin, viimeksi tänään omasta terveydestä. Mielialan vaihtelusta en osaa paljoa sanoa, mutta mies varmaan sanoisi, että mun mieliala vaihtelee ihan miten sattuu. No, ei kai sentään ihan, mutta nyt olen ollut muutamana päivänä aika ärsyyntynyt monista asioista.

************

Tuli laskettua samalta sivustolta löytyvällä laskurilla Painoindeksi (BMI) kuvitellulla painolla, joka on ihan hatusta vedetty, 65kg. Todellisuudessa mä en tiedä mitä painan, koska vaaka on ainakin yli vuoden verran ollut kauhistus. Tänään voisin kyllä yrittää uskaltaa, koska viikon verran olen liikkunut enemmän ja syönyt vähemmän. Olisi kuitenkin kiva tietää se ns. aloituspaino, mistä lähden liikkeelle.
          Viimeksi joskus ehkä pari vuotta sitten, kun punnitsin itseni, olin muistaakseni laihempi ja puolen kilon päässä 60 kilosta. Pituuskasvun loputtua olen kyllä painanut noin 54 kiloa, mikä on ihannepaino mun pituiselle ihmiselle ja tavoitteena nytkin siis.

Tumblrista löysin seuraavia kuvatuksia, joita voisin hyödyntää... Varsinkin kuukauden mittaiset "haasteet" kiinnostavat. Voisinkin aloittaa vaikka heti tänään! Ehkä kursin itselleni näistä jonkun yhdistetyn jumppakalenterin, että menee lepopäivät kaikissa samoin.

"Lankku", tehokas liike!
(mies kokeili ekaa kertaa ikinä ja pysyi asennossa heti 3 min)

Käsittääkseni nää olis niinkun punnerruksia... väärä kuva yläreunassa!
(en oo koskaan tehnyt yhtään "oikeaa" punnerrusta)

Kyykkyyn-ylös, yllättävän raskas liike oikeasti!
(muistan kuinka vihasin tätä peruskoulussa, kun oli niin raskas)

Ei sitten muuta kun liikunnan iloa ja seuraavaan kertaan, rakkaat lukijat :)