Suomi kallis, ebay halpa

Mulla on nyt kolme tilausta tulossa ebayn kautta Kiinasta. Kaikki neulomisaiheisia. Aiemmin olen tilannut yhden kerran, mies pari kertaa enemmän. Kaikki on sujunut hyvin (ja ollut halpaa).

Eka tilaukseni sisälsi tosiaan pienen laatikollisen pehmoeläinten silmiä ja neniä (eng. safety eyes). Sekin tuli Kiinan suunnalta. Vielä en ole amigurumeita ehtinyt virkkaamaan, joten en ole vielä päässyt silmiä/neniä testaamaan. Vaikuttivat kuitenkin hyviltä. Kyseisiä materiaaleja ei siis oikein tahdo täältä Suomesta edes saada... En ainakaan pitkällisen etsinnän seurauksena löytänyt niitä sen enempää irl-kaupoista kuin nettikaupoistakaan. Kyseisestä tilauksesta on aikaa jo useita kuukausia.

Tässä eräänä päivänä edellisellä viikolla siskon huivia neuloessani tulin siihen tulokseen, että todella tarvitsen kerroslaskurin (eng. row counter), koska sekoilin aika paljon siinä, millä rivillä olen ohjeessa. No, Suomesta ne ovat 5 euron luokkaa (joissain tapauksessa niitä on 2kpl/pkk tuolla hinnalla, joskus vain 1). Ebaysta sain kaksi kappaletta hintaan 1,54e ja toimitus ilmainen. Ja ovat siis vähän eri kokoa.

Kerroslaskurit

Siitä muutaman päivän päästä totesin tarvitsevani lisää palmikkopuikkoja (eng. stitch holder cable needle tai jotain sellaista), koska omistamani kaksi palmikkopuikkoa ovat jossain paikassa x (=hukassa). Löydän ne varmaan jos etsin perusteellisesti, mutta en voinut vastustaa, kun kolmen eri kokoisen palmikkopuikon hinta oli ebayssa vaivaiset 2,39e (nämäkin Suomessa viidestä eurosta ylöspäin) ja jälleen ilman toimituskuluja.

Palmikkopuikkosettejä

Kerroslaskureita etsiessäni törmäsin jo siihen tosiasiaan, että Suomessa kohtuu hintavia bambupuikkoja sai ebaysta 18 paria sillä hinnalla, mitä täällä kotimaassa saa pulittaa yhdestä vaivaisesta parista. Ei vain juuri sillä hetkellä ollut tarvetta uusille puikoille, joten en sillä kertaa tilannut. Ja kyllä, valikoimaan kuuluivat niin normaalit neulepuikot, lyhyemmät versiot niistä, sukkapuikot ja pyöröpuikot, lisäksi oli myös virkkuukoukkuja ja koukkuamiskoukkuja (niitä en ole vielä kokeillut, koska en omista sellaisia).
         Sitten tuli aika ostaa muutama kerä lankaa joululahjoihin (niistä sen enempää mitään sanomatta) ja tuli tarve puikkokoolle, jota multa ei löydy (eikä äidiltä). Tiesin jo, mihin suunnata ja löysinkin haluamani helposti, samalta myyjältä kuin kerroslaskurini. 18 puikkoparin paketti lähti eilen illalla tilaukseen, hintaan 7,97e, jälleen ilman toimituskuluja. Sillä hinnalla saa tosiaan yhden parin bambupuikkoja täältä Suomesta, juuri ja juuri.

Nyt riittää sitten kokoja:

• 2.0mm/2.25mm/2.5mm/2.75mm
• 3.0mm/3.25mm/3.5mm/3.75mm
• 4.0mm/4.5mm
• 5.0mm/5.5mm
• 6.0mm/6.5mm
• 7mm/8mm/9mm/10.0mm

Iso kasa puikkoja

Tosiasiassa en varmaan uskalla noita alle kolmosen puikkoja kohti edes hengittää, etteivät katkea... Eikä mulla ole niin ohutta lankaakaan, että niillä (vielä) mitään tekisin, mutta ehkä vielä joskus. Kaiken kukkuraksi käteni ja ranteeni kiittävät, sillä mulla on jääkylmät kädet, joita metallipuikot jäädyttävät lisää ja sen lisäksi bambupuikoilla en neulo niin tiukkaa, mikä helpottaa ranteideni ongelmia. Paria kokoa mulla on nyt sitten tuplasti, siis ihan bambuisia nekin. Metallisia tulee varmaan tämän tilauksen jälkeen käytettyä... ei koskaan.

Jos ette usko, niin tässä ruudulta kaapattu kuvatus.

Nyt odotellaan sitten tosiaan tilausta, haetaan ohjeet joululahjuksia varten, neulotaan siskon huivia eteenpäin (5mm bambupuikoilla!) ja pitäisi muutama pussukkakin vielä ommella. Ja sitten vielä odotellaan ja odotellaan! Tulen tänne sitten kuvien kera päivittämään tilannetta, kun ostokset saapuvat.

Postauksen kuvat on napattu ebaysta.

Pelien maailma

Mä en ole mikään suuri ja mahtava pelaaja. Meillä ei lapsena ollut minkään sortin pelihärveleitä ja hyvin pitkään pelattiin vain tietokoneella (ja vain simssiä, ensin ykköstä, sitten kakkosta ja nyt kolmosta). Joitakin vuosia sitten me saatiin wii, mutta sillä pelaaminen on ihan eri asia kuin esim. playstationilla. Kokemusta oli kyllä pleikastakin, mutta tosi vähäsen, koska parilla kaverilla oli pleikka.

Simssiä on tullut pelailtua jo pitkään ja se on kyllä niin just
sopiva peli tälläselle "mistä tää hahmo ampuu?" -pelaajalle.

Kasvoin siis pääasiassa ilman pelejä, mistä syystä olen edelleen armottoman huono reagoimaan peleissä mihinkään. Olen reilun vuoden asunut PS3:lla varustetussa talossa, mutten vieläkään muista ohjaimen käteen ottaessani mistä hahmot yleensä esimerkiksi hyppäävät. Miehelle se on ihan ilmiselvä asia ja kyllä mä kai olen sen mielestä välillä vähän kummallinen, kun en osaa edes hypätä...

FB:n Monster Galaxy

Tietokoneellekkin on nykyään hirveästi kaikkia pelejä. Mä en ole mikään suuri räiskinnän ja tappamisen ystävä, joten suurin osa peleistä ei kiinnosta. Kaikista vähiten innostaa urheilupelit. Koneella mä olen ihan yhtä huono pelaaja kuin pleikallakin, ainakin jos nopeaa reagointia vaaditaan. Kyllä, mä en koskaan automaattisesti tiedä, mistä pelihahmo hyppää, liikkuu, ampuu tai tekee jotain muuta tärkeää. En ikinä. Miehellä sekin asia tulee jostain selkäytimestä.

Roolipelihahmoni arabitamma Eudora eli Elli.

Ns. kunnon pelien sijaan olen pelannut aika paljon kaikkea muuta, mm. FB:n pelejä (monster galaxy jne) ja ns foorumiroolipelejä, joissa peli etenee kirjoittamalla. Niillä ei paljoa reagointikykyä kehitetä, mutta hauskaahan se pelaaminen kuitenkin on ja se on tärkeintä.

Nyt mulle on postissa tulossa Sims 3 Supernatural ja saan kaverilta lainaan perusosan ja lemmikit asennusta varten. Odotan innolla, että pääsen pitkästä aikaa pelaamaan! Ja mikä parasta, sims 3 on myös macille, eli mun ei tarvitse käyttää miehen konetta pelaamiseen.

Simssin lisäksi pelikokoelmaan kuuluu tätä nykyä myös wowi eli World of Warcraft. Ja senttiäkään en siitä maksa, vaan pelailen privaservulla. Siinä olen ihan oikeasti tosi aloittelija ja jatkuvasti saan olla kysymässä mieheltä, että mitä tässä nyt pitääkään tehdä. Kivaa se silti on. Tosin jonotusruutu serverille päästäkseen on tullut jo parissa päivässä enemmän kuin tutuksi. Tällä hetkellä olen jonossa ja mua edellä on vielä 35 tyyppiä. Se on kuitenkin aika vähän, sillä jonoon liittyessäni edelläni oli yli 800 henkilöä.

Tää näkymä on tullut jo tutuksi... vähän liiankin.

Nyt ei muuta kun pelailemaan, sillä taidan päästä sisälle ihan hetken kuluttua! :)

Edit tahtoi vielä kertoa, että vaikka olen työtön ja monet päivät kotosalla, en silti pelaa paljoa. Pelaan silloin tällöin, kuten suurin osa muistakin ihmisistä. Joskus tulee kausia, jolloin pelaan enemmän, sitten on taas kausia, jolloin en pelaa ollenkaan (takana juuri yli vuosi sellaista aikaa). Mulla on paljon muutakin elämää ja tekemistä kuin pelit. Tämä yksi postaus tosin keskittyi nyt vain ja ainoastaan niihin peleihin. En siis ole mikään pelihullu, jolla ei ole elämässään muuta kuin pelit. Toivottavasti se nyt tuli kaikille selväksi.

Lankaa ja pussukoita

Käsityöjuttuja taas.

Päivän studiokuva: ihana raitapussukkani ♥

Kuluneella viikolla saapuivat (uudet) langat siskon huiviin. Vielä en saanut sitä aloitettua, mutta josko tänään olisi vihdoin sen aika. Lanka on aivan unelmapehmeää ja sen oloista, että kuvio tulee näkymään ihastuttavasti. Pääsen myös käyttämään ihania bambupuikkoja!

Garnstudio DROPS Big Merino (väri 12)
ja 5mm bambupuikot

Lisäksi ompelujuttuja etsiessäni törmäsin mummulta saamaani vanhaan kerään Novita Amoria ja en vielä ole päättänyt mitä siitä voisi tulla. Yksi idea on tehdä siitä ns. Vegan Fox -kaulahuivi, eli ketulta näyttävä huivi. Se voisi olla ihan hauska, mutta ensin täytyisi pyydystää jostain sille kaveriksi jotain suunnilleen saman väristä lankaa, koska jalkoja ja päätä ei voi tehdä karvalangasta. Karvapörrölangan määräkin tietysti rajoittaa, kun sitä on vain tuo yksi ainoa kerä.

Ihan ketun värinen Amor-keräni

Lankajuttujen lisäksi olen tosiaan ommellut. Olin eilen vanhempieni luona, koska äidillä on saumuri ja koska mulla ei ole täällä pöytätilaa ompelemiseen. Tahtoo kans oman saumurin ja enemmän pöytätilaa ompelemiseen!

Eilisen aikana syntyi neljä pussukkaa ja toinen mokoma on kesken. Kyseessä ovat ensimmäiset projektipussukkani ikinä, vaikka penaaleja sun muita vastaavia on tullut ennenkin ommeltua. Kuvat kertovat varmaan enemmän kuin 1000 sanaa, joten kuvia siis...

Päivän aikana syntynyt roskakasa

Sukka- tai tumppuprojektille sopiva pussukka
Korkeus 21cm, leveys n. 20cm

Tikru-farkku-pussukka
Korkeus 17cm, leveys 19cm

Iso pussukka, vähän ehkä turhankin iso
Korkeus n. 60cm, leveys n. 33cm

Raitapussukka.
Rakastuin tähän jo kankaana, mutta pussukkana se on vielä kivempi!
Korkeus n. 40cm, leveys n. 30cm

Tosiaan mulle on vielä tulossa ainakin muutama tuon vihreä-musta-valkoisen pussukan kanssa saman mallinen pussukka ja yksi aika saman mallinen kuin tikrupussukka. Tai siis niihin on kankaat leikattuna.

Raitakangas ja vihreä-musta-valkoinen kangas ovat tosiaan IKEAsta, samoin kuin pussukoiden vuorena käytetty pellavakangas. Sininen on lakanakangasta päältä ja sisältä (tuo vaaleampi sininen jatkuu suoraan vuoreksi), ruutukangas sen sijaan oli jonkinlainen verhon sidontaan tarkoitettu nauha.

Lisäksi IKEAsta on muitakin kankaita, mutta niitä näette sitten, kun saan niistä jotain tehtyä.

Mutta ei tässä sitten muuta enää tällä kertaa! Nyt menen ja aloitan siskon huivia ja samalla odottelen, että wowi latautuisi. Kyllä, luitte oikein.

Koirakuvia ja ulkoilua

Kuten kuvista näkyy, mä olin tänään Lotan ja Maisan kanssa lenkillä. Käytiin yhdessä venerannassa, johon on parin kilometrin matka. Rannalla päästin Lotan vapaaksi ja se juoksi innoissaan ympäriinsä. Heitin sille myös keppejä veteen, kuten kuvista myös näkyy. Se pari kertaa jopa ui keppien perään, mitä se ei ole aiemmin tehnyt. Maisa hengaili rannassa flexin jatkona eikä koskenut veteen edes kuonollaan... Mokomakin hienohelma.

      Niille, jotka eivät näitä koiruuksia vielä tunne:

Lotta on tosiaan n. 5v setteri-kultainennoutaja -sekoitus ja Maisa n. 11v beagle-suomenpystykorva -sekoitus ja molemmat siis narttuja, kuten nimistäkin varmasti huomaa. Ovat siis miehen vanhempien koiria, eivätkä siis juurikaan pääse lenkeille (paitsi minun kanssani).

Monella nuoremmalla koiralla on paljon harmaampi
naama kuin teräsmummeli Maisalla.

Käy se kepin kantaminen näinkin...

Oli siis tosiaan järkkäri repussa mukana. Oli tosi hassu päivä, kuviin tuli tosi vaalea tausta, vaikka miten yritin kameraa säätää. Manuaaliasetuksilla otin siis kaikki kuvat. Tarkkoja kuvista sen sijaan tuli, mikä on aina kiva, kun kuvaa jotain niinkin eläväistä kohdetta kuin Lotta. Maisa sen sijaan oli aika rauhallinen kuvattava, vaikka löytyy siitäkin vielä virtaa - se ei vain ole sellainen sähikäinen kuin Lotta.

Se ui!

Maisalle ei pieni dieetti tekisi pahaa.

Osaa se näköjään hypätä! :D

Lotta on ihan hyvän mallinen, mikä johtuu siitä,
että siihen ei oikein "tartu" ruoka, vaikka se söisi paljon.

Märkä koira voi olla kuvauksellinen.
Tässä kuvassa on vaan sitä jotain...

Ostin tosiaan eilen flexin, vaikka olin aiemmin sitä mieltä, että se on maailman typerin kapistus. Pituutta narulla on 7m ja sopii max. 35kg painoisille koirille. Toimi Lotalla vallan mainiosti, eikä se edes juuri vetänyt - pari kertaa jouduin tosissaan jarruttamaan sen menoa. Kun se oli kulkenut flexin mitan päähän, se jäi kävelemään rauhassa eteenpäin, eikä hinannut.

Lotan kaltaiselle "rakastan kaikkea!" -tapaukselle flexi onkin ihan jees, mutta Maisalle se ei sopisi, sillä sen kanssa sitä ei pystyisi ohitustilanteissa oikein hallitsemaan. Se on sellainen remmirähjä... Onneksi tänään ei tullut kuin kaksi koiraa vastaan.

Uusi hieno flexi ja koirankakkapussiteline
(ja Maisan vaaleanpunainen remmi)

Ostin flexin siis Nekalan löytöliiteristä (5,95e) ja samalla mukaan tarttui koirankakkapussiteline (1,50e, sis. 2 rullaa pusseja), koska erään kerran viime keväänä yksi nainen tuli valittamaan, kun en siivonnut koirien jätöksiä. Hauskin asia siinä oli se, että Lotalla oli silloin maha tosi sekaisin ja mun olis tarvinnut lapiolla kaivaa puoli ojaa kottikärryihin, että olisin saanut sen jätökset kerättyä... :D

Mutta sellaista tällä kertaa! :)

Blogimietintää

Tosi monissa blogeissa, joita luen, on nyt lähiaikoina ollut ties millaisia haasteita. Monissa pitää vastata kysymyksiin ja sitten haastaa seuraavat tekemään sama. Sitten on lisäksi tunnustuksia, eli jonkin blogin pitäjä jakaa tunnustuksia lukulistaltaan löytyville hyville blogeille ja jälleen tunnustuksen saajan pitää heittää tunnustuksia eteenpäin.

Voin kuvitella, miten raivostuttavia nämä haasteet ja tunnustukset ovat bloggaajille, joille niitä tulee kuin saavista kaatamalla. Koko bloggaaminen menee haasteiden kirjoittamiseen ja enää ei keksi ketään uusia haastettaviakaan ja niin edelleen. Moni jättääkin seuraavien blogien haastamisen pois ja vastaa vain kysymyksiin.

Lisäksi on blogeja, joihin tulee muutama haaste tai tunnustus, eivätkä ne silloin varmasti ärsytä saajaansa. Sitten on vielä niitäkin blogeja, joita kukaan ei koskaan ole paiskannut yhdelläkään haasteella, tunnustuksesta puhumattakaan. Niin, luet juuri yhtä sellaista blogia.

Vaikka mua ahdistaa olla huomion keskipisteenä,
vihaan myös sitä, kun mut jätetään täysin huomiotta.

On totta, että sekametelisisältöiset blogit eivät varmasti yleensä kerää suurta lukijajoukkoa. Toisaalta vain yhteen asiaan keskittyvään blogiin en saa tarpeeksi usein keksittyä uutta kirjoitettavaakaan (kun ei ole sitä koiraa, josta riittäisi kuvia ja puhetta vaikka päivittäin) ja harvakseltaan päivittyvät blogit eivät myöskään ole lukijamagneetteja. Suosituissa blogeissa on myös kuvia - hyvälaatuisia, hienoja ja itse otettuja. Mulla niitä on harvoin tai jos ei ihan harvoin niin ei silti tarpeeksi usein.

Mutta tosiaan, jos tykkäätte blogistani, liittykää lukijoiksi! Ja jos vaikka tilaatte blogin sähköpostiin (mistä minä en saa tietoa), niin kommentoikaa jotain! Saan kommentteja about 1kpl/kk ja se on tylsää, koska tykkään kommenteista.

Mielummin kuvaan kuin olen kuvattavana.

Yritän nyt kirjoittaa jotain hienoja juttuja ja tunkea näitä itseäni kuvaavia tumblrista otettuja kuvia tekstien sekaan, niin pääsette vähän tutustumaan muhun tässä samalla.

Kuvat: http://andthatswhoiam.tumblr.com/

Käsitöitä pitkästä aikaa

Mitä käsityöpuolelle kuuluu?

Käsityöpuolelle kuuluu tällä hetkellä isoäidinneliötä, sillä olen innolla virkannut sattumalta löytämääni 200 gramman sinistä Kotiväkeä suureksi isoäidinneliöksi. Kaveriksi sille ostin beigeä, josta tulee raitoja ja lopuksi reunaan jonkinlainen pitsireunus. Huivi siitä on tarkoitus tulla, jos koko riittää ja niin edelleen. En tosin tiedä kenen käyttöön tämä päätyy, ei mun ainakaan.

Kotiväki & kasaan taiteltu neliö

On ollut pitkä aika (ehkä alkukeväästä asti?) täysin taukoa kaikesta käsin tekemisestä, mutta syksyn tulo ja vanhan Kotiväki-kerän löytyminen nosti esiin innostuksen. Tätä ennen tein siskolle syntymäpäivälahjan ja siitä tässä nyt kuvia.

Ostin tosiaan Harrasteesta (tre) puisen rasian kullanvärisillä metalliosilla ja maalasin sen valkoiseksi. Koristelin sen ulkopuolelta maalaamalla ruusuja ja sisäpuolelle tein pehmoisen punaisen tyynyn. Lisäksi väsäsin valkoisesta kankaasta pienen pussukan.

Pussukan sisälle laitoin korvikset ja lisäksi rasiaan päätyi kolme ihanaa vaaleanpunaista ruusuntuoksuista kynttilää. Lahjan paketoin tietysti ruusukuvioisella paperilla ja korttikin oli ruusu - siis pahville piirretty suuri ruusun kukka ääriviivoja myöten leikattuna! Oli kyllä vallan ruusuinen paketti!

Muut juhlijat ainakin kovasti ihastelivat ja kai lahjan saajakin tykkäsi.


Seuraavaksi työn alle pääsee siskon kauan odottama huivi. Toivottavasti langat saapuvat pian! Tein nimittäin päätöksen vaihtaa lanka ja sopivasti oli Drops-merinot tarjouksessa. Alaska olisi ehkä ollut hieman liian karhea ja kutittava kaulalle... En nimittäin halua, että vaivalla tekemäni huivi päätyy laatikon pohjalle jonkun tuollaisen asian takia! Alaskasta täytyy nyt sitten keksiä jotain muuta tai myydä eteenpäin. Niitä on 5 kerää eli 250g, saman verran kuin DROPS Big Merinoa on tulossa. Väri pysyy punaisena.

Orvoksi jääneet alaskat

Harkitsen vakavasti myös mallin vaihtamista pyöröillä neulottavasta tasona neulottavaan, joka yhdistetään lopussa päistään... Mutta kun nättejä malleja on niin kovin paljon!

Lankoja odotellessa teen isoäidinneliötä ja aloittelen huivia miehelle aivan ihanasta tummanharmaasta merinosta. Ja oi kyllä, minusta on tullut merinovillan suuri ystävä. Itsellekkin täytyisi joku huivi väsätä, luulisin että siihen löytyy jotain värikästä novitaa, ehkä jommasta kummasta alla olevasta.

7 veljestä raita & Nalle kukkaketo

Joululahjojakin täytyisi jo alkaa miettimään! Voi kauhea, jouluun on enää vähän aikaa... Tai no, miten sen nyt ottaa. Meikäläisen lahjantekovauhdilla tulee kyllä ongelmia. Tuskin saan neulottua montaakaan lahjaa, muille täytyy sitten keksiä jotain muuta.

Ompelupuolelle ei kuulu mitään. Tahtoisin kovasti ommella muutaman projektipussukan neuletöilleni, mutta sopivat kankaat loistavat poissaolollaan ja maksavat liikaa ja niin edelleen. Onneksi pääsen parin viikon päästä mummulle penkomaan kankaita ja muita (ja saan ompelukoneen), josko sieltä löytyisi valkoista lakanakangasta "vuoreksi" ja kuviollisia päällyskankaita.