"Terve!" No en ole.

Ennen oli miehet rautaa

Laivat oli puuta hii-o hoi

Puuta ovat miehet nyt ja laivat ovat rautaa

Hii-o hoi hii-o hoi

Ei ennen ollut ihmisillä tällaisia ongelmia kun nykyään! Tai sitten niistä ei vaan valitettu. Ihan yhdellä kädellä ei voi munkaan terveydellisiä ongelmia laskea. Vitsit mä olen kropaltani niin terve ihminen... Nyt en aio hirveästi häpeillä näiden juttujen kanssa, vaan kerron asiat niin kuin ne ovat. Tässä kaksi eniten elämääni haittaavaa asiaa:

Krooninen mahatauti
Kutsutaan oikeasti ärtyvän suolen oireyhtymäksi ja näyttäisi olevan perinnöllinen juttu. Mahakipua + ruoka menee suoraan läpi, jos oikein tiivistetään oireita. Mun mahan tila on varsin vaihteleva, mutta hyvin harvoin täysin normaali. Joskus lähes kaikki ruoka tulee vaan läpi, vuoden vaihteen tienoilla tätä oli parisen kuukautta putkeen. Voitte kuvitella, mitä tapahtuu kun ei syö tarpeeksi (tai tässä tapauksessa syö mutta mikään ei ehdi imeytyä) - tärisin ihan hulluna ja palelin ja sitten ei edes tehnyt mieli ruokaa. Ja lääkärit ja netti sanoo aina vaan, ettei se ole vaarallinen juttu, vähän kiusallinen ja inhottava vaan. Omien kokemusten pohjalta en kyllä sanois vaarattomaks, vaikka mä en nälkään kuolekaan.

Ruokavalio, stressi, uni jne jne jne saattaa vaikuttaa tähän, mutta mikään ei tätä poista. Hoitokeinoa ei ole, vain lista ruoka-aineita joiden välttämistä voi kokeilla (sipulista en silti luovu). Niin ja unenlahjat on juuri jossain tutkimuksessa todettu olevan samaa geeniporukkaa ruoansulatusongelmien kanssa ja nämä kaksi liittyvät muutenkin paljon toisiinsa. Huono nukkuminen -> huono ruoansulatus. Voitte arvata miten hyvät unenlahjat mulla on... Saatan valvoa tunteja ennen nukahtamista ja herättyäni en yleensä nukahda uudelleen ainakaan ihan parissa tunnissa. Sitten olen väsynyt ja jos nukun päikkärit, mulle tulee huono olo. Niin ja mä tosiaan herään todella helposti, ei puhettakaan että yksikään ihminen poistuisi talosta tai tulisi sisälle ilman että herään siihen.

Nivelet ja kaikki hajalla
Mistä päin kroppaa aloitetaan? No, niska. Mulla on pari kertaa mennyt niskasta nikama paikaltaan tai siis tarkemmin sanottuna väärään asentoon. Mulla on jatkuvasti jotain niskasta jumissa, kai kun istun kaiken päivää koneella tai neulomassa tai ompelemassa tai väkertämässä jotain muuta. Mutta niin istuu mieskin, eikä sillä ole koskaan mikään jumissa mistään! Tämäkin huom huom perinnöllistä.
          Sitten siirrytään sulavasti alaselkään, joka on nyt lähiaikoina ollut vähän kipeänä. No, vähän treeniä niin se helpottaisi, tiedän sen. Sitten jalat. Satunnaisesti lonkissa, polvissa ja nilkoissa kipua kävellessä, ei mitenkään jatkuvasti. Nyt sattuu polviin, istuessakin, mutta se menee varmaan jo illalla ohi, kuten aina. Ja lisäksi mun sääret tulee hullun kipeäksi (penikkatauti) jos aloitan lenkkeilyn liian nopeasti, enkä ensin kävele ihan pikku pikku lenkkejä ja siitä vähän pidennä. Ja pohjelihasten venyttely on elintärkeää, se pitää muistaa tän ongelman kanssa. Niin ja hyvät kengät.

Ranteet ovatkin sitten asia ihan erikseen. Lääkäri totesi, että nivelet on väljät, kun menin valittamaan, että särkee ja vihloo satunnaisesti. Laittoi lähetteen fyssarille, johon en mennyt. Käytiin sitten iskän tutulla, joka mun ja muidenkin niskoja on laitellut paikalleen ja muuta sellaista. Tosi osaava tyyppi ja korjaa sekä oireen että sen aiheuttajan, toisin kuin jotkut vastaavat, jotka korjaavat vain ongelman uudestaan ja uudestaan, eivätkä sitä minkä se aiheuttaa (saavat enemmän rahaa kun asiakas ravaa jatkuvasti käsittelyssä).
         Totesi, etteivät ole juurikaan löysät, vaan lihakset ja jänteet olkapäästä ranteeseen asti aivan umpijumissa. Hieroi vähän ja näytti miehelle ja isälle miten hierotaan. Oli muuten kipeät ja on edelleen. Saisi niitä hieroa useamminkin, eikä vaan sillon kun sattuu, mutta... Kyllä on selkeästi ranteiden kipuilu vähentänyt kun on edes silloin tällöin hierottu. Lisäksi pitäisi vahvistaa lihaksia, mutta kun nyt saisi ne edes sen verran auki, että pystyisi! Esim. tyhjän, kevyen lautasen pitäminen "tarjoilijamaisesti" kämmenellä on aikalailla mahdottomuus suurimpana osana päivistä, se ehkä kertoo jotain. Ja ongelma on lähes sama kummassakin, sillä käytän vasenta kättä näppikseen ja kynään ja sellaiseen ja oikealla käytän hiirtä ja montaa muuta juttua. Virallisesti olen siis vasenkätinen, mutta oppiihan tässä oikeakätisessä maailmassa väkisinkin käyttämään oikeaakin.


Ihana elämä ♥ Vaikka nämä mun suuret ja kauheat ongelmani tuskin mua tappavat, niin kyllä ne silti elämää rajoittavat ja haittaavat toisinaan aika paljonkin. Joku varmasti keksii tulla vinkumaan siitä kuinka hänellä tai muilla on paljon isommat ongelmat, enkä saisi mussuttaa tällaisista pikkuasioista. Jos mun rakas lemmikki kuolee ja toiselta vaikka joku läheinen ihminen, niin enkö saa surra, koska jollain toisella on "merkittävämpi" ja "suurempi" suru?
         Muista ongelmista mainittakoon kuivat silmät, huulten rohtuminen ja tulehdusherkät korvat, jotka nyt eivät niin isoja asioita ole. Lääkärissä tulee ravattua ihan kiitettävästi sekä tässä postauksessa mainittujen, että satunnaisten muiden juttujen takia. Luojan kiitos mulla on vakuutus joka korvaa kaiken aina matkakuluista lääkärimaksuihin ja reseptilääkkeisiin. Enää tällaisia vakuutuksia ei edes myönnetä ja aion todellakin pitää tämän vakuutuksen loppu elämäni ajan, koska ei tämä lääkärissä ravaaminen tästä ainakaan vähene. Lääkäriin lähtemisen kynnys pienenee kyllä huomattavasti, koska vähän turhemmistakin aiheista voi käydä lääkärissä huoletta. Ilman vakuutusta en varmaan kävisi kuin ihan pakollisissa tapauksissa. Ja yksityiset lääkärit! En edes muista koska olisin ollut terveyskeskuksella lääkärissä.

Aika usein tulee mietittyä, että miksi ihmiset eivät vaan voisi olla terveitä. Ja koirat. Perinnölliset sairaudet ovat kaikista tyhmimpiä. Siinä mielessä on harmi, ettei ihmisiä jalosteta millään tasolla, kun nykyään ei minkään tason "luonnonvalintaa" (=vahva ja viisas elää ja jatkaa sukua, heikko ja tyhmä kuolee) tapahdu ainakaan Suomen kaltaisissa maissa. Mutta kun maailmassa ihmisiä piisaa, niin oikeasti jotain vakavaa perinnöllistä ongelmaa kantavat ihmiset voisivat kyllä puolestani harkita kahdesti ongelmien siirtämistä eteenpäin, jos lasten hankkiminen ei ihan pakollinen asia elämässä ole.
         En halua provosoida tai muuta, kehotan vain miettimään ja vaikka jututtamaan jotain genetiikasta tietävää lääkäriä aiheen tiimoilta, että onko omalla kohdalla miten todennäköistä, että jälkikasvu painii tulevaisuudessa samojen terveydellisten asioiden kanssa kuin vanhempansa. Samaa suosittelisin, jos suvussa on todella vahvana jotain ongelmaa, vaikka itselle se ei olisi osunut/vielä tullut esille - jotkut asiathan periytyvät piilevinä. Jos sitten kuitenkin hankkii lapsia, voidaan aikaisessa vaiheessa mahdollisesti selvittää, onko ongelma periytynyt ja voidaan alkaa heti kiinnittää siihen huomiota, että ongelma pysyisi mahdollisimman pienenä tai jopa kokoaan poissa. Esimerkiksi sydänongelmissa voisin kuvitella sen olevan ihan viisasta.

Niin, kuten ehkä huomaatte, genetiikka on kiinnostavaa. Lähtisikö sitä opiskelemaan jotain sellaista? Ensin pitäisi tietysti olla koko lukio käytynä pitkällä matikalla jne jne jne, joten ehkä ei. Eläinten genetiikka on vielä kiinnostavampaa kuin ihmisten, koska esimerkiksi hevosen värien ja merkkien periytyminen on ihan oma maailmansa. Ehkä lainaan kirjoja ja luen itsekseni.

Nyt tämä postaus harhaili jo aika kauas alkuperäisestä aiheestaan, joten ehkä sitä voisi lopettaa tähän ja kirjoitella myöhemmin jotain, mikä ihmisiä oikeasti kiinnostaa.