maanantai 29. elokuuta 2016

Liskoblogi

Liskojutut sai oman blogin, ihan vaan, kun muuten tästä tulisi ihan sekamelska.


Saanko esitellä: Frostheart reptiles

Käykää tykkäilemässä myös facebookissa!




Käykää liittymässä lukijoiksi, jos liskot (edes kuvat) kiinnostaa!

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Liskojuttuja

Liskot voivat hyvin ja jauhomadoistakin on ensimmäiset koppakuoriaiset maailmassa.
Vielä kun saisi jättijauhomadot menestymään, koska Sade ei syö pienempiä...

Jauhomatoja ja niiden koppiksia.

Sade on tyttö. Helppo tunnistaa netin ohjeilla.
Balleriinan elkeet...



Sade on osoittautunut mukavaksi, uteliaaksi ja rauhalliseksi neidiksi. Se on useampaan kertaan käynyt mun kädellä ihmettelemässä, eikä säiky turhasta. Jättijauhomatoja se syö yhden kerrallaan, joten se saa niitä usein, ei nyt ihan joka päivä. Muut ötökät eivät ole tähän mennessä kelvanneet.

Laitan nyt kunnon kuvasaastetta tästä pilkukkaasta neidistä :)





Terraarioprojektejakin on meneillään, yksi isompi ja yksi pienempi. Isomman valmistuessa tulee työn alle seuraava isompi terra. Muovimattoa, dc-fixiä, lasileikkuria, silikonia, reikäpeltiä... Tee-se-itse -ihmisen unelma (ja mähän olen just sellanen).

Kyllä, arvasitte oikein, tämä näyttää lähtevän ihan lapasesta. 5.7. hain kotiin 5v leoskipojan, joka sai nimekseen Sumu. Hänestä tulee ehkä Sateelle puoliso, mutta ainakin yksi naaras pitäisi olla enemmän, että niitä voisi asuttaa samassa terrassa. Nuo jätkät kun tuppaavat kuulemma vähän turhan innokkaasti härnäämään tyttöjä, jos ovat kahdestaan ja sitten tyttö stressaantuu.

Sumu on väriltään ilmeisesti Murphy Patternless. Aloin jo suunnittelemaan, että etsin jostain neidon, jolla on tämä patternless-geeni (ko. väri siis tarvitsee tuon geenin tuplana "näkyäkseen"). Saa nähdä, mistä kaukaa sellaisenkin sitten joskus löytää... Kolmannen voisi ottaa jonkun räikeämmän, täytyy tutkia miten periytyvät. 3 + 1 -porukka kuulostaisi aika kivalta.

Sumu vielä kuljetuslaatikossaan.

Lisäksi sinikieliherra Shaskar "Sakke" tulee mulle pariksi kuukaudeksi hoitoon. Kunhan saan sillekin terraarion valmiiksi. Tässä riittää kyllä puuhaa! Sumu siis muuttaa siihen nyt työn alla olevaan ja Sakke sitten siihen, jossa Sumu on nyt. Ja sitten se pikkuterra tulee ihan varaterraksi / mahdolliseksi poikasterraksi jollekin joskus (jos vaikka ensi keväänä tulis jotain suomuvauvoja). Myös Sateen nykyinen terra pitäisi joskus laittaa kuntoon, kun nyt se on vain nopea viritelmä.

Shaskar viihtyy hupussa :D

Mulla on nyt jo ihan hurjasti lisää liskokuvia, joten näitä tulee nyt tänne kyllä lisää! Yritän saada myös terraarioprojekteista jotain järkevää kuvallista selostusta aikaiseksi. Myös ihan muita käsityöjuttuja olis postattavana odottelemassa kuvien editointia... Huhhuh!

Mistä aiheesta te lukijat haluaisitte kuulla? Kommentoikaa! :)

Lisäsin myös uuden sivun, jossa lyhyet esittelyt liskoistani.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Suomukavereita

Herranen aika miten kauan on aikaa edellisestä postauksesta!
Yritän ryhdistäytyä... Jos ei muuta, niin laittamalla kivoja kuvia.

Sabia on elellyt tyytyväisenä mun luona maaliskuusta lähtien ja olen ollut kovin tyytyväinen. Persoonallinen neiti, joka keksii kyllä vähän väliä kaikkea jännittävää terrassaan - kyllä tulee ihan tosissaan naurettua sen toilailuille.

Sabia 29.6.2016 (tässä väritys ehkä realistisimmillaan)

12.4.16

14.4.16

Unten mailla 18.4.16

Tässä nyt jotain kuvaa Sabian tämänhetkisestä asumuksesta. Tarkoitus on saada sille myöhemmin isompi terra ja enemmän kaikenlaisia virikkeitä ja sisustusmateriaalia. Vastoin netin lajikuvauksia, nämä tyypit kiipeävät ihan kaikkialle minne vain pienillä töppöjaloillaan pääsevät ja mulla onkin muutama kippurapuu ja jyrsijöille tarkoitettu puusilta odottamassa...


Elämä yhden koiran ja yhden liskon omistajana tuntui mukavalta, mutta sitten kaverille tuli leopardigekko! Ja sitten niitä alkoi näkyä ihan jatkuvasti facebookissa, kaiken maailman herppiryhmien kautta. Jotenkin ajauduin myös leopardigekkojen oman facebook-ryhmään. Hiipi mieleen sellainen haave, että jospa sellaisen hankkisi joskus. Veikeitä otuksia.

Ja yhtäkkiä törmäsinkin facebookkia selatessani ilmoitukseen. Miehelle hankittu lisko olikin erossa jäänyt naiselle, joka (tosi yllättävää) halusi siitä sitten luopua. Hupsista vaan, olikin sitten nouto liskolle ja sen tavaroille sovittu juhannuksen jälkeiselle tiistaille ja niinpä pikkuinen muutti mun luokse. Noin kolmevuotias leopardigekko, oletettavasti naaras. Se sai nimekseen Sade.

Sade ensimmäisenä iltana kotona, vähän ujostutti.
28.6.2016

Sateella oli ollut turvepohja terraariossaan, mitä ei missään nimessä leoskeille suositella. Ne saattavat syödä sitä ja kuolla suolitukokseen. Myöskään mikään muu suuhun mahtuva irtonainen pohjamateriaali ei käy. Lisäksi sen wetboksi oli homeessa ja sen vessana käyttämä piilo täynnä ulostetta. Vähän heikot olosuhteet ollut, mutta onneksi lisko itse vaikuttaa terveeltä eikä ole edes mitenkään erityisen laihassa kunnossa.
         Sateen mukana tuli ihan valtava terraario, joka ei juuri nyt mulle mahdu mihinkään, joten virittelin sille nopsaa tyhjillään olevan liukuoviterran kuntoon, joka on sekin kooltaan vähintäänkin riittävä. Pohjalle laitoin pari muovimatto-näytepalaa, joita aiemmin sain rautakaupasta ilmaiseksi ja paljaaksi jäävälle osuudelle talouspaperia - väliaikainen ratkaisu, mutta ihan siedettävä.

Sade itse lienee puun takana piilosilla, mutta tässä hänen asumuksensa.

29.6.2016

29.6.2016

Laitan lisää kuvia suomukavereista piakkoin, niitä on nimittäin kertynyt jo aika paljon! Minulla on mm. kuva toissapäivältä, kun Sade uteliaana kiipesi mun kädelle (ja käveli siitä kaikessa rauhassa yli). Meistä on siis jo tulossa kavereita hyvää vauhtia. Ihastuttava, rauhallinen, mutta utelias neiti.

Tässä mietiskelin, saisiko Sabiankin totutettua käsittelyyn samoin... Ensimmäinen mielikuva oli Sabia hyökkäämässä suu auki kohti mun sormiparkoja. Ehkä sitä silti voisi kokeilla, ei se niin kovaa pure. Kai.

Kaiken kukkuraksi miehen skinkkiherra on tulossa pariksi kuukaudeksi hoitoon mulle. Se saa asuttaa Sateen mukana tullutta terraa sen aikaa ja sitten katsotaan, miten näitä puljataan uusiksi.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Toivelista

Synttäreihin ei oo enää kauaa ja kaikenlaisia tarpeita olis taas...

Imuri. Pölypussiton ja koirankarvoista selviytyvä malli olis kiva ja todellakin tarpeellinen, koska tällä hetkellä lainaimuri tuskailee koirankarvojen kanssa epätoivoisesti ja kaipaa jo kotiin takaisin.

Saumuri. Huollettu vanhempi kone olisi täydellinen, halvat markettiromut ei mun käytössä kestä. Monet ompelukoneita huoltavat liikkeet myyvät näitä vanhempia huollettuja koneita, ihan takuun kanssa.

Iittala Teema valkoisia syviä lautasia uupuisi vielä 2-4kpl astiastosta.

Pyöränkuljetusteline auton vetokoukkuun, tulis todella tarpeeseen! Päästäisi parempien pyöräilyreittien varrelle Toscan kanssa reippailemaan.

Pyöränkuljetusteline

Kantinkääntäjä, kehuttu apuväline mun peitetikkikoneelle ja auttaisi hirveästi vaatteiden ompelussa. Kone on Huskylock s21 ja Ompelijanmaailma myy siihen sopivaa kääntäjää. Tää olis ihan super tarpeellinen, takuulla hyvä ja ollut jo pitkään mun "pakko saada" -listalla.

Orbiloc -pantavalo Toscalle, mieluiten keltaisena. Sellainen olis kestävä ja hyvä, paljon kehuja olen näistä kuullut. Monet eläintarvikekaupat myyvät näitä.

Orbiloc

Metallinoutokapula, yllättäen koiratreeneihin. Sellainen keskikokoinen.

Ruutunauhat, edelleen koirarteeneihin, löytynee isommista koiratarvikeliikkeistä kysymällä.


Kirjoja:
Tie tottelevaisuusvalioksi
Ossin ompelukirja
Mekkotehdas aikuisille

Lehtitilauksia:
Ottobre (woman)
Suuri Käsityö

Rahakin kelpaisi, koska haaveena olisi mm.
- koulutuksiin ja kilpailuihin osallistuminen Toscan kanssa
- collieyhdistykseen liittyminen
- tietokoneen hajonneen näytönohjaimen uusiminen (sinnittelen ikivanhalla huonolla näyttiksellä tällä hetkellä)
- kunnolliset juoksukengät - nykyiset on jo hajamispisteessä
- auton pitäminen liikennekunnossa, vakuutettuna ja katsastettuna

Toki esim. S- tai K-ryhmän lahjakortille aina löytyy käyttöä, koska ruokaa on ostettava, mutta muuten kyllä ilahtuisin ihan rahasta rahana.


Tosca:
- syö raakaruokaa eli lihaa, ei ollenkaan teollisia koiranruokia
- tottelevaisuustreeneissä saa viljattomia nameja, esim. Oscarin kalkkunaherkkua jota saa ihan Prismasta, jos haluaa meidän treenejä tukea muuten kuin rahallisesti
- oikeastaan kaikki ei-vinkuvat lelut kelpaa neidille, vinkuvat on toistaiseksi jäähyllä
- ei syö kauppojen kuivattuja luita tms. pureskeltavia, vaan raakaluita pakastimesta

Lisko:
(kyllä, mulla on nykyään sinikieliskinkki, en ole ehtinyt kertoa siitä vielä maailmalle)
- syö herne-maissi-porkkanaa pakastimesta, yhtä tiettyä kissanruokaa ja eläviä jauhomatoja, joten sille on ehkä vähän vaikea ostaa mitään ruokaa...
- on muutenkin kovin vaatimaton ja helppo otus, joka ehkä kaipaa tällä hetkellä vaan paria luonnosta poimittua oksaa ja kiveä terraarioonsa - kun vaan saisin aikaiseksi
- lahjakortti Zoopet:iin (uusi liike Lielahdessa) tai Reptilemaniacsille (Nokialla, nettikauppa) tulisi kyllä varmaan liskon hyödyksi käytettyä, jos ei muuten niin ostaisin niitä jauhomatoja...


Älkää ottako vakavasti. En mäkään ota. Kunhan kirjoittelen.
Seuraavassa postauksessa esittelen valmiin terraarion ja sen asukkaan!

maanantai 29. helmikuuta 2016

Projekti Terraario osa 2

Tiliqua scincoides chimaerea
Tanimbarinsinikieli

Voitteko uskoa miten vaikeaa on löytää ylipäätään sinikieliskinkkiä, saati sitten oikeaa alalajia ja vieläpä naarasta? Niinpäniin. Useampi eläinkauppa on tarkastanut tukuilta, mutta niissä myydään pelkkää eioota. Ja siis kyllä, kasvattajilta tulleita olisivat olleet, jos vaan olisi ollut tarjolla. Ilmoituksia on heitelty ympäri nettiä. Ei yhtään yhteydenottoa.

Tulossa on taas jossain ulkomailla Hammin tapahtuma, jossa kaiken maailman eksoottisia öttiäisiä kaupataan läjäpäin. En ole muuten kovinkaan perillä ko. tapahtumasta, mutta muutama suomalainen sinne matkustava on lupautunut kuljettamaan, jos löydän sieltä liskon itselleni. Eri asia sitten, että löydänkö. Ei noita tunnu mitenkään kymmenittäin olevan tarjolla.

Muutamia viestejä jo laitoin, katsotaan johtavatko ne mihinkään. Myös kahdelle suomalaiselle isolle alan kaupalle laitoin viestit, koska tajusin, etten niitä ollutkaan vielä kokeillut. Ainoalta suomalaiselta kasvattajalta kun en voi liskoa ottaa, sillä se olisi samaa sukua kuin mieheni lisko Shaskar.

Shaskar - se lisko, josta kaikki lähti. Melkoinen persoona.

Vastauksia odotellessa on hyvä miettiä vähän terraprojektia. Pohja on vieläkin liimaamatta ja takaseinää varten hankittu DC-Fix -kalvo kiinnittämättä, joten oikeastaan mikään ei ole edennyt mihinkään. Myös loput tarvikkeet on edelleen tilaamatta. Kasasin juttuja vähän listoiksi, koska... mä nyt vaan satun tykkäämään listojen tekemisestä.

To Do:
- liimaa ja saumaa muovimatto
- liimaa taustakuva
- pese hiekat (mikäli päädyn käyttämään hiekkaa pohjalla, voi olla että alkuun pidän sanomalehtiä, jos saan pienen poikasen)
- keksi lisää sisusteita terraan
- keksi jonkinlainen kansiverkkoviritelmä lasien tilalle

Ostoslista:
- lämpölamppu
- uvb-loisteputki
- vesiastia
- lämpömittarit
- pidempi jatkojohto

Jotta tekeminen ei loppuisi tähän, on parvekkeella jyrsijöiden käytössä ollut pienempi akvaario odottamassa, että irroittaisin hajonneen päätylasin ja korvaisin sen pleksillä, joka on jo valmiina odottamassa. Se on ollut siellä paljon pidempään kuin uskottekaan - jo kauan ennen kuin hankin tuon isomman terran. Se toimi Shaskarin väliaikaisena asuntona muuton takia ja hajosi siis muutossa.

Mietin, että tuohon voisi joskus ottaa jonkun pienemmän liskon, ehkä kiipeilevän, jolloin akvaarioon voisi rakentaa ovet ja käyttää sitä pystymallina. Olen nimittäin kerran sellaisen rakennellut exälleni lähes samanlaiseen akvaarioon madagascarin päivägekkoa varten. Tai vaihtoehtoisesti säästän tuon mahdollisia sinikielivauvoja varten.

Pitäkää peukkuja, että suomukaveri löytyisi jostain!

lauantai 27. helmikuuta 2016

-5,1kg

Tosca on ollut mulla alle kaksi kuukautta.
Sinä aikana multa on huomaamattani lähtenyt 5,1 kiloa painoa.

Viimeisen 2,5 viikon aikana on näistä lähtenyt 2,6 kiloa, mikä on jo ehkä vähän turhan suuri vauhti. Ja tämä siitä huolimatta, että olen syönyt kuin possu - uunimakkaraa, jäätelöä, kakkua... Papan nimipäiväkahvit ynnä muuta. Myös salilla käynnit on erinäisten syiden takia jääneet vähiin, ehkä 2 tai 3 kertaa tuon 2,5 viikon aikana ehtinyt salille.

Kiitos, Tosca ♥

Kyllä sen huomaa, että hyvin satunnaisten lenkkeilyjen sijaan ulkona tulee käytyä kolmesti päivässä, joista yksi vähintään tunnin mittainen. Ja koska koira, siirryn pois mukavilta auratuilta kävelyteiltä rämpimään pieniä tai olemattomia polkuja keskelle metsää. Lumi tekee metsäretkistä varmaan tuplasti raskaampia.

Kunnon kohoamisen on myös huomannut selvästi, kun olen pieniä pätkiä juossut. Jaksan pidemmälle kuin ennen! Kuntosalilla alkulämmittelyssä syke ei kohoa crosstrainerilla lähelle kahtasataa, vaan pysyy järkevissä lukemissa, joten jotain on silläkin tasolla tapahtunut. Kunhan lumet sulavat, päästään Toscan kanssa ihan oikeasti treenaamaan juoksemista (ja ehkä canicrossiakin - vetovaljaat ja vyö löytyy, vain sopiva joustoremmi puuttuu niiden välistä). Kenkähyllystä puuttuu nastapohjaiset juoksukengät, joten vielä en lähde tuonne liukastelemaan.

Tosca itse treenaa takapään lihaksia kiipeilemällä.

Olen ihan oikeasti hämmentynyt. Yli viisi kiloa on lähtenyt ihan itsestään. Kohtahan mä painankin jo alle 70 kiloa, josta on sitten enää 15 kiloa matkaa tavoitteeseen. Tällä vauhdilla tavoite häämöttäisi jo puolen vuoden päässä, mutta ehkä pyrin mielummin laihtumaan vähän hitaammin. Jos kroppa nyt sattuu suostumaan yhteistyöhön siltä osin. Pääasia kai, että suunta on oikea.

Ainakaan ei tarvitse pelätä, että tällä kertaa elämänmuutos ei jäisi pysyväksi. Tosca ei nimittäin ole lähdössä multa mihinkään ja sen kanssa on ilo liikkua ja touhuta. Ehkä mun olisi syytä vähän tarkistella syömisiäni terveellisempään suuntaan, pikkuhiljaa, mutta muuten asiat menevät ihan oikeaan suuntaan.

Peilikuva ei edelleenkään varsinaisesti miellytä. Olen oppinut tulemaan toimeen sen kanssa, joten suurempaa ahdistusta se ei aiheuta. Mutta jospa sitä huomenna ehtisi tokotreenien lisäksi myös kuntosalille. Eiköhän se peilikuvakin siitä ala hiljalleen muuttua, kun läskiä lähtee ja lihaksia tulee.

Käykäähän myös koirablogin puolella katsomassa!
Siellä on taas kuvia ja videota ja vähän kai jotain tekstiäkin niiden välissä ;)
LilySlim Weight loss tickers