Suomukavereita

Herranen aika miten kauan on aikaa edellisestä postauksesta!

Yritän ryhdistäytyä... Jos ei muuta, niin laittamalla kivoja kuvia.

Sabia on elellyt tyytyväisenä mun luona maaliskuusta lähtien ja olen ollut kovin tyytyväinen. Persoonallinen neiti, joka keksii kyllä vähän väliä kaikkea jännittävää terrassaan - kyllä tulee ihan tosissaan naurettua sen toilailuille.

Sabia 29.6.2016 (tässä väritys ehkä realistisimmillaan)

12.4.16

14.4.16

Unten mailla 18.4.16

Tässä nyt jotain kuvaa Sabian tämänhetkisestä asumuksesta. Tarkoitus on saada sille myöhemmin isompi terra ja enemmän kaikenlaisia virikkeitä ja sisustusmateriaalia. Vastoin netin lajikuvauksia, nämä tyypit kiipeävät ihan kaikkialle minne vain pienillä töppöjaloillaan pääsevät ja mulla onkin muutama kippurapuu ja jyrsijöille tarkoitettu puusilta odottamassa...

Elämä yhden koiran ja yhden liskon omistajana tuntui mukavalta, mutta sitten kaverille tuli leopardigekko! Ja sitten niitä alkoi näkyä ihan jatkuvasti facebookissa, kaiken maailman herppiryhmien kautta. Jotenkin ajauduin myös leopardigekkojen oman facebook-ryhmään. Hiipi mieleen sellainen haave, että jospa sellaisen hankkisi joskus. Veikeitä otuksia.

Ja yhtäkkiä törmäsinkin facebookkia selatessani ilmoitukseen. Miehelle hankittu lisko olikin erossa jäänyt naiselle, joka (tosi yllättävää) halusi siitä sitten luopua. Hupsista vaan, olikin sitten nouto liskolle ja sen tavaroille sovittu juhannuksen jälkeiselle tiistaille ja niinpä pikkuinen muutti mun luokse. Noin kolmevuotias leopardigekko, oletettavasti naaras. Se sai nimekseen Sade.

Sade ensimmäisenä iltana kotona, vähän ujostutti.
28.6.2016

Sateella oli ollut turvepohja terraariossaan, mitä ei missään nimessä leoskeille suositella. Ne saattavat syödä sitä ja kuolla suolitukokseen. Myöskään mikään muu suuhun mahtuva irtonainen pohjamateriaali ei käy. Lisäksi sen wetboksi oli homeessa ja sen vessana käyttämä piilo täynnä ulostetta. Vähän heikot olosuhteet ollut, mutta onneksi lisko itse vaikuttaa terveeltä eikä ole edes mitenkään erityisen laihassa kunnossa.

         Sateen mukana tuli ihan valtava terraario, joka ei juuri nyt mulle mahdu mihinkään, joten virittelin sille nopsaa tyhjillään olevan liukuoviterran kuntoon, joka on sekin kooltaan vähintäänkin riittävä. Pohjalle laitoin pari muovimatto-näytepalaa, joita aiemmin sain rautakaupasta ilmaiseksi ja paljaaksi jäävälle osuudelle talouspaperia - väliaikainen ratkaisu, mutta ihan siedettävä.

Sade itse lienee puun takana piilosilla, mutta tässä hänen asumuksensa.

29.6.2016

29.6.2016

Laitan lisää kuvia suomukavereista piakkoin, niitä on nimittäin kertynyt jo aika paljon! Minulla on mm. kuva toissapäivältä, kun Sade uteliaana kiipesi mun kädelle (ja käveli siitä kaikessa rauhassa yli). Meistä on siis jo tulossa kavereita hyvää vauhtia. Ihastuttava, rauhallinen, mutta utelias neiti.

Tässä mietiskelin, saisiko Sabiankin totutettua käsittelyyn samoin... Ensimmäinen mielikuva oli Sabia hyökkäämässä suu auki kohti mun sormiparkoja. Ehkä sitä silti voisi kokeilla, ei se niin kovaa pure. Kai.

Kaiken kukkuraksi miehen skinkkiherra on tulossa pariksi kuukaudeksi hoitoon mulle. Se saa asuttaa Sateen mukana tullutta terraa sen aikaa ja sitten katsotaan, miten näitä puljataan uusiksi.