Persoonallisuustesti ja urheilua

Käytit testin tekemiseen 6 minuuttia 26 sekuntia.

26% (5/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

10% (2/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

48% (11/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

33% (8/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

Tein Eysenckin persoonallisuustestin ja tulokset näette yllä.

Psykoottisuus on kyllä ihan oikein eli kaikista vähäisin, vaikka rakas tuleva anoppini erään kivan pikku riitamme aikana oli kovastikin sitä mieltä, että olen juurikin tuollainen, kuin psykoottisuuden kuvauksessa sanotaan. Tosiasiassa mä pystyn vallan hyvin kuvittelemaan, miltä jossain tilanteessa olevasta ihmisestä tuntuu, eli esimerkiksi pystyn kuvittelemaan, millainen suru ja tuska jollekin olisi, jos hänen lapselleen tapahtuisi jotain - siitä huolimatta että en itse pidä lapsista. Eri asia on sitten, miten suhtaudun. Ei se, että voi kuvitella ja samaistua, tarkoita, että välttämättä silti reagoisi tilanteeseen odotetulla tavalla.
          Sellainen pieni loppuhuomautus tähän vaan, ihan vinkkinä ihmisille, jotka riitelevät mun tai ihan kenen tahansa kanssa: jos alat räyhätä syyttä suotta, antamatta mahdollisuutta fiksulle keskustelulle ja syytät ties mistä, niin toisen osapuolen on silloin hiukan vaikea olla kovin myötätuntoinen, joustava ja epäitsekäs. Rauhallinen keskustelu on oikeasti todella paljon fiksumpi kommunikointikeino kuin riitely ja huutaminen.

Ulospäinsuuntautuneisuus on ihan oikeassa paikassa myöskin. Mä en ole kovin ulospäinsuuntautunut ihminen, noin niinkun tuntemattomien silmin. En tykkää juhlimisesta enkä tuntemattomien ihmisten keskelle joutumisesta. En myöskään ole mikään paras esimerkki siitä, miten kavereihin pidetään aktiivisesti yhteyttä ja silleen. Tästä huolimatta sukulaiset ja ystävät on mulle valtavan tärkeitä. Kyllä, juuri te siellä, jotka ehkä luette joskus blogiani, olette mulle ihan super tärkeitä, vaikka en aina sitä muistaisikaan osoittaa.
         Nykyään olen tullut paljon ulospäinsuuntautuneemmaksi. Uskallan vaihtaa muutaman sanan, jos törmään koirien kanssa ulkoillessani johonkin ihmiseen, joka vaikkapa sanoo koirista jotain. Viimeksi eilen moikkasin metsässä nuorta naista, joka oli ihan yksin liikkeellä. Siis siellä ihan keskellä metsää. En mä normaalisti moikkaile ihmisille. Ja kun tulee toinen koiria ulkoiluttava ihminen vastaan, olen kykeneväinen kertomaan, että pienempi otus ei oikein tykkää muista koirista, mutta isompi tulee kaikkien kanssa toimeen, vaikka toinen ei mitään sanoisikaan. Lankakaupassa saatan vaihtaa muutaman sanan kassan kanssa ostoksia kassiin sulloessani. Hymyilen ja sanon kiitos. Voisin jopa todeta, että musta alkaa vihdoin tulla tässä mielessä ihan normaali ihminen.

Valheasteikkoa naureskelin itsekseni. Ai että mä annan itsestäni terveemmän ja "normaalimman" kuvan kuin mitä olen? Voi kuulkaa, mä annan mielelläni itsestäni ihan just eikä melkeen realistisen kuvan - ai ai kun on taas ranteet kipeet ja voi voi ja au au ja niin edelleen. Niin, se realistinen kuva musta ei tosiaan mikään ruusuinen ole. Joku asia on aina huonosti, esimerkiksi nyt maha on taas vaivannut oikein urakalla, nivelet sen sijaan on olleet ihan hyvät jonkin aikaa. En mä ole mikään mallikappale täydellisestä ihmisestä, enkä näe siinä mitään ongelmaa - mä olen mä ja jos en kelpaa jollekin tällaisena, se ei ole mun murheeni.

Neuroottisuus... Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto. No osan voin allekirjoittaa, osaa en. Ahdistunut en oo ollut vähään aikaan. Masentunut en oo ollut kuin ihan vähän joskus teinivuosina. Syyllisyyttä en oo juurikaan tuntenut, koska ei ole ollut aihetta. Erityisen alhainen itsetuntokaan mulla ei enää ole.
          Huolestunut olen vähäsen silloin tällöin, viimeksi tänään omasta terveydestä. Mielialan vaihtelusta en osaa paljoa sanoa, mutta mies varmaan sanoisi, että mun mieliala vaihtelee ihan miten sattuu. No, ei kai sentään ihan, mutta nyt olen ollut muutamana päivänä aika ärsyyntynyt monista asioista.

************

Tuli laskettua samalta sivustolta löytyvällä laskurilla Painoindeksi (BMI) kuvitellulla painolla, joka on ihan hatusta vedetty, 65kg. Todellisuudessa mä en tiedä mitä painan, koska vaaka on ainakin yli vuoden verran ollut kauhistus. Tänään voisin kyllä yrittää uskaltaa, koska viikon verran olen liikkunut enemmän ja syönyt vähemmän. Olisi kuitenkin kiva tietää se ns. aloituspaino, mistä lähden liikkeelle.
          Viimeksi joskus ehkä pari vuotta sitten, kun punnitsin itseni, olin muistaakseni laihempi ja puolen kilon päässä 60 kilosta. Pituuskasvun loputtua olen kyllä painanut noin 54 kiloa, mikä on ihannepaino mun pituiselle ihmiselle ja tavoitteena nytkin siis.

Tumblrista löysin seuraavia kuvatuksia, joita voisin hyödyntää... Varsinkin kuukauden mittaiset "haasteet" kiinnostavat. Voisinkin aloittaa vaikka heti tänään! Ehkä kursin itselleni näistä jonkun yhdistetyn jumppakalenterin, että menee lepopäivät kaikissa samoin.

"Lankku", tehokas liike!
(mies kokeili ekaa kertaa ikinä ja pysyi asennossa heti 3 min)

Käsittääkseni nää olis niinkun punnerruksia... väärä kuva yläreunassa!
(en oo koskaan tehnyt yhtään "oikeaa" punnerrusta)

Kyykkyyn-ylös, yllättävän raskas liike oikeasti!
(muistan kuinka vihasin tätä peruskoulussa, kun oli niin raskas)

Ei sitten muuta kun liikunnan iloa ja seuraavaan kertaan, rakkaat lukijat :)

Haaste: 30 asiaa minusta

Criselda haastoi minut! Ensimmäinen haasteeni ikinä! Jee! :)

"Tylsän päivän pelastaa taatusti se että laittaa aivot kunnolla hommiin ja yrittää keksiä 30 julkaisukelpoista asiaa itsestään kerrottavaksi muille, elämääkin vaikeampi tehtävä. Kokeilla kannattaa aina!"

1. Tykkään täyttää kaavakkeita ja kyselyitä ja keksiä itsestäni turhaa kerrottavaa
2. Minulla on ollut lemmikkinä ainoastaan kaloja (jotka olivat kuolettavan tylsiä)
3. Lempivärini on turkoosi
4. Lempikoirarotuni on belgianpaimenkoira tervueren
5. Lempikissarotuni on norjalainen metsäkissa
6. Mulla on lähtenyt kerran yläasteella niskasta nikama paikaltaan (siis mennyt väärään asentoon)
7. Harrastin ratsastusta n. 6 vuotta
8. Lempilankani ovat 100% merinovilla ja 100% puuvilla ja puuvilla-bambu-sekoitteet
9. Frostdanger on oma epävirallinen käännökseni hallanvaarasta
10. Harrastin Näpsä-käsityökoulua 10 vuotta, 2. luokkalaisena aloitin
11. Minulla on ihana mies, jonka kanssa olen viihtynyt nyt yli 3,5 vuotta ja sitä ennen en ole tosiaan seurustellut kertaakaan
12. Mulla on 278,8 kerää lankaa, joiden yhteispaino on n. 19,6kg (16.11.12)
13. Olen erittäin kiinnostunut eläinten elekielestä (koirat, hevoset) ja koirien raakaruokinnasta
14. Olin yläasteella jonkinlainen wannabe-hevari, mutta en silloin(kaan) meikannut
15. Mulla on ollut silmälasit 3. tai 4. luokalta asti ja siis en tosiaan näe kauas ilman laseja
16. Päätin olla värjäämättä hiuksiani, kun 6. luokan keväällä ne värjäytyivät ruskean sijaan tumman oransseiksi
17. Lempikarkkini on valkosuklainen Toblerone, kaikki muut Tobleronet on pahoja
18. Nuorena tykkäsin bullterriereistä
19. Olen ollut nyt lähes vuoden kihloissa
20. "Jos sen voi tehdä itse, se täytyy tehdä itse" (koskien kaikkea koirien varusteista auton korjaamiseen)
21. Jos luen jotain, muhun on lähes mahdoton saada mitään yhteyttä (kysykää vaikka mieheltä!)
22. Mä olen aika suvaitsevainen ihminen - kaikki tummaihoiset ei ole rikollisia, rakkaus on ihana asia sukupuoleen katsomatta (vaikka itse olen hetero) ja niin edelleen
23. 90-luvun Civicit on ehdottomasti mun lempiautoja
24. Orkideat on ainoita kasveja, jotka saan pysymään hengissä, mutta haaveilen sitruksesta
25. Mä en pidä lapsista
26. Mä en tiedä haluanko mä koiran vai en
27. Mulla on ihan liikaa tavaraa
28. Mä olen vasenkätinen
29. Mä olin 18,5v kun mä oikeasti opin neulomaan ja virkkaamaan, vaikka tietysti peruskoulussa oli pakko neuloa - olin sillon ihan surkea neulomaan ja vielä surkeampi virkkaamaan
30. Meidän asunto on ollut remontissa noin 1,5 vuotta

Siinäpä niitä oli. Huhhuh. Oli kyllä välillä kerrassaan mahdotonta keksiä listaan juttuja!

Operaatio Lotta ilman taustaa

Joo, blogissa on uusi otsikkokuva, mutta siitä puuttuu jotain oleellista, nimittäin LOTTA! Kyllähän Lotta nyt on pakko olla blogissa hyvin esillä! Mun paras koirakaveri  :)

Olen myös uudistanut blogin sivuja, tein (taas) koirillekkin ihan oman sivunsa.

Otsikkokuva nyt

Koska hyvissä blogeissa on aina hienoja, hyvin rajattuja kuvia, haluan mäkin sellaisia. No niitä on tuossa otsikkokuvassa jo muutama. Nyt rajailenkin Lotan kuvaa - ainoa vaan, että tuollaista karvahapsuotusta on pirullisen hidas ja vaikea rajata irti taustastaan.

Häiriintykää pinkistä taustasta ihan vapaasti...

Tuossa kuvaa tämän hetkisestä tilanteesta. Pinkki tausta on siksi, että siitä erottuu takuulla sekä koiran väri että taustan väri ja jostain syystä tällä hetkellä kestän jopa katsella tuota tummaa pinkkiä.

Saa nyt nähdä mihin rajattu Lottis sitten tulee blogissa, mutta kyllä se johonkin tulee. Ehkä teen jonkun hienon taustakuvan tai tungen sen otsikkokuvaan tai... No oli miten oli, blogin otsikkokuvakin muuttuu tässä hässäkässä vielä (teksti pysyy, kuville täytyy keksiä jotain) ja tuo kamala taustakuvakin heitetään menemään ihan pikapuoliin.

************

Tänään oltiin 1h 20min lenkillä. Lähdettiin kävelemään yhteen suuntaan ja tien päässä suunnattiin metsään. Siellä puolisen tuntia (koirat vapaana) poukkoiltuamme tupsahdimme takaisin tielle ihan toisessa päässä sitä isoa metsäaluetta. Olin ajatellut, että kiersimme ympyrää, mutta ehei, olimme kulkeneet metsän halki. No, tutulla tiellä oltiin jokatapauksessa, joten ei sen nyt niin väliä! Tällaiset päättömät metsäretket on hauskoja. Loppumatkasta eli tiellä sitten vielä vähän juostiinkin.

Voi kun olisi kännykkä, johon saisi Sports trackerin, niin saisi vähän tarkempia tietoja matkasta, ajasta, nopeuksista, kalorien kulutuksesta yms yms. Onhan tuossa mun Nokia C5-kapulassa GPS, mutta ei siihen mitään tuollaisia hienoja sovelluksia saa. Kaikissa edistyksellisemmissä puhelimissa on sitten se huono puoli, että akku kestää vaivaisesti yhden ainoan päivän - no thanks.

Naudan maha kelpasi jälleen molemmille. Hölmö Maisa, kun sitä voi syödä hyvällä ruokahalulla, mutta muut raa'at on ällöä ja hirveetä ja kauheeta ja en syö ja niin edelleen...

Lenkkeilyä ja koirakäsitöitä

Blogi tuntuu jälleen menevän pelottavan koirapainotteiseksi.

Oltiin tänään tunnin lenkillä, minä ja koirat. Juostiin kolme pätkää niin pitkälle kun mä sillä kertaa jaksoin. Maisakin oli tänään ihan intopiukeena juoksemassa, eikä raahautunut perässä sen näköisenä että häntä ei nyt oikeen huvittas juosta. Minäkin jaksoin yllättävän hyvin juosta ja pian toivottavasti jaksan vielä pidempiä ja pidempiä matkoja.

Alkumatkassa, ennen juoksentelua, kaivoin taskun pohjalta kuonopannan, jota ei olla hetkeen käytetty ja voi sitä yhteisymmärryksen ja harmonian määrää! Vähän se härveli taas inhotti Lottaa ja kerran se jäi paikalleen jumittamaan - arvatenkin mä voitin sen vetokilpailun ja päästiin taas eteenpäin. Pientä muistuttelua remmin kireydestä, mutta ei mitään sen kummempaa taistelua. Ah!
         Toi koira ei kyllä mee pilalle millään, mutta ei sen päähän kyllä saa taottua mitään tarpeellistakaan... Että sellanen piilokovis meillä. Saisin nostaa sen vaikka takajaloista ilmaan ja silti se vaan tykkäis musta ja antais koskee mihin vaan ja tehdä mitä vaan. Toi sen luonne on kyllä jotain niin perin juurin kummallista, etten tiedä miten sen selittäisi. Se on samaan aikaan niin alistuva ja arka, mutta kuitenkin kovapäinen siinä mielessä, että se ei jää muistelemaan ikäviä asioita, eikä pahemmin hyviäkään. Lisäks sillä on valtava eroahdistus sisätiloissa, mutta se katoaa täysin kun päästään ulos. Miten se voi olla tollanen?

Kuonopanta kiukuttaa ja lätäköt on kivoja (kevät 2012)

Se vetää ja mä kiellän, nykäsen hihnasta, vedän takasin, nostan sen remmillä taaemmas, pysähdyn, vaihdan suuntaa tai teen mitä vaan, eikä se silti millään koskaan ikinä opi, että vetämisestä seuraa aina jotain tollasta. Kehun remmi löysällä kulkemisesta, eikä se silti ikinä opi, että remmi löysällä kulkeminen on toivottavaa. Nameja koitettu - ei toimi, se ei syö niin suuressa häiriössä kuin mitä kodin ulkopuolella oleminen sille on.

Kuonopantaa se vihaa. Sen kanssa se suostuu sentään toisinaan kulkemaan fiksusti - kunnes se unohtaa ja alkaa kiskoa, muistaa taas ja lopettaa. Sitten se vetää naaman maahan ja hinkkaa sitä, kun kutittaa ja tuntuu inhottavalta. Mutta kai mä sitten kiusaan sitä koko loppuelämän sillä kuonopannalla, kun ei kerran muuten onnistu. Mun sisällä vaan joku ääni huutaa, että sen pitäis oppia kulkemaan remmissä ilman sitä saamarin ärsyttävää vehjettä. Että mussa on joku vika kun en saa sitä oppimaan.

Vetäminen on tosin helpottunut keväästä, jolloin Lotan mielestä ainoa mahdollinen keino päästä eteenpäin oli kiskoa 100% ajasta kuin hullu. Siinä meni kädet rakoille ja koiran hengitys pihisi, kun panta painoi kaulaa, mutta silti oli kiskottava ja vedettävä ja hinattava ihmistä perässä, koska eihän se muuten tulisi sieltä ollenkaan mihinkään. Tällaisten lenkkien jälkeen Lotan silmätkin olivat ihan punaiset, enkä mä voinut sille mitään, kun se vaan kiskoi ja kiskoi.

Mä vaan haaveilen, että meidän lenkkeily olis vielä joskus sellaista, että toi kulkis mun vierellä vaikka ilman remmiä, ottais kontaktia ja kuuntelis mua. Siihen tuskin päästään koskaan.

En mäkään tykkäis pitää tollasta
nenäni ympärillä! (kesä 2012)

Oli miten oli, lenkin jälkeen koirat sai hetken rauhoittua ja sitten oli ruokailun aika. Kalkkunan luutonta jauhelihaa. Lotalle maistui jälleen vallan hyvin, söihän se tota jo eilenkin. Maisalle laitoin puolet purkkiruokaa ja puolet raakaa ja söi se siitä raa'asta osan. Pari kökkärettä oli silti pakko nostaa kupista ja jättää siihen - onneksi Lotta kävi sitten siivoamassa ne parempiin suihin.

Koira-aiheiset tumput puikoilla, aloitettu joskus
keväällä ja vieläkin ne on samassa vaiheessa!

Jottei ihan menisi koiriksi, niin täytyy nyt sanoa, että tänään tuli yksi uusi ja erittäin tarpeellinen neulottava to do-listaan, nimittäin korvaläpällinen solmittava pipo lenkkeilyyn. Tänään jäätyi korvat taas, kun oli ihan vaan normaali pipo päässä ja paluumatkalla tuuli tuli suoraan edestä. Ja näitäkin täytyisi tehdä varmaan ainakin kaksi, nimittäin kylmille ja tosi kylmille ilmoille omansa. Pari kivaa ohjetta onkin jo mielessä...

Nyt kuitenkin takaisin joululahjatehtaan pariin!

Lisää raakaa

Raakaruokintaa on nyt jatkettu Lotan kanssa ja se kelpaa sille ihan uskomattoman hyvin! Sen syömistä ei haittaa merilevät, eivätkä kananmunankuorijauheet. Maisa sen sijaan nirsoilee, joten jatkan sen totuttamista sekoittamalla purkkiruokaan raakaa. Naudan maha menee, mutta muut ei pelkästään.

Muschin esite on hyvä ja tiivis paketti barffauksesta

Heti parissa päivässä oli huomattavissa joitain muutoksia:

Maisaa rapsutellessa huomasin, että se ei ollut enää niin turvonneen oloinen kuin nappuloilla. Läski se on vieläkin, mutta selkeästi siitä oli ylimääräistä nestettä hävinnyt ympäriltä. Se ei höllynyt ja löllynyt enää entiseen malliin.

Lotalla on parempi ruokahalu ja se on jopa alkanut vahtimaan kuppiaan Maisalta silloin, kun siellä vielä on ruokaa. Korvat lähtivät heti paranemaan. Kakka ei ole enää löysää, vaan juuri sopivan kiinteää. Sitä ei myöskään enää näytä tulevan niin paljoa. Lisäksi se on oppinut, että sen pitää istua, ennen kuin ruoka tulee nenän eteen. Se menikin nopeasti perille, ihan parilla toistolla! Energiaa riittää ulkona, mutta se on silti vähentänyt sisällä säheltämistä.

Mä ja Lotta kesällä 2012

Nyt pohdiskelen, että miten saisin pakastimeen vähän tilaa luille. Niitä nuo tarvis! Miehen isä puhui että pyytäisi joiltain tuntemiltaan metsästäjiltä luita ja sehän kyllä kävisi vallan hyvin. Pakkasesta vaan loppuu tila niin äkkiä, kun se on tuollainen jääkaapin alaosassa oleva pieni kaappimallinen.
         Ehkä pitää suostutella anoppi hankkimaan pieni lisäpakastin käytettynä jostain. Se vaan sanoi, että kun heillä joskus oli sellainen, niin se oli täynnä ties mitä - tuskin kukaan kuitenkaan haluaa omia ruokiaan laittaa lihojen ja luiden sekaan, joten se ongelma on hoidossa kyllä. Kyllä tuonne keittiön nurkkaan pöydän taakse hyvin mahtuisi, kun ei pöydän ääressä meillä kukaan syö.

Musch-pötköt pakastimessa (viime kuussa)

Mä vaan haaveilen että...
   a) ostaisin kickbiken (+300e) tai...
   b) tulisi paljon lunta ja saisin jostain ihan normipotkukelkan (0-50e) ...
         ...jotta voisin ulkoiluttaa Lottaa vähän vauhdikkaammin ja se saisi oikeasti purettua energiaansa ja mä saisin liikuntaa ja raikasta ilmaa ja silleen. Se tosin tarttis vetovaljaat, mutta kyllä noilla normivaljaillakin alkuun pääsis, kun ne ei paina sitä pahasti mihinkään. Ja jos osaisin ja viitsisin, niin voisin tehdä sellaiset itsekkin, ihan mallikuvien ja Lotan mittojen mukaan.
         Maisa pitäs siks aikaa jättää kotiin tai pistää lenkille jonkun toisen ihmisen seurassa. Jos sen jättäs kotiin, se huutais. Jos se lähtis ennen mua ja Lottaa, niin Lotta huutais ja panikois. Vaikeeta. Se hyvää puoli kuitenkin on, että jos Lotta ja mä lähdetään ensin, niin Lottaa ei kiinnosta se, että Maisa jää kotiin.

Ihmisen ja koiran jälkiä lumessa vuonna 2009

Tavoitteet vuodelle 2013

Mä olen ihan mahdottoman huono tekemään uudenvuodenlupauksia ja vielä huonompi pitämään niistä kiinni, joten ajattelin tässä jo hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta asettaa itselleni jonkinlaisia tavoitteita ensi vuodelle.


Asunto
- saadaan remontti valmiiksi
- muutetaan
- ei päästetä asuntoa kaatopaikka-kuntoon

Ulkonäkö
- laihdun
- liikun enemmän
- syön terveellisemmin
- lopetan kynsien syömisen
- pukeudun monipuolisemmin

Muu elämä
- saan töitä
- vietän tarpeeksi aikaa kavereiden kanssa
- käyn miehen kanssa Viron lisäksi jollain muullakin reissulla

Käsityöt
- kulutan pois reilusti tyhmiä lankoja
- langan määrä miinuksella vuoden lopussa (nyt 19,6kg)
- opettelen tekemään kirjoneuletta...
- ...ja koukkuamaan
- ...ja 2 sukkaa pyöröllä (varpaasta varteen)
- virkkaan väh. 3 amigurumia
- värjään lankaa
- painan kuvioita kankaalle
- teen yhden ison neulonta-/virkkaustyön (peitto, pitsihuivi, villatakki tms.)

Blogi
- saan enemmän lukijoita (väh. 5kpl)
- teen kiinnostavia, kuvallisia postauksia riittävän usein
- teen ainakin yhden videon blogia varten
- ei yhtään kuukautta ilman postausta

Koirat
- ainoaksi koiratavoitteeksi asetan sen, että koirajutut pysyvät jollain tasolla mukana elämässäni, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan

Ja jos jossain vaiheessa näyttää siltä, että olen ollut riittävän kiltti ja ahkera tyttö, niin saan hankkia itselleni saumurin tai jotain muuta tarpeellista (ja kallista).


About vuoden päästä sitten katsellaan, mitä on saatu aikaan ja mitä ei. Ja asetetaan uudet tavoitteet seuraavalle vuodelle. Yritän olla ahkera, jotta voin sitten sallia itselleni sen saumurin hankinnan. Siihen ei välttämättä vuotta mene, katsotaan nyt.