Jojoilua

Taas vähän painonhallinta- ja liikunta-asiaa...

Painoni on ehtinyt olla alimmillaan jo 67,1kg (4.4. eli pari viikkoa nielurisaleikkauksen jälkeen) ja sitten se nousi jo 69,5 kiloon asti (6.5.), pudoten 2 päivässä 68,4 kiloon (8.5.). Siitä se nousi 69,0 kiloon (18.5.) ja on nyt taas sen samat 68,4kg (23.5.). Ei käy päinsä.

Tässä vielä pidemmältä ajalta ja selkeämmin esitettynä:
71,0kg (6.3.)
71,5kg (25.3.)
67,8kg (1.4.)
67,1kg (4.4.)
69,5kg (6.5.)
68,4kg (8.5.)
69,1kg (18.5.)
68,4kg (23.5.)

Että onhan se nyt tietysti maaliskuusta pudonnut, mutta sen jälkeen ollut vähän tällaista jojoilua havaittavissa. Täytyy yrittää ryhdistäytyä.

Ikkunalaudalla kasvaa chilin alkuja. Terrassa riehuu sinikieliskinkki Shaskar (hoidossa mulla). Lenkillä ja töissä on tullut käytyä. Vaatehuoneen ja muiden tavaroiden raivausta aloitettu. Että kyllä täällä jotain tapahtuukin!

Ryhdyttiin kämppiksen kanssa osin rahallisista ja osin terveydellisistä syistä boikotoimaan mm. roskaruokaa, limuja, mehuja, energiajuomia, sekä makeita ja suolaisia herkkuja. Kämppiksen lakkoon kuuluu vielä joitain muitakin asioita jotka ei koskettaneet mua. Heti lipsuin, kun oli neulemiitti kahviossa ja en ollut syönyt edes aamupalaa. Mutta kyllä tämä tästä!

Ns. herkkulakon lisäksi tein itselleni lupauksen, nyt näköjään julkisesti:

Ennen syyskuun alkua:
- pystyn juoksemaan läheisen lenkkipolun ympäri kerralla
- painan alle 65 kiloa

Toivon tietysti että nämä tavoitteet saavuttaisin jo paljon aikaisemminkin, mutta onpahan joku takaraja. Sen voittaminen etukäteen on vielä suurempi ilo, kuin päästä juuri ja juuri tavoitteeseen, joten miksi ei.

Nyt pystyn juoksemaan vain pieniä muutaman kymmenen metrin matkoja maksimissaan. Isä sanoi, että tuon lenkkireitin yhden kierroksen pituus on 700m, mutta aion tarkistaa asian seuraavalla lenkillä sports trackerilla.
         Samalla saan vertaamista varten ajan ylös - kauanko yhteen kierrokseen kuluu aikaa nyt ja kuukauden päästä? Pääsenkö joskus kaksi tai jopa kolme kierrosta samassa ajassa kuin nyt yhden?

Ja jos nyt lopullisia tavoitteita mietitään, niin ennen ensi vuoden kesää aion olla normaalipainoinen, ainakin hyvin hyvin lähellä tavoitettani ja paljon paremmassa fyysisessä kunnossa kuin nyt. Siitä sitten jatketaan toki ylläpitoa ja kunnon ja muun parantamista.

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä.
Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa.

Päiväni kuvina

Nää on aina kivoja, eiks vaan?

KIRJOITETTU PERJANTAINA 8.5.15

1. Pakollinen selfie.

2. Painoni tänään. Kahdessa päivässä hukattu kokonainen kilo johonkin. Nestettä ehkä suurimmaksi osaksi? Ja olo on mainio, kuten eilenkin!

3. Tulostin seinälle päivän ruokailujen suosituskalorimäärät ja kyhäsin sen ympärille vähän muutakin. Syö sopivasti, juo vettä ja liiku - pettämätön resepti!

4. Aamupala. Tasan ohjeen mukainen 309 kcal. Kolmen munan munakokkeli, mukana puoli desiä kaurakermaa ja paistamiseen nökäre voita. Lisäksi mausteita.

1. Ompelua. Äitienpäivälahjaa...

2. Se on kesä nyt!

3. Oman pösön tuttu ratti. Lähdin vanhempien luo.

1. Onneksi äiti ei ollut vielä ehtinyt myydä vanhaa nahkatakkiani, koska se mahtuu mulle jälleen! Jouduin tosin kaivamaan sen myytävien vaatteiden laatikosta...

2. Pesin yhteensä 3 koneellista pyykkiä päivän aikana - mulla ei ole vielä omaa pyykkikonetta ja taloyhtiössä ei ole pesutupaa, joten käyn toistaiseksi hyödyntämässä vanhempien pesukonetta.

3. Lisää nahkatakkiselfieitä...

4. Jouduin vanhempien pösön rattiin, kun kävin heittämässä heidät kaupungille. Tällä autolla opettelin ajamaan ja ajoin inssinkin. Silti se on kaikista autoista vähiten mun tassuihin sopiva. Onneksi illasta pääsin taas ajamaan omalla rallipäärynälläni.

Ja sitten yksi asia, josta ei ole tuoretta kuvaa...

Honda Civic -94 ♥

Näin juuri tällaisen kaupungissa. Saattoi jopa olla minun vanha rakas purkkini, mutta en nähnyt riittävän läheltä ja nyt harmittaa, kun en lähtenyt sen perään ajamaan. Sitä autoa on ikävä, ihan tosissaan. Vain yksi voi olla ensimmäinen...
Kuva on syksyltä 2012

Seuraavassa postauksessa näette, mitä tein äitienpäivälahjaksi!

Oho hupsista

HUOM: kirjoitettu edellisenä päivänä.

"Hyvin tää menee omalla painollaan, en mä ole ainakaan lihonut..."

Joo. Olin yhdessä vaiheessa jo 67,1kg, 10pvän paaston jälkeen. Siihen tuli puoli kiloa päälle, varmasti ihan nesteiden palautumisena. Miksi mä sitten nyt painan 69,5kg?! (tosin on myös turvonnut olo, mutta ei siitä millään kahta kiloa tule)
          Joo eli ei mene omalla painollaan, täytyy kytätä ja vahtia syömisiä. Tämä hyvin selvä. En mä ole vielä oppinut. Ja nyt ei muuta kuin eteenpäin. Kirjaimellisestikin! Tänään tullut taas istuttua ihan liikaa. Onneksi töissä joutuu seisomaan ja kävelemään. Vaikka se ei ole fyysisesti raskasta (varaston pakkaamotyö), on se kuitenkin aktiivisuutta. Ihan eri asia kuin istumatyö.

69,5 kilon kanssa kiloklubi sanoo, että tavoite on saavutettavissa 35 viikossa. 35 viikon päästä on tammikuun alku. Alunperinhän se näytti, että tavoite olisi saavutettavissa marraskuussa, joten ihan en ole pysynyt kurssissa. Eikä ihme. Ilman 10 päivän pakkopaastoa nielurisaleikkauksen jälkeen, olisin varmaan vieläkin yli 70 kiloinen.

No, hitaammin on parempi (kunhan en vain jojoilisi tällä tavalla, huoh). Nopeasti laihtumalla saa myös nopeasti ne laihdutetut kilot takaisin - usein vieläpä kaksinkertaisena. Kyllä mä ensi vuoden kesällä olen jo jonkinlaisessa rantakunnossa ja siitä lähtien aion myös pitää kiinni siitä. Silloin minulla toivottavasti on myös oma nelijalkainen personal trainer pitämässä huolta päivittäisestä liikunnan tarpeestani.

Eilen laitoin pitkästä aikaa kaiken kiloklubiin. Söin suhteellisen fiksusti, vaikka päivällinen jäikin (taas) välistä. Niinhän se aina jää ei-työpäivinä! Määrä kuitenkin ok. Laadussa näyttäisi silti olevan vähän sanomista, vaikka ihan suht fiksusti söin. No, antaa kiloklubin olla mitä mieltä haluaa. Tästä tää taas lähtee.

Eteenpäin, eteenpäin... Luovuttaminen ei oo vieläkään mielessä!

Mä oon tullut tänne voittamaan, en jaksa olla se sama luuseri enää.

Laitetaas nyt tämmönen söpöstelyluonnos piristämään postausta...

ps. käsityöpostauksia taas tuloillaan, parikin kappaletta...

Hetkeksi paluu ruokapäiväkirjaan

Jos taas hetken pitäisi kirjaa, että pääsisi takaisin jaloilleen...
Syömisten ja liikkumisen sijaan on ollut niin paljon muuta mielessä.

Maanantai 27.4.15
Sain syötyä oikean määrän. Lounaaksi tein kanapihvejä, riisinuudelia ja kasviksia - muistan taas hetken aikaa miksi ostan nimenomaan niitä isoja "pihvejä" enkä suikaleita. Niin mehukasta naminamia, että!

Illalla kävin kävelyllä, ensimmäistä kertaa uudessa ympäristössä (noloa...) ja ensimmäistä kertaa ilman takkia! Oli nimittäin 12 astetta lämmintä. Sports Trackerista vähän nippelitietoa:
Kesto: 37min
Matka: 2,8km
Keskinopeus: 4,5km/h
(sykemittari on vielä muuton jäljiltä "jossain")

Tässä on kävelymatkan päässä uimaranta ja hienoa maastoa. Toivottavasti saisin pian kämppiksen äidin koiran taas lainaan... Toivottavasti joskus myös sen ihan ikioman nelijalkaisen.

Tiistai 28.4.15
Menin illalla aikaisin (tai no kymmeneltä) nukkumaan, sillä herätys oli viideltä. Hyi. Liian lyhyiden ja laadultaan surkeiden yöunien jälkeen töihin klo 6-14. Onneksi päivä oli tekniikan takkuilun takia erittäin leppoisa, ei tarvinnut pitää kiirettä. Olen siis varastolla töissä, pakkaamossa.

Nyt klo 16 on hyvä huomata, että on (taas) syönyt joka aterialla ihan liian vähän. Liikuntapuoli onneksi tuli ihan hyvin hoidettua töissä ja nyt on jalat taas sen tuntuiset, mitä ne nyt aina on, jos tottumaton seisoskelee töissä 8 tuntia.

Korjasin asian syömällä kaksi ihanaa raikasta kanatortillaa runsaalla salaattitäytteellä. Tiistai on pulkassa.

Keskiviikko 29.4.15
Tämä päivä meni vanhempien luona. Siellä tulee aina syötyä suhteellisen järkevästi ja riittävän usein. Siellä aika ei myöskään kulu pelkästään paikallaan istuskelemalla.

Samalla reissulla rallipäärynä -lempinimen saanut pösöni sai alleen väliaikaisesti iskän alumiinivanteilla olevat kesärenkaat. Kyllä nyt näyttää hienolta! Jossain vaiheessa siis saan kyllä omatkin renkaat, omille alumiinivanteille.

Rallipäärynä ja alumiinivanteet.

Illalla kotona odottikin pakkaaminen, sillä torstaiaamuna koittaa lähtö vapun viettoon. Rallipäärynällä. MP3-soitin on ladattu täyteen musiikkia aux-piuhan kautta autossa nautittavaksi, sillä odotettu ajoaika on n. 5 tuntia. Kun vielä joskus saisi paremmat kaijuttimet, ettei tulisi aina pää kipeäksi musiikin kuuntelusta...

Maanantaina minulla onkin sitten hieronta, lisäksi varmaan töitä muutamana päivänä ja tavoitteena on syödä oikein ja liikkua riittävästi.

Ensi viikkoon ja hyvää vappua!

Lisssshkoja keittiössä!

 Tuunasin kaverille patakintaat n. kuukausi sitten. Kuvia, olkaapa hyvät.

Kahdesta tällaisesta lähdin liikkeelle. Kuva IKEAn nettisivuilta.

Tylppä neula + mustaa ja violettia puuvillalankaa = liskoja!

Ja nyt tosiaan kun kämppiksiksi päädyttiin, päätyivät sattumalta nämä patakintaat myös minun käyttööni. Tällä tyylillä olen tuunannut aiemmin jo muutamat samanlaiset patakintaat - kannattaa kokeilla, jos tykkää vohvelikirjonnasta!

Näissä tein ensin ääriviivat mustalla, sitten violetilla "raidoitin" molempiin suuntiin saadakseni tasaisen väripinnan. Onnistuin mielestäni aika hyvin. Kaverikin näytti tyytyväiseltä.

Voisin jossain vaiheessa laittaa kuvia myös uusista neuleprojektipussukoista, joita ompelin aiemmin... Tällä hetkellä virkkaan jotain pussukan tai laukun tyylistä kimallelangasta, saa nähdä mitä siitä tulee.

Kuinka paljon mahtuu yhteen viikkoon?

Heipparallaa taas pitkästä aikaa. Elämässä sattuu ja tapahtuu taas paljon kerralla.

Erosin. Muutin toiselle puolelle Tamperetta. Sain osa-aikaisia keikkahommia varastolta. Vaakaa en ole juuri ehtinyt tuijotella ja kiireen ja stressin keskellä on syömisetkin menneet ihan omalla painollaan miten sattuu. En edes tiedä onko suunta ollut ylös- vai alaspäin. Veikkaukseni on, että olen syönyt liian vähän. Taas.

Nielurisaleikkauksesta toipuessani hukkaamastani 4,4 kilosta puoli kiloa näytti tulleen takaisin kun viimeksi punnitsin (14.4. paino: 67,6kg). Ehkä huomenna pääsen punnitsemaan itseni uudelleen, mikäli löydän vaa'an muuttolaatikoiden syövereistä. Uskon kuitenkin että nyt olen lopullisesti alittanut sen 70 kilon rajan. Harmikseni vyötäröltä ei kuitenkaan tunnu lähteneen oikein mitään, mittanauha näyttää tasan samaa kuin aiemminkin.

Töissä sentään joutuu olemaan seisaallaan ja kävelemään (jalkaparat, toivottavasti tottuvat pian). Muutossa on toki tullut ravattua laatikoiden ja kalusteiden kanssa ympäriinsä. Muuten en olekaan sitten ehtinyt liikkua, mutta eiköhän tässä ole silti tullut liikuttua enemmän kuin tavallisesti.
          Nyt on vielä kämppiksen muutto, oman sängyn ja sohvan nouto ja irtoroinan järjestely edessä, joten loppuviikollekin riittää aktiviteettia. Viikonlopuksi on tulossa (taas) ihan parasta seuraa, kavereita eri puolilta Suomea ♥ Joten eiköhän viikonloppunakin tule touhuttua sitä sun tätä. IKEA on ainakin listalla, koska meiltä puuttuu täältä vaikka mitä tarpeellista ja minulta löytyy lahjakortti sinne.

Päiväohjelmaan voisi kuitenkin ottaa taas pienet kotijumppahetket, alkuun vaikka joka toinen päivä, sitten myöhemmin vaikka pari vapaapäivää viikossa. Vähän kyykkyjä, erilaisia vatsalihaksia, nyt on käsipainotkin käytettävissä. Mitähän kaikkea sitä keksisikään?

Muutto. Tosiaan...

Joskus voisi ottaa kuviakin, kun saa tavarat järjestykseen, mutta alla pohjapiirustusta huoneestani. Tämän tavaramäärän kanssa järjestys on pakko suunnitella koneella etukäteen, että löytää fiksun ratkaisun järjestykselle. Tätäkin järjestystä varten tuli pyöriteltyä virtuaalikalusteita pitkin näyttöä aika pitkään.

Mullahan siis olisi tässä ihan parvekekin, mutta se on julkisivuremontin takia poissa käytöstä puoleen kesään asti. Höh, koska olisin halunnut kasvattaa ämpäriperunaa ja nyt se ei oikein onnistu. No, ainakin loppukesästä pääsee grillailemaan sähkögrillillä, jos sellaisen löydän.

Lisäksi ikkunan alla on vanha arkku ja pieni sohvapöytä...
Joku unohti laittaa ne tähän pohjapiirustukseen... köh...

Vähän piirtelyjäkin pitkästä aikaa tänne.
Tässä oma hahmoni/sonani, paimenkoira tottakai.

Osa kaveriporukkaa eläinmuodossa,
minä tuo oikean puolimmainen koiraotus.

Nyt jatkuu tavaroiden järjesteleminen! Kuinka paljon voi olla tavaraa yhdellä ihmisellä...?