74kg > 67kg > 72kg ... NYT RIITTÄÄ!

Tänään on se päivä.

Erinäisistä syistä johtuen... oon viime aikoina kokenut niin paljon huonoa fiilistä ja itsetunto on käynyt niin pohjamudissa, että nyt tää saa loppua.

Mä olin vuoden alussa 74kg. Nyt mä oon taas 72kg ja välissä olin jo 67kg. NYT saa riittää.

Keväällä Floridaan. Ja sinne mä lähden paino vitosella alkavana!

Ja huomenna kuntosalille. Eilen olin lenkillä, 1 tunti - 5,5km. Juoksin osan matkaa. Hidas, mutta eipä tämmöisillä lyhyillä töppöjaloilla ja tällä kunnolla tällä hetkellä parempaan pysty.

Eilinen herätti. Pukukoppi. Farkut. No, löysin yhdet sopivatkin, kyllä. Mutta lopuista kymmenistä vain yhdet mahtui jalkaan. Ja maha... näytti kamalalta. Reidet ja takapuoli myös. Tää saa nyt loppua, mä en kestä enää olla tämmöinen.

Yksien farkkujen mukaan Fidalta löytyi kaksi urheilutoppia, tekninen t-paita ja normaali t-paita, sekä ohuen ohut urheilutakki. Halvalla. Suosittelen. Ja niistä urheiluvaatteista innostuneena sitten sinne lenkillekin lähdin. Puolen tunnin kävelyn jälkeen alkoi juoksuaskeleetkin kulkea mukavasti. Miten voikaan yksien typerien jalkojen lämpiäminen kestää niin kauan...

Mä oon nyt käynyt niin pohjalla, että tästä ei voi enää kuin nousta.

Liebester Award

Blogihiljaisuutta on tullut vietettyä taas pitkään. Odottelen juuri uuden tietokoneen saapumista ja kituuttelen lainaläppärillä. Toivottavasti jaksan uuden koneen myötä taas aktivoitua täälläkin.

*******

Ihana mewii (meri.fi) heitti minua haasteella / Liebester Awardilla. Kiitos :3


Liebester Awardin tarkoituksena on lisätä pienempien blogien näkyvyyttä. Säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.

Mikä on onnistunein neuleesi?
Hmm... Varmaan äidille neulomani huivi Saroyan (blogipostaukseen)

Mitä neulot mieluiten?
Tämä on paha. Ehkä huiveja, jos keskeneräisiä katsotaan. Ihanista langoista tottakai. Myös kirjoneuleet ja pitsit ovat koukuttavia. Ja sukat ja lapaset. En osaa oikein päättää! Kunhan ei ole paljon nurjaa...

Lempilankasi?
Käsinvärjätyt, tai ylipäätään jos on merinoa ja vaihtuvia värejä! Ehdottomasti ei mitään pörröistä, eikä 100% tekokuituja. Mulla on pari aarretta: Asarumin (Yarngrimoire) ihana käsinvärjätty vyyhti supersock sporttia ja Lanitium x Machinan tummansininen kimallesukkalanka (2 vyyhtiä).

Kuka on lempisuunnittelijasi?
En ole oikein perehtynyt näihin, nappaan kivan ohjeen sieltä ja toisen täältä.

Millaisista puikoista pidät?
Ehdottomasti KnitPron vaihtopäisistä puisista! Ja pienemmän koon pyöröt KnitPron hiilikuituisia. Näistä ei oo paluuta, hävitin jo lähes kaikki "normaalit" puikkoni, eikä kaduta yhtään.

Lempiherkkusi?
Ummmh... kaikki... eikun. No, ehkä jäätelö, vaikka en saiskaan syödä sitä.

Teetkö käsitöitä tehdessä muuta, esim katsot telkkaria tai kuuntelet musiikkia? Jos niin mitä?
En ole vielä niin hyvä, että hirveästi voisin katsoa neuleesta muualle samalla kun neulon, mutta useimmiten kotona neuloessa on irkki ja selain päällä, joskus musiikkiakin.

Mistä mallista haaveilet, mutta tiedät ettet tule ikinä saamaan sitä aikaiseksi?
Kaikki isotöiset neuletakit ja valtavat seitinohuesta langasta neulotut pitsihuivit. Ja neulottu mekko, yleisesti.

Mitä muuta harrastat?
Ompelen, valokuvaan, piirrän ja yritän lenkkeillä.

Minne haluaisit lomailemaan?
Juuri tällä hetkellä Viron maaseutu ehkä houkuttaisi eniten, tietysti jossain kauempanakin olis ihan siistiä käydä.

Kuka on idolisi?
Rumon ja Sookien oma ihminen, Janni. Pakko myöntää. Ja juu, ei liity nyt käsitöihin sit mitenkään.


Mä en nyt pysty enkä kykene enkä jaksa laittaa tätä eteenpäin, mut kysymyksiin oli kiva vastailla.

Kiitos ja näkemiin taas :3

Jojoilua

Taas vähän painonhallinta- ja liikunta-asiaa...

Painoni on ehtinyt olla alimmillaan jo 67,1kg (4.4. eli pari viikkoa nielurisaleikkauksen jälkeen) ja sitten se nousi jo 69,5 kiloon asti (6.5.), pudoten 2 päivässä 68,4 kiloon (8.5.). Siitä se nousi 69,0 kiloon (18.5.) ja on nyt taas sen samat 68,4kg (23.5.). Ei käy päinsä.

Tässä vielä pidemmältä ajalta ja selkeämmin esitettynä:
71,0kg (6.3.)
71,5kg (25.3.)
67,8kg (1.4.)
67,1kg (4.4.)
69,5kg (6.5.)
68,4kg (8.5.)
69,1kg (18.5.)
68,4kg (23.5.)

Että onhan se nyt tietysti maaliskuusta pudonnut, mutta sen jälkeen ollut vähän tällaista jojoilua havaittavissa. Täytyy yrittää ryhdistäytyä.

Ikkunalaudalla kasvaa chilin alkuja. Terrassa riehuu sinikieliskinkki Shaskar (hoidossa mulla). Lenkillä ja töissä on tullut käytyä. Vaatehuoneen ja muiden tavaroiden raivausta aloitettu. Että kyllä täällä jotain tapahtuukin!

Ryhdyttiin kämppiksen kanssa osin rahallisista ja osin terveydellisistä syistä boikotoimaan mm. roskaruokaa, limuja, mehuja, energiajuomia, sekä makeita ja suolaisia herkkuja. Kämppiksen lakkoon kuuluu vielä joitain muitakin asioita jotka ei koskettaneet mua. Heti lipsuin, kun oli neulemiitti kahviossa ja en ollut syönyt edes aamupalaa. Mutta kyllä tämä tästä!

Ns. herkkulakon lisäksi tein itselleni lupauksen, nyt näköjään julkisesti:

Ennen syyskuun alkua:
- pystyn juoksemaan läheisen lenkkipolun ympäri kerralla
- painan alle 65 kiloa

Toivon tietysti että nämä tavoitteet saavuttaisin jo paljon aikaisemminkin, mutta onpahan joku takaraja. Sen voittaminen etukäteen on vielä suurempi ilo, kuin päästä juuri ja juuri tavoitteeseen, joten miksi ei.

Nyt pystyn juoksemaan vain pieniä muutaman kymmenen metrin matkoja maksimissaan. Isä sanoi, että tuon lenkkireitin yhden kierroksen pituus on 700m, mutta aion tarkistaa asian seuraavalla lenkillä sports trackerilla.
         Samalla saan vertaamista varten ajan ylös - kauanko yhteen kierrokseen kuluu aikaa nyt ja kuukauden päästä? Pääsenkö joskus kaksi tai jopa kolme kierrosta samassa ajassa kuin nyt yhden?

Ja jos nyt lopullisia tavoitteita mietitään, niin ennen ensi vuoden kesää aion olla normaalipainoinen, ainakin hyvin hyvin lähellä tavoitettani ja paljon paremmassa fyysisessä kunnossa kuin nyt. Siitä sitten jatketaan toki ylläpitoa ja kunnon ja muun parantamista.

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä.
Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa.

Päiväni kuvina

Nää on aina kivoja, eiks vaan?

KIRJOITETTU PERJANTAINA 8.5.15

1. Pakollinen selfie.

2. Painoni tänään. Kahdessa päivässä hukattu kokonainen kilo johonkin. Nestettä ehkä suurimmaksi osaksi? Ja olo on mainio, kuten eilenkin!

3. Tulostin seinälle päivän ruokailujen suosituskalorimäärät ja kyhäsin sen ympärille vähän muutakin. Syö sopivasti, juo vettä ja liiku - pettämätön resepti!

4. Aamupala. Tasan ohjeen mukainen 309 kcal. Kolmen munan munakokkeli, mukana puoli desiä kaurakermaa ja paistamiseen nökäre voita. Lisäksi mausteita.

1. Ompelua. Äitienpäivälahjaa...

2. Se on kesä nyt!

3. Oman pösön tuttu ratti. Lähdin vanhempien luo.

1. Onneksi äiti ei ollut vielä ehtinyt myydä vanhaa nahkatakkiani, koska se mahtuu mulle jälleen! Jouduin tosin kaivamaan sen myytävien vaatteiden laatikosta...

2. Pesin yhteensä 3 koneellista pyykkiä päivän aikana - mulla ei ole vielä omaa pyykkikonetta ja taloyhtiössä ei ole pesutupaa, joten käyn toistaiseksi hyödyntämässä vanhempien pesukonetta.

3. Lisää nahkatakkiselfieitä...

4. Jouduin vanhempien pösön rattiin, kun kävin heittämässä heidät kaupungille. Tällä autolla opettelin ajamaan ja ajoin inssinkin. Silti se on kaikista autoista vähiten mun tassuihin sopiva. Onneksi illasta pääsin taas ajamaan omalla rallipäärynälläni.

Ja sitten yksi asia, josta ei ole tuoretta kuvaa...

Honda Civic -94 ♥

Näin juuri tällaisen kaupungissa. Saattoi jopa olla minun vanha rakas purkkini, mutta en nähnyt riittävän läheltä ja nyt harmittaa, kun en lähtenyt sen perään ajamaan. Sitä autoa on ikävä, ihan tosissaan. Vain yksi voi olla ensimmäinen...
Kuva on syksyltä 2012

Seuraavassa postauksessa näette, mitä tein äitienpäivälahjaksi!

Oho hupsista

HUOM: kirjoitettu edellisenä päivänä.

"Hyvin tää menee omalla painollaan, en mä ole ainakaan lihonut..."

Joo. Olin yhdessä vaiheessa jo 67,1kg, 10pvän paaston jälkeen. Siihen tuli puoli kiloa päälle, varmasti ihan nesteiden palautumisena. Miksi mä sitten nyt painan 69,5kg?! (tosin on myös turvonnut olo, mutta ei siitä millään kahta kiloa tule)
          Joo eli ei mene omalla painollaan, täytyy kytätä ja vahtia syömisiä. Tämä hyvin selvä. En mä ole vielä oppinut. Ja nyt ei muuta kuin eteenpäin. Kirjaimellisestikin! Tänään tullut taas istuttua ihan liikaa. Onneksi töissä joutuu seisomaan ja kävelemään. Vaikka se ei ole fyysisesti raskasta (varaston pakkaamotyö), on se kuitenkin aktiivisuutta. Ihan eri asia kuin istumatyö.

69,5 kilon kanssa kiloklubi sanoo, että tavoite on saavutettavissa 35 viikossa. 35 viikon päästä on tammikuun alku. Alunperinhän se näytti, että tavoite olisi saavutettavissa marraskuussa, joten ihan en ole pysynyt kurssissa. Eikä ihme. Ilman 10 päivän pakkopaastoa nielurisaleikkauksen jälkeen, olisin varmaan vieläkin yli 70 kiloinen.

No, hitaammin on parempi (kunhan en vain jojoilisi tällä tavalla, huoh). Nopeasti laihtumalla saa myös nopeasti ne laihdutetut kilot takaisin - usein vieläpä kaksinkertaisena. Kyllä mä ensi vuoden kesällä olen jo jonkinlaisessa rantakunnossa ja siitä lähtien aion myös pitää kiinni siitä. Silloin minulla toivottavasti on myös oma nelijalkainen personal trainer pitämässä huolta päivittäisestä liikunnan tarpeestani.

Eilen laitoin pitkästä aikaa kaiken kiloklubiin. Söin suhteellisen fiksusti, vaikka päivällinen jäikin (taas) välistä. Niinhän se aina jää ei-työpäivinä! Määrä kuitenkin ok. Laadussa näyttäisi silti olevan vähän sanomista, vaikka ihan suht fiksusti söin. No, antaa kiloklubin olla mitä mieltä haluaa. Tästä tää taas lähtee.

Eteenpäin, eteenpäin... Luovuttaminen ei oo vieläkään mielessä!

Mä oon tullut tänne voittamaan, en jaksa olla se sama luuseri enää.

Laitetaas nyt tämmönen söpöstelyluonnos piristämään postausta...

ps. käsityöpostauksia taas tuloillaan, parikin kappaletta...

Hetkeksi paluu ruokapäiväkirjaan

Jos taas hetken pitäisi kirjaa, että pääsisi takaisin jaloilleen...
Syömisten ja liikkumisen sijaan on ollut niin paljon muuta mielessä.

Maanantai 27.4.15
Sain syötyä oikean määrän. Lounaaksi tein kanapihvejä, riisinuudelia ja kasviksia - muistan taas hetken aikaa miksi ostan nimenomaan niitä isoja "pihvejä" enkä suikaleita. Niin mehukasta naminamia, että!

Illalla kävin kävelyllä, ensimmäistä kertaa uudessa ympäristössä (noloa...) ja ensimmäistä kertaa ilman takkia! Oli nimittäin 12 astetta lämmintä. Sports Trackerista vähän nippelitietoa:
Kesto: 37min
Matka: 2,8km
Keskinopeus: 4,5km/h
(sykemittari on vielä muuton jäljiltä "jossain")

Tässä on kävelymatkan päässä uimaranta ja hienoa maastoa. Toivottavasti saisin pian kämppiksen äidin koiran taas lainaan... Toivottavasti joskus myös sen ihan ikioman nelijalkaisen.

Tiistai 28.4.15
Menin illalla aikaisin (tai no kymmeneltä) nukkumaan, sillä herätys oli viideltä. Hyi. Liian lyhyiden ja laadultaan surkeiden yöunien jälkeen töihin klo 6-14. Onneksi päivä oli tekniikan takkuilun takia erittäin leppoisa, ei tarvinnut pitää kiirettä. Olen siis varastolla töissä, pakkaamossa.

Nyt klo 16 on hyvä huomata, että on (taas) syönyt joka aterialla ihan liian vähän. Liikuntapuoli onneksi tuli ihan hyvin hoidettua töissä ja nyt on jalat taas sen tuntuiset, mitä ne nyt aina on, jos tottumaton seisoskelee töissä 8 tuntia.

Korjasin asian syömällä kaksi ihanaa raikasta kanatortillaa runsaalla salaattitäytteellä. Tiistai on pulkassa.

Keskiviikko 29.4.15
Tämä päivä meni vanhempien luona. Siellä tulee aina syötyä suhteellisen järkevästi ja riittävän usein. Siellä aika ei myöskään kulu pelkästään paikallaan istuskelemalla.

Samalla reissulla rallipäärynä -lempinimen saanut pösöni sai alleen väliaikaisesti iskän alumiinivanteilla olevat kesärenkaat. Kyllä nyt näyttää hienolta! Jossain vaiheessa siis saan kyllä omatkin renkaat, omille alumiinivanteille.

Rallipäärynä ja alumiinivanteet.

Illalla kotona odottikin pakkaaminen, sillä torstaiaamuna koittaa lähtö vapun viettoon. Rallipäärynällä. MP3-soitin on ladattu täyteen musiikkia aux-piuhan kautta autossa nautittavaksi, sillä odotettu ajoaika on n. 5 tuntia. Kun vielä joskus saisi paremmat kaijuttimet, ettei tulisi aina pää kipeäksi musiikin kuuntelusta...

Maanantaina minulla onkin sitten hieronta, lisäksi varmaan töitä muutamana päivänä ja tavoitteena on syödä oikein ja liikkua riittävästi.

Ensi viikkoon ja hyvää vappua!