Tänään purettiin, torstaina jatketaan. Siellä se Honda nyt killuu katonrajassa ilman eturenkaita ja vähän muutakin on irti. Tarkkasilmäiset näkee kuvan oikeassa reunassa sinisen liekin - meneillään mutterin kuumennus, kun se oli/on edelleen pirun tiukassa. Toinen puoli irtosi pitkähkön tappelun jälkeen, eli todistettu on, että ko. mutterin voi saada irti... Hahah.
Meikäläisen voimilla ei mitään mahiksia saada tollasta auki... Ei sillä, että edes tietäisin mitä kaikkea tuolta pitää purkaa! Onneks on iskä ♥ Mä olen vakuuttunut siitä, että mulla on maailman paras iskä. Kyllä, ehdottomasti on.
Huomenna mä aion mennä taas koirien kanssa lenkille. Lisäksi pitää suunnitella amerikkalaistyylisen omenapiirakan leipomista, joka ei siis tapahdu vielä huomenna, eikä ylihuomennakaan. Ja neuloa! (keksin muuten, että lopusta Heritage Silkistä teen Ginkgo Shoulderette Shawlin, jos sitä jää tarpeeksi)
Tähän fiilikseen vois jäädä koukkuun, eikä haittais yhtään!
Oltiin pitkästä aikaa lenkillä Lotan ja Maisan kanssa. Tunnin lenkki ja matkaa kertyi noin 4,4km. Lenkkareiden pohjaan olisi tarvinnut nastat, mutta muuten oli ihan jees, kaaduin vain kaksi kertaa ja nekin ihan lenkin lopulla.
Pääasiassa edettiin kävellen (mun huonon kunnon takia), mutta mentiin pätkiä myös ihan MIELETTÖMÄN kovaa! Jonkin aikaa talsittuamme kiinnitin nimittäin kaksi tismalleen samanlaista remmiä Lotan valjaiden sivulenkkeihin ja sitten mentiin. Ekan pätkän Lotta veti ihan mahtavasti, ihan kuin olis tehnyt sitä aina! Seuraavilla pätkillä meni vähän heikommin, taitaa olla aika rapakunnossa koirakin. Saatiin kuitenkin hyviä pätkiä ja pääsin kehumaan Lottaa niiden aikana. Kotona koira kellahti aika pian keittiön matolle kyljelleen ja näytti aika tyytyväisen väsyneeltä. Lisäksi olen kohtuu tyytyväinen myös siihen, että ekaksi lenkiksi pitkään aikaan Lotalla oli korvat kohtuullisen hyvin tallella ja se malttoi odottaa kun esim. virittelin remmejä uudestaan.
Maisa tyytyi "raahautumaan" perässä juoksupätkillä, mutta kävellessäni se kyllä jaksoi pitää remmin tasaisen tiukalla, kuten aina. Kotona mummelikoira jaksoi vallan mainiosti haukkua, kun miehen isä tuli kotiin hetki lenkiltä palaamisen jälkeen. Mistä sillä aina riittääkin tota energiaa? Lotta kieltämättä kuluttaa lenkillä suurimman osan energiasta kaikenlaiseen intoiluun ja käy hirveillä kierroksilla koko lenkin ajan, kun Maisa vaan puksuttaa tyynenä eteenpäin.
Loppuun vielä pätkä videota, jossa tosin mentiin ihan kävellen. Täytys koittaa kypäräkamera virittää jotenkin, että saisi kuvattua ilman käsiä... ja myöskin ilman kypärää. Kypäräkamera sietää kylmää, kuvaa paremmalla laadulla, kestää pudottamista/kaatumista kameran kanssa ja niin edelleen... Linssissä on myös laajakulmaa, joten kuvasta näkee enemmän. Tämä siis kuvattu Canonin pokkarilla, josta loppui kylmässä akku heti alkuunsa...
Tänään keräilin pöydällä seikkailleita helmirasioita muiden joukkoon - kirahvipussukkaan! Samalla tulin napanneeksi kuvan. Pussukka käy kyllä ahtaaksi, kun löydän loput helmeni jemmasta, joka sijaitsee tuntemattomassa paikassa. Täytyy tehdä uusi pussukka helmijutuille, että sekä helmet, että pihdit mahtuvat.
Olen ajatellut kokeilla korujuttuja. Helmien lisäksi myös ketjut kiinnostavat ja niitä on tullut käsityökoulu Näpsässä tehtyäkin - en sietänyt sitä lenkkien sahaamista, mutta onneksi niitä saa ostettua valmiina! Korujen lisäksi voisi tietysti tehdä kännykkäkoruja (joita käytän kaikkialla paitsi kännykässä) ja neulojan tärkeitä apulaisia, silmukkamerkkejä.
Pussukoita olen ajatellut tehdä ihan myytäväksi asti, kunhan nyt vain saisin kehitettyä muutaman hyvän mallin ja koon sitä varten. Ja itselleni tarvitsisin monta neulepussukkaa, isomman kynsilakkapussukan, sen aiemmin mainitun helmipussukan, penaalin ja sitten vielä muutaman ihan kunnon laukunkin - pienen ja isomman. Lista vain kasvaa...
Heritage Silkillä ja minulla on lieviä erimielisyyksiä
Heritage Silk on sotkussa ja neulominen tuntuu tahmaiselta. Voihan käppyrän käppyrä! No, en luovuta, en sitten niin millään. Ainoa vaan, että lanka ei suinkaan lopu tämän yhden neulomuksen valmistuttua, vaan lopustakin täytyisi neuloa jotain!
Lisäksi halusin jakaa teille persikkakiisselin ohjeen, jonka nappasin kameralla jostain lehdestä. En tietenkään tajunnut katsoa mikä lehti se oli. Äitini oli tehnyt sitä sopivasti, kun käväisin ja pääsin toki maistamaan. Oli hyvää, täytyy tehdä joskus itsekin, oli kuulemma aika simppeli tehdä. Kuva avautuu suuremmaksi klikkaamalla, kuten aina :)
Se näyttää vähän joltain merikasvilta, mutta on kiva. Ja kyllä, siedän vallan hyvin 7-veikkaa kaulallani - toisin kuin otsallani, joka on älyttömän herkkä. Lanka tuli aikalailla kulutettua loppuun ja langanpäätkin tajusin päätellä heti kuvan ottamisen jälkeen...
Nyt otin puikoille (uusille KnitPro Karbonz -puikoille siis) Heritage Silkkiä, mutta takkuisesti alkanut yhteistyö ko. langan kanssa ei jatkunut kovin ruusuisesti. Keriessä käytin tosiaan kolmisen tuntia sotkeentuneen langan selvittelemiseen. Neuloessa lanka on liukasta kuin saippua, mutta ei silti tahdo liikkua puikoilla, minkä lisäksi se menee neuloessa solmuun (neulon kerän kumpaakin päätä eli sisältä ja ulkoa). Onhan se unelmaisen pehmeää, mutta saattaa olla, ettei heti tule ostettua lisää... Toivon hartaasti, että saan neulomuksen ongelmista huolimatta ajoissa valmiiksi.
Huomenna onkin Lankamaailman miitti, jonne Heritage Silk ei lähde mukaan. Ei ikinä. En mene sinne muiden sekaan kiroilemaan tuon langan kanssa, vaan mukaan lähtee Nalle kukkaketo & melkein valmis kauluri. Niin, jos löydän siihen oikeat puikot ja kaapelin aamulla...
Tänään oli työnhakukurssin vika päivä ja käytiin sitten lopuksi keilaamassa! Oli kivaa ja rannekaan ei pahasti ole (vielä) ruvennut kiukuttelemaan. Ja mikä parasta, huomenna ei tarvi mennä mihinkään! Ehdin ehkä siivota, pestä pyykkiä, värjätä lankaa ja ehkä jopa kuntoilla? Ja aloittaa yhden neuletyön, jolla alkaa olla aika kiire! Todellisuudessa en ehkä tee näistä mitään, mutta toivossa on hyvä elää...
Kuvasta kiitos yhdelle kurssilaiselle. :) Oli tosi mukava porukka ja kivoja ohjaajiakin, vaikka parina ekana päivänä olin sitä mieltä, että en tule viihtymään. Onneksi mä en niin jää kiinni siihen ensivaikutelmaan - jos jäisin, takertuisin ensimmäiseen mielikuvaan, olisin montaa kaveria ja yhtä erittäin hyvää ystävää köyhempi.
