Kuulumisia!

Tämä blogi-rassukka on jäänyt koira- ja matelijablogien jalkoihin!

Aion korjata tilanteen :)

Myös otsikkokuvake oli vetänyt herneet nenään ja lähtenyt menemään, täytyy ladata se koneelta uusiksi, kunhan löydän tai ehkä jopa tehdä ihan uusi! Siihen asti täytyy pärjätä ilman.

Muutimme touko-kesäkuun vaihteessa Ylöjärvelle vuokrakolmioon yhdessä mieheni ja Tosca-koiran kanssa. Olen nykyisin töissä Ylöjärvellä, joten vähän töiden perässä muutettiin, kun Tampereen puolelta ei tuntunut sopivaa asuntoa löytyvän, ainakaan sopivaan hintaan. Ja edellisen asunnon putkiremontti alkoi lähestyä uhkaavasti. Nyt ei toivottavasti tarvitse ihan hetkeen muuttaa.

Liskoja oli tuolloin neljä (Sade-gekko menehtyi keväällä munintaongelmien vuoksi), mutta pian muuton jälkeen saapuivat jenkkivahvistuksemme, leopardigekot Pyry ja Viima, joten nyt liskoja on kuusi. Lisäksi meille tuli suomalaiselta kasvattajalta pari pienen pientä lehmälehtisammakkoa, ihan vauvoja vielä.

Lehmälehtisammakot tässä vielä kuljetuslaatikossa

Toscan kanssa on suoritettu BH-koe ja kilpailtu tokon alokasluokassa, josta juuri ansaittiin TK1-koulutustunnus. Loppuvuosi treenataan kaikessa rauhassa seuraavan luokan liikkeitä ja jälkeä ja esineruutua, sillä tämän vuoden isoimmat tavoitteet on nyt saavutettu. Toivottavasti ensi vuonna saadaan perheeseen toinen puikkonokka :)

Tosca treeneissä 4.8.17

Muuton seurauksena minä sain "ihan oman harrastehuoneen," josta tulevaisuudessa kyllä oman osansa valtaa miehen painonnostopenkki. Minulle rakentui sinne kuitenkin ihana ompelupiste, työpöytää on nyt 2,4 metriä! Mahtuu kaikki koneet riviin, jolloin ovat aina käyttövalmiina. Sillä on suuri vaikutus siihen, jaksanko ruveta ompelemaan vai en. Nyt ei tarvitse kaivaa koneita joka kerta esille ja vaihdella niiden paikkoja kesken ompelun!
        Pöytä koostuu kahdesta 120cm pitkästä Ikean Linnmon-pöytälevystä, kolmesta parista jalkoja ja Ikean Alex-kaapista, joka korvaa yhden jalkaparin. Pöydän taustalla seinällä on Ikean Skådis-reikälevyt ja yläpuolella Ikean Lack-hyllyt. Niiden ansiosta saan nyt tärkeimmät tarvikkeet kätevästi käsien ulottuville.

Kankaat asustavat ainakin toistaiseksi vaatehuoneessa ja lattialla on toistaiseksi riittävästi tilaa kankaiden leikkelyyn - vaikka ergonomista se ei kyllä missään nimessä ole. Leikkelyä varten tarvitsisi kuitenkin valtavan erillisen pöydän, eikä sellaista saada nyt mahtumaan.

Ompelupaikkani juuri kasattuna :)

Hetken kuluttua se ei ole enää näin siisti, kun kaiken saa paikalleen! 

Olen vähän jo koeajanut harrastehuonetta - olen lyhentänyt verhot makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen, ommellut kappaverhon sivut keittiöön (kappaverhoa on metritavarana Eurokankaassa, josta myös omani ostin, kuva alempana) ja muutama oma t-paita odottaa vielä helmojen, hihansuiden ja kaula-aukkojen viimeistelyä. Ja lisääkin olen leikannut! Miehelle on tulossa kaksi tähti-t-paitaa samalla kaavalla kuin iskän joululahja. Saumuri on äidiltä (taas) lainassa, kun omaan saumuriin en ole vieläkään saanut rahoja kasaan, kun on ollut niin paljon muita menoja.

Myös korjausompelua saisi ottaa työn alle, korjattavia, muokattavia ja tuunattavia juttuja on ihan käsittämätön kasa odottamassa. Ja siihen päälle kaikki keskeneräiset ompelukset ja uudet ideat. Hetkeen ei tule tekemisenpuutetta!

Paras ompelukaverini kangasleikkuri :)
Miehen t-paidan leikkelyt menossa.

Se niistä ompeluista sitten.

Muuton ansiosta meillä on vihdoinkin tilaa, eikä asunto ole ihan täyteen tungetun näköinen. Parvekekin löytyy, joskaan ei lasitettu. Toivottavasti saan asunnon vielä joskus esittelykuntoon, jotta voin ottaa tänne blogiin kuvia. Tällä hetkellä meillä on vielä väliaikaiset matot lattiassa muuton jäljiltä, ja saavat siinä ollakin, kunnes Toscan kohta alkamassa olevat juoksut on ohi. En halua veritippoja juuri pestyille matoilleni! Myös harrastehuoneen verhot puuttuvat ja siellä täällä on edelleen purkamattomia pahvilaatikoita, seinälle kiinnitystä odottavia tauluja ynnä muuta. Keittiön tasosta pitäisi kiskoa edellisen asukkaan laittama kamala vaaleaa puuta matkiva dc-fix pois ja vaihtaa se johonkin tyylikkäämpään, ehkä tumma betoni..?

Keittiön verho

Mutta tässä asunnossa on potentiaalia! Siis potentiaalia siihen, että saan sen kivan näköiseksi sisustettua. Mitään sisustuslehti-materiaalia mun kotini eivät koskaan tule varmaan olemaan, mutta pääasia, että itse viihtyy. Juuri mitään uusia kalusteita ei olla ostettu, mitä nyt eteiseen vaatekaappi ja olohuoneeseen sohvapöytä. Joitain juttuja,. kuten tv-taso, on löydetty edullisesti käytettynä. Ompelupaikkani pöydätkin on omia, olleet mukanani jo useammassa asunnossa, siitä vain riekälevyt ja hyllyt on uusia.

Muutamia miesten t-paita-ideoita.

Matelijoille on tulossa kohtapuoliin uusi hieno Ikean keittiökaapin rungoista rakennettu terraariotorni, johon gekot pääsevät asustamaan. Kunhan saan sen valmiiksi... Se tulee tietenkin olohuoneeseen ja sen myötä saan gekot pienempään tilaan, kun ovat kaikki päällekkäisissä asumuksissa. Olen suunnitellut jotain samantapaista ratkaisua skinkeille - ehkä sitten, kun tästä ekasta projektista on toivuttu. Tulen tarinoimaan näistä projekteista enemmän matelijablogissa.

Oma t-paita, vielä viimeistelyä vailla
ja hämäävästi laihan näköinen kroppani.

Lisäksi tässä blogissa on ollut aiheena mun kuntoilut ja painonpudotus...

Siinä asiassa ei ole tapahtunut kertakaikkiaan mitään. Mitä nyt söin itseni niin huonovointiseksi (irtokarkit tarjouksessa, täytyykö edes sanoa enempää?), että päätin aloittaa herkkulakon. Vaa'alle en ole uskaltautunut pitkään aikaan, ja kuvakulma hämää ylemmässä kuvassa - en ole kyllä varmasti laihtunut. Toscan kanssa lenkkeilykin on ollut kevyehköä, en ole löytänyt motivaatiota juoksemiseen ja maastolenkkaritkin tulivat tiensä päähän. Pyörä ja kickbike odottavat huoltoa vanhempieni luona. Ehkä nyt voisi herätellä niitäkin juttuja, kun nuo koirakisat on tältä vuodelta hoidettu.
       Mutta kohta tulee talvi ja missäs me sitten liikutaan? Kaikki seudun ulkoilureitit vedetään laduiksi ja sinne ei ole koiran kanssa asiaa... Täytyy kai toivoa hyvin vähälumista talvea! Saisi sitten jatkaa jälki- ja esineruututreeniä melkein vuoden ympäri ja tehdä kickbike-lenkkejä. Uimahallille olisi nyt kävelymatka, mutta koiralle siitä ei ole iloa. Itse voisi kyllä yrittää käydä, edes kerran kuussa.

Toivottavasti pääsen pian esittelemään lisää ommeltuja juttuja ja tätä asuntoa!

Ja toivottavasti saan taas niskasta kiinni painonpudotuksen kanssa...

Joululahjoja

Tulihan sitä taas näperreltyä...

Olihan se kivaa, mutta onneksi joulu on vaan kerran vuodessa! Huhhuh!

Otin suuren haasteen ja ompelin ihan ensimmäisen paidan koskaan. Enkä aloittanut mistään helpoimmasta mahdollisesta! Yllättävän vähän mokailin tätä tehdessä. Tämä siis iskälle.

Kuviollinen trikoo on Nansolaista, palalaarista, molemmat kankaat Poppanavakasta. Kaava löytyi Joka tyypin kaavakirjasta ja tähtihässäkkään löytyy ohjeet Björk-blogista.

Tähtikuvio on pakko hyödyntää myös myöhemmin omiin vaatteisiin, tahdon paitoja ja huppareita samalla idealla toteutettuna! No, kun nyt edes pääsisin joskus siihen asti, että rupeaisin oikeasti itselleni ompelemaan...

Siskolle lähti myöskin Nanson trikoosta juttuja, väri on vaan eri. Eli pipo ja tuubihuivi.

Ohjeet jostain netistä googleteltuja, en nyt enää sitten edes löytänyt samoja joilla nää tein. Mutta samapa tuo, sen verran yleispäteviä nämä pipojen ja tuubihuivien ohjeet. Kangas sieltä Poppanavakan palalaarista myös. Tarvisi varmaan itsellekin surautella parit pipot ja tuubihuivit...

Parit lapasetkin tuli tehtyä. Äidille punaiset (edelleen sitä Nanson trikoota) ja tädille tähtikuvioiset (vuosi sitten ostettu Eurokankaasta). Vuorena näissä ihana merinovilla-interlock, Poppanavakasta sekin.

Kaava on piirretty Tehtaamon ohjein. Vuosi sitten tein parit samanlaiset (joissa kuminauha oli ommeltu vuoreen, siksi näyttävät vähän erilaisilta) ja tekeillä on itsellekin - edelleen samaa Nanson trikoota, mutta sinisenä tällä kertaa! Sit on koko perhe puettu samaan kuosiin. Äidillähän oli pari paitaa jo tuosta samasta ennestäänkin, ihan Nanson valmistamia siis.

Mummulle näpertelin lyhdyn, jollainen on kertakaikkiaan pakko tehdä itsellekin vielä!

Pohjana tässä on "ikivanha" lasipurkki, joka sävyltään oli vaalean vihreä. Se oli mummulta kotoisin, joten palasi nyt vähän erilaisena takaisin. Lyhtyyn on lasipurkin lisäksi käytetty mattamustaa dc-fixiä (leikattu askarteluveitsellä!), sellofaania ja paristoilla toimiva 40 ledin jouluvalo.

Lyhdyssä on siis neljällä sivulla kaksi peuraa (toisella sarvet) ja kaksi lehdetöntä puuta. Sopivasti sekä jouluinen että ajaton. Ja helppo sijoittaa mihin vaan patterikäyttöisyytensä vuoksi.

Patterikotelo on vähän tylsästi vaan purkin metallisen kannen päällä. Suunnittelin alunperin, että sen olisi voinut liimata kannen sisäpuolelle, mutta eihän tuo mokoma mahtunut...

Ihana päästä ompelun makuun viimein!

Toivottavasti saan pian ommeltua lisää :)

Kirje joulupukille

Täällä se taas on, halusitte tai ette, vuosittainen kirjeeni joulupukille!

Mun oma toivelista

- Imuri, sellanen pölypussiton, koirankarvoista kunnialla selviävä malli olis kiva - lainaimurilla mennään edelleen.

- Saumuri, vanha, huollettu kone olis parempi kuin uusi muovirimpula, monet huoltoa tekevät liikkeet myy sellaisia ja takuunkin niihin saa.

- Promarker -tusseja, "neutral tones" -setti eli harmaan sävyille olis tarve

- Ottobre-lehden tilaus että saisi hyviä kaavoja ompeluun! Ottobre on ihan ykköslehti siihen, mulle osuvin olisi woman + family -setti, jossa naisten kaavoja ja family -lehdessä miehillekin jotain.

- Pieni kaijutinsetti tietokoneelle. 2.0 tai 2.1 -setti (2 kaijutinta subbarilla tai ilman, pienehkö koko plussaa). Tällä hetkellä mulla ei ole tietokoneelle minkäänlaisia kaijuttimia.

- Tarve olisi myös kuulokkeille edellisten hajottua, mutta ne mun täytyy itse käydä sovittamassa kaupassa, kun mun päähän ei puoletkaan kuulokkeista istu, joten esim. verkkokauppa.comin lahjakortti olis tähän oikein pätevä ratkaisu.

- Ja lisäksi tähän sekamelskaan tarvis pöytämikrofonin, ei väliä onko 3,5mm -liittimellä (eli samanlaisella kuin kuulokkeet yleensä) vai USBilla. Koska kuulokkeet tulee olemaan langattomat ja todennäköisesti siis ilman mikrofonia ja jotain kautta se oma äänikin tarvis saada koneelle päin kulkemaan.

- Back on Track:in niskasuoja auttais ehkä mun ikuiseen niskajumiongelmaan (linkki, koko S, luulisin).

Kaijuttimet (kuva: Logitech)

Toscan toivelista

- Purutyyny, hurjat suojelukoirat kuulemma tykkää sellasista ja toi ihminen sanoi, että mäkin varmaan tykkäisin, vaikken ihan suojelukoira olekaan.

- Lahjakortti Tampereen koirauimalaan, uiminen on niin kivaa, mut en mä talvella tarkene järveen mennä.

- ... tai johonkin lähiseudun koirakouluun, kun kuulemma noita tottelevaisuusliikkeitä pitäis valvovan silmän alla vähän treenata. En kyllä ymmärrä miksi...

- Herkkuja! Pitäis olla viljattomia, viljalliset ei kuulemma tee mulle hyvää.

- Leluja! Vinkuvat on multa kielletty, mutta kaikki muu kyllä kelpaa, myös aktivointilelut.

hännänheilutus-terkuin: Tosca

Purutyyny (kuva: Berra)

Liskojen toivelista

- Liskot huutaa yhteen ääneen, että ruokaa! Joo, älkää laittako ötököitä lahjapakettiin, Reptilemaniacsin, Zoopetin tai Faunattaren lahjakortti olis ehkä kivempi siellä pukinkontissa kuin ne elävät ötökät. Reptilemaniacs on näistä ehdottomasti paras, mutten edes tiedä saako sinne lahjakortteja, aina kannattaa kysyä... Zoopet (Lielahdessa) on sitten toisiksi paras.

- Samoista paikoista sais myös uusia piiloja ynnämuuta roipetta terroihin, myös parille termostaatille ja sensellaiselle olisi tarve, mutta näiden kanssa varmaan oikeesti paras mennä sillä lahjakorttilinjalla, ettei mee turhan mutkikkaaksi.

- Jonkinlainen kirjevaaka tms. jolla pystyy tarkasti punnitsemaan pieniä liskonpoikasia, joiden painot on luokkaa 1-10g (isommille käy mun keittiövaaka, mutta ihan vastasyntyneille/-kuoriutuneille ei riitä tarkkuus) olisi erittäin tarpeen, koska kevään aikana on toivottavasti odotettavissa jälkikasvua liskoille, toivottavasti sekä skinkeille että gekoille.

Ruokaa mulle heti tänne nyt! t. leoskityttö Sade

Ja tähän loppuun vois vielä sanoa, että todellisuudessa se on se raha, mitä tällä hetkellä eniten tarvitsisi. Ihan elämiseen.

Liskoblogi

Liskojutut sai oman blogin, ihan vaan, kun muuten tästä tulisi ihan sekamelska.

Saanko esitellä: Frostheart reptiles

Käykää tykkäilemässä myös facebookissa!

Käykää liittymässä lukijoiksi, jos liskot (edes kuvat) kiinnostaa!

Liskojuttuja

Liskot voivat hyvin ja jauhomadoistakin on ensimmäiset koppakuoriaiset maailmassa.

Vielä kun saisi jättijauhomadot menestymään, koska Sade ei syö pienempiä...

Jauhomatoja ja niiden koppiksia.

Sade on tyttö. Helppo tunnistaa netin ohjeilla.
Balleriinan elkeet...

Sade on osoittautunut mukavaksi, uteliaaksi ja rauhalliseksi neidiksi. Se on useampaan kertaan käynyt mun kädellä ihmettelemässä, eikä säiky turhasta. Jättijauhomatoja se syö yhden kerrallaan, joten se saa niitä usein, ei nyt ihan joka päivä. Muut ötökät eivät ole tähän mennessä kelvanneet.

Laitan nyt kunnon kuvasaastetta tästä pilkukkaasta neidistä :)

Terraarioprojektejakin on meneillään, yksi isompi ja yksi pienempi. Isomman valmistuessa tulee työn alle seuraava isompi terra. Muovimattoa, dc-fixiä, lasileikkuria, silikonia, reikäpeltiä... Tee-se-itse -ihmisen unelma (ja mähän olen just sellanen).

Kyllä, arvasitte oikein, tämä näyttää lähtevän ihan lapasesta. 5.7. hain kotiin 5v leoskipojan, joka sai nimekseen Sumu. Hänestä tulee ehkä Sateelle puoliso, mutta ainakin yksi naaras pitäisi olla enemmän, että niitä voisi asuttaa samassa terrassa. Nuo jätkät kun tuppaavat kuulemma vähän turhan innokkaasti härnäämään tyttöjä, jos ovat kahdestaan ja sitten tyttö stressaantuu.

Sumu on väriltään ilmeisesti Murphy Patternless. Aloin jo suunnittelemaan, että etsin jostain neidon, jolla on tämä patternless-geeni (ko. väri siis tarvitsee tuon geenin tuplana "näkyäkseen"). Saa nähdä, mistä kaukaa sellaisenkin sitten joskus löytää... Kolmannen voisi ottaa jonkun räikeämmän, täytyy tutkia miten periytyvät. 3 + 1 -porukka kuulostaisi aika kivalta.

Sumu vielä kuljetuslaatikossaan.

Lisäksi sinikieliherra Shaskar "Sakke" tulee mulle pariksi kuukaudeksi hoitoon. Kunhan saan sillekin terraarion valmiiksi. Tässä riittää kyllä puuhaa! Sumu siis muuttaa siihen nyt työn alla olevaan ja Sakke sitten siihen, jossa Sumu on nyt. Ja sitten se pikkuterra tulee ihan varaterraksi / mahdolliseksi poikasterraksi jollekin joskus (jos vaikka ensi keväänä tulis jotain suomuvauvoja). Myös Sateen nykyinen terra pitäisi joskus laittaa kuntoon, kun nyt se on vain nopea viritelmä.

Shaskar viihtyy hupussa :D

Mulla on nyt jo ihan hurjasti lisää liskokuvia, joten näitä tulee nyt tänne kyllä lisää! Yritän saada myös terraarioprojekteista jotain järkevää kuvallista selostusta aikaiseksi. Myös ihan muita käsityöjuttuja olis postattavana odottelemassa kuvien editointia... Huhhuh!

Mistä aiheesta te lukijat haluaisitte kuulla? Kommentoikaa! :)

Lisäsin myös uuden sivun, jossa lyhyet esittelyt liskoistani.

Suomukavereita

Herranen aika miten kauan on aikaa edellisestä postauksesta!

Yritän ryhdistäytyä... Jos ei muuta, niin laittamalla kivoja kuvia.

Sabia on elellyt tyytyväisenä mun luona maaliskuusta lähtien ja olen ollut kovin tyytyväinen. Persoonallinen neiti, joka keksii kyllä vähän väliä kaikkea jännittävää terrassaan - kyllä tulee ihan tosissaan naurettua sen toilailuille.

Sabia 29.6.2016 (tässä väritys ehkä realistisimmillaan)

12.4.16

14.4.16

Unten mailla 18.4.16

Tässä nyt jotain kuvaa Sabian tämänhetkisestä asumuksesta. Tarkoitus on saada sille myöhemmin isompi terra ja enemmän kaikenlaisia virikkeitä ja sisustusmateriaalia. Vastoin netin lajikuvauksia, nämä tyypit kiipeävät ihan kaikkialle minne vain pienillä töppöjaloillaan pääsevät ja mulla onkin muutama kippurapuu ja jyrsijöille tarkoitettu puusilta odottamassa...

Elämä yhden koiran ja yhden liskon omistajana tuntui mukavalta, mutta sitten kaverille tuli leopardigekko! Ja sitten niitä alkoi näkyä ihan jatkuvasti facebookissa, kaiken maailman herppiryhmien kautta. Jotenkin ajauduin myös leopardigekkojen oman facebook-ryhmään. Hiipi mieleen sellainen haave, että jospa sellaisen hankkisi joskus. Veikeitä otuksia.

Ja yhtäkkiä törmäsinkin facebookkia selatessani ilmoitukseen. Miehelle hankittu lisko olikin erossa jäänyt naiselle, joka (tosi yllättävää) halusi siitä sitten luopua. Hupsista vaan, olikin sitten nouto liskolle ja sen tavaroille sovittu juhannuksen jälkeiselle tiistaille ja niinpä pikkuinen muutti mun luokse. Noin kolmevuotias leopardigekko, oletettavasti naaras. Se sai nimekseen Sade.

Sade ensimmäisenä iltana kotona, vähän ujostutti.
28.6.2016

Sateella oli ollut turvepohja terraariossaan, mitä ei missään nimessä leoskeille suositella. Ne saattavat syödä sitä ja kuolla suolitukokseen. Myöskään mikään muu suuhun mahtuva irtonainen pohjamateriaali ei käy. Lisäksi sen wetboksi oli homeessa ja sen vessana käyttämä piilo täynnä ulostetta. Vähän heikot olosuhteet ollut, mutta onneksi lisko itse vaikuttaa terveeltä eikä ole edes mitenkään erityisen laihassa kunnossa.

         Sateen mukana tuli ihan valtava terraario, joka ei juuri nyt mulle mahdu mihinkään, joten virittelin sille nopsaa tyhjillään olevan liukuoviterran kuntoon, joka on sekin kooltaan vähintäänkin riittävä. Pohjalle laitoin pari muovimatto-näytepalaa, joita aiemmin sain rautakaupasta ilmaiseksi ja paljaaksi jäävälle osuudelle talouspaperia - väliaikainen ratkaisu, mutta ihan siedettävä.

Sade itse lienee puun takana piilosilla, mutta tässä hänen asumuksensa.

29.6.2016

29.6.2016

Laitan lisää kuvia suomukavereista piakkoin, niitä on nimittäin kertynyt jo aika paljon! Minulla on mm. kuva toissapäivältä, kun Sade uteliaana kiipesi mun kädelle (ja käveli siitä kaikessa rauhassa yli). Meistä on siis jo tulossa kavereita hyvää vauhtia. Ihastuttava, rauhallinen, mutta utelias neiti.

Tässä mietiskelin, saisiko Sabiankin totutettua käsittelyyn samoin... Ensimmäinen mielikuva oli Sabia hyökkäämässä suu auki kohti mun sormiparkoja. Ehkä sitä silti voisi kokeilla, ei se niin kovaa pure. Kai.

Kaiken kukkuraksi miehen skinkkiherra on tulossa pariksi kuukaudeksi hoitoon mulle. Se saa asuttaa Sateen mukana tullutta terraa sen aikaa ja sitten katsotaan, miten näitä puljataan uusiksi.

Toivelista

Synttäreihin ei oo enää kauaa ja kaikenlaisia tarpeita olis taas...

Imuri. Pölypussiton ja koirankarvoista selviytyvä malli olis kiva ja todellakin tarpeellinen, koska tällä hetkellä lainaimuri tuskailee koirankarvojen kanssa epätoivoisesti ja kaipaa jo kotiin takaisin.

Saumuri. Huollettu vanhempi kone olisi täydellinen, halvat markettiromut ei mun käytössä kestä. Monet ompelukoneita huoltavat liikkeet myyvät näitä vanhempia huollettuja koneita, ihan takuun kanssa.

Iittala Teema valkoisia syviä lautasia uupuisi vielä 2-4kpl astiastosta.

Pyöränkuljetusteline auton vetokoukkuun, tulis todella tarpeeseen! Päästäisi parempien pyöräilyreittien varrelle Toscan kanssa reippailemaan.

Pyöränkuljetusteline

Kantinkääntäjä, kehuttu apuväline mun peitetikkikoneelle ja auttaisi hirveästi vaatteiden ompelussa. Kone on Huskylock s21 ja Ompelijanmaailma myy siihen sopivaa kääntäjää. Tää olis ihan super tarpeellinen, takuulla hyvä ja ollut jo pitkään mun "pakko saada" -listalla.

Orbiloc -pantavalo Toscalle, mieluiten keltaisena. Sellainen olis kestävä ja hyvä, paljon kehuja olen näistä kuullut. Monet eläintarvikekaupat myyvät näitä.

Orbiloc

Metallinoutokapula, yllättäen koiratreeneihin. Sellainen keskikokoinen.

Ruutunauhat, edelleen koirarteeneihin, löytynee isommista koiratarvikeliikkeistä kysymällä.


Kirjoja:
Tie tottelevaisuusvalioksi
Ossin ompelukirja
Mekkotehdas aikuisille

Lehtitilauksia:
Ottobre (woman)
Suuri Käsityö

Rahakin kelpaisi, koska haaveena olisi mm.
- koulutuksiin ja kilpailuihin osallistuminen Toscan kanssa
- collieyhdistykseen liittyminen
- tietokoneen hajonneen näytönohjaimen uusiminen (sinnittelen ikivanhalla huonolla näyttiksellä tällä hetkellä)
- kunnolliset juoksukengät - nykyiset on jo hajamispisteessä
- auton pitäminen liikennekunnossa, vakuutettuna ja katsastettuna

Toki esim. S- tai K-ryhmän lahjakortille aina löytyy käyttöä, koska ruokaa on ostettava, mutta muuten kyllä ilahtuisin ihan rahasta rahana.


Tosca:
- syö raakaruokaa eli lihaa, ei ollenkaan teollisia koiranruokia
- tottelevaisuustreeneissä saa viljattomia nameja, esim. Oscarin kalkkunaherkkua jota saa ihan Prismasta, jos haluaa meidän treenejä tukea muuten kuin rahallisesti
- oikeastaan kaikki ei-vinkuvat lelut kelpaa neidille, vinkuvat on toistaiseksi jäähyllä
- ei syö kauppojen kuivattuja luita tms. pureskeltavia, vaan raakaluita pakastimesta

Lisko:
(kyllä, mulla on nykyään sinikieliskinkki, en ole ehtinyt kertoa siitä vielä maailmalle)
- syö herne-maissi-porkkanaa pakastimesta, yhtä tiettyä kissanruokaa ja eläviä jauhomatoja, joten sille on ehkä vähän vaikea ostaa mitään ruokaa...
- on muutenkin kovin vaatimaton ja helppo otus, joka ehkä kaipaa tällä hetkellä vaan paria luonnosta poimittua oksaa ja kiveä terraarioonsa - kun vaan saisin aikaiseksi
- lahjakortti Zoopet:iin (uusi liike Lielahdessa) tai Reptilemaniacsille (Nokialla, nettikauppa) tulisi kyllä varmaan liskon hyödyksi käytettyä, jos ei muuten niin ostaisin niitä jauhomatoja...

Älkää ottako vakavasti. En mäkään ota. Kunhan kirjoittelen.

Seuraavassa postauksessa esittelen valmiin terraarion ja sen asukkaan!

Projekti Terraario osa 2

Tiliqua scincoides chimaerea

Tanimbarinsinikieli

Voitteko uskoa miten vaikeaa on löytää ylipäätään sinikieliskinkkiä, saati sitten oikeaa alalajia ja vieläpä naarasta? Niinpäniin. Useampi eläinkauppa on tarkastanut tukuilta, mutta niissä myydään pelkkää eioota. Ja siis kyllä, kasvattajilta tulleita olisivat olleet, jos vaan olisi ollut tarjolla. Ilmoituksia on heitelty ympäri nettiä. Ei yhtään yhteydenottoa.

Tulossa on taas jossain ulkomailla Hammin tapahtuma, jossa kaiken maailman eksoottisia öttiäisiä kaupataan läjäpäin. En ole muuten kovinkaan perillä ko. tapahtumasta, mutta muutama suomalainen sinne matkustava on lupautunut kuljettamaan, jos löydän sieltä liskon itselleni. Eri asia sitten, että löydänkö. Ei noita tunnu mitenkään kymmenittäin olevan tarjolla.

Muutamia viestejä jo laitoin, katsotaan johtavatko ne mihinkään. Myös kahdelle suomalaiselle isolle alan kaupalle laitoin viestit, koska tajusin, etten niitä ollutkaan vielä kokeillut. Ainoalta suomalaiselta kasvattajalta kun en voi liskoa ottaa, sillä se olisi samaa sukua kuin mieheni lisko Shaskar.

Shaskar - se lisko, josta kaikki lähti. Melkoinen persoona.

Vastauksia odotellessa on hyvä miettiä vähän terraprojektia. Pohja on vieläkin liimaamatta ja takaseinää varten hankittu DC-Fix -kalvo kiinnittämättä, joten oikeastaan mikään ei ole edennyt mihinkään. Myös loput tarvikkeet on edelleen tilaamatta. Kasasin juttuja vähän listoiksi, koska... mä nyt vaan satun tykkäämään listojen tekemisestä.

To Do:
- liimaa ja saumaa muovimatto
- liimaa taustakuva
- pese hiekat (mikäli päädyn käyttämään hiekkaa pohjalla, voi olla että alkuun pidän sanomalehtiä, jos saan pienen poikasen)
- keksi lisää sisusteita terraan
- keksi jonkinlainen kansiverkkoviritelmä lasien tilalle

Ostoslista:
- lämpölamppu
- uvb-loisteputki
- vesiastia
- lämpömittarit
- pidempi jatkojohto

Jotta tekeminen ei loppuisi tähän, on parvekkeella jyrsijöiden käytössä ollut pienempi akvaario odottamassa, että irroittaisin hajonneen päätylasin ja korvaisin sen pleksillä, joka on jo valmiina odottamassa. Se on ollut siellä paljon pidempään kuin uskottekaan - jo kauan ennen kuin hankin tuon isomman terran. Se toimi Shaskarin väliaikaisena asuntona muuton takia ja hajosi siis muutossa.

Mietin, että tuohon voisi joskus ottaa jonkun pienemmän liskon, ehkä kiipeilevän, jolloin akvaarioon voisi rakentaa ovet ja käyttää sitä pystymallina. Olen nimittäin kerran sellaisen rakennellut exälleni lähes samanlaiseen akvaarioon madagascarin päivägekkoa varten. Tai vaihtoehtoisesti säästän tuon mahdollisia sinikielivauvoja varten.

Pitäkää peukkuja, että suomukaveri löytyisi jostain!

-5,1kg

Tosca on ollut mulla alle kaksi kuukautta.

Sinä aikana multa on huomaamattani lähtenyt 5,1 kiloa painoa.

Viimeisen 2,5 viikon aikana on näistä lähtenyt 2,6 kiloa, mikä on jo ehkä vähän turhan suuri vauhti. Ja tämä siitä huolimatta, että olen syönyt kuin possu - uunimakkaraa, jäätelöä, kakkua... Papan nimipäiväkahvit ynnä muuta. Myös salilla käynnit on erinäisten syiden takia jääneet vähiin, ehkä 2 tai 3 kertaa tuon 2,5 viikon aikana ehtinyt salille.

Kiitos, Tosca ♥

Kyllä sen huomaa, että hyvin satunnaisten lenkkeilyjen sijaan ulkona tulee käytyä kolmesti päivässä, joista yksi vähintään tunnin mittainen. Ja koska koira, siirryn pois mukavilta auratuilta kävelyteiltä rämpimään pieniä tai olemattomia polkuja keskelle metsää. Lumi tekee metsäretkistä varmaan tuplasti raskaampia.

Kunnon kohoamisen on myös huomannut selvästi, kun olen pieniä pätkiä juossut. Jaksan pidemmälle kuin ennen! Kuntosalilla alkulämmittelyssä syke ei kohoa crosstrainerilla lähelle kahtasataa, vaan pysyy järkevissä lukemissa, joten jotain on silläkin tasolla tapahtunut. Kunhan lumet sulavat, päästään Toscan kanssa ihan oikeasti treenaamaan juoksemista (ja ehkä canicrossiakin - vetovaljaat ja vyö löytyy, vain sopiva joustoremmi puuttuu niiden välistä). Kenkähyllystä puuttuu nastapohjaiset juoksukengät, joten vielä en lähde tuonne liukastelemaan.

Tosca itse treenaa takapään lihaksia kiipeilemällä.

Olen ihan oikeasti hämmentynyt. Yli viisi kiloa on lähtenyt ihan itsestään. Kohtahan mä painankin jo alle 70 kiloa, josta on sitten enää 15 kiloa matkaa tavoitteeseen. Tällä vauhdilla tavoite häämöttäisi jo puolen vuoden päässä, mutta ehkä pyrin mielummin laihtumaan vähän hitaammin. Jos kroppa nyt sattuu suostumaan yhteistyöhön siltä osin. Pääasia kai, että suunta on oikea.

Ainakaan ei tarvitse pelätä, että tällä kertaa elämänmuutos ei jäisi pysyväksi. Tosca ei nimittäin ole lähdössä multa mihinkään ja sen kanssa on ilo liikkua ja touhuta. Ehkä mun olisi syytä vähän tarkistella syömisiäni terveellisempään suuntaan, pikkuhiljaa, mutta muuten asiat menevät ihan oikeaan suuntaan.

Peilikuva ei edelleenkään varsinaisesti miellytä. Olen oppinut tulemaan toimeen sen kanssa, joten suurempaa ahdistusta se ei aiheuta. Mutta jospa sitä huomenna ehtisi tokotreenien lisäksi myös kuntosalille. Eiköhän se peilikuvakin siitä ala hiljalleen muuttua, kun läskiä lähtee ja lihaksia tulee.

Käykäähän myös koirablogin puolella katsomassa!

Siellä on taas kuvia ja videota ja vähän kai jotain tekstiäkin niiden välissä ;)

Oranssia lankaa

Mainitsinko jo, että värjäsin eräänä päivänä lankaa?

Kaikki lähti tästä kerästä.

Vaaleankeltainen ei oo mun väri. Muthei, 2 eurolla 50g kerä merinovillaa, why not? Teetee Helmen normaalihinta on kuitenkin siinä viiden euron paikkeilla. Tuo yksinäinen kerä huusi heti alusta asti päästä värjäyskattilaan ja vyyhditinkin sen heti kirpparireissua seuraavana päivänä.

50 gramman värjääminen 10 litran kattilassa tuntui kuitenkin aika... turhalta. Joten piti keksiä sille vähän kavereita. Niinpä vyyhdittelin pari Novita Pikkusiskoa ja yhden Isoveljen. Lisäksi laatikon pohjalta löytyi yksi 100 gramman Nalle valmiiksi vyyhditettynä. Nämä pääsivät sitten keltaisen kavereiksi.

Nalle oli vyyhditetty kahden tuolin ympärillä "jättivyyhdiksi," jonka ympärys oli varmaan jotain neljän metrin luokkaa. Pataan päätyi noin kaksi kolmasosaa vyyhdistä ja se odottaa, että värjäisin jäljelle jääneen osuuden mustalla. Siitä ei ole nyt kuvia, mutta eiköhän niitä sitten tule, kun ko. lanka on "valmis."

Kirpparilankojen pakastamista suositellaan, mutta eiköhän ne mahdolliset ötökät munineen kuole lilluttuaan tunnin verran lähes sata-asteisessa vedessä? Luotan siihen.

Helmi oranssina vyyhdillä.

Ja kerällä.

Oranssiksi muuttunut merinolanka piti heti kuvan räpsäisyn jälkeen saada kerälle. Muut vyyhdit olivat siinä vaiheessa vielä kosteita, koska olivat eri paikassa kuivumassa. Olin innoissani aloittamassa pipoa hetikohta tästä langasta, mutta ei se ihan mennyt suunnitelmien mukaan...

Olin jo katsonut ohjeen valmiiksi, kunnes tajusin, että ohjeessa on käytetty lankaa, jota on 50 grammassa 160m ja tässä sitä onkin 50 grammassa 200m. Molemmat oli merkitty fingering -paksuisiksi Raverlyssa. Joten eipäs se ohje niin vain käynytkään. Lisäksi tajusin, että tuohan pitää neuloa 2,5mm puikoilla, joita mulla on vain kahdet ja niistäkin toiset kaverilta lainassa ja molemmilla on sukkaprojektit kesken.

No, ei muuta kuin puikot heilumaan, että saan sukat valmiiksi. Ehkä vielä tämän talven/kevään kylmille ehdin saada oranssin pipon päähäni. Vaikka olisihan tuossa noita muitakin keskeneräisiä...

Ja sitten kuvat niistä Novitalaisista "seuralaisista"...

Isoveli ja pikkusiskot

Ja tässä samalla on hyvä tajuta, että ennen joulua värjäämistäni langoista on kuvat otettuna, mutta niitä ei ole kukaan jaksanut editoida. Kuvista iso kiitos miehelleni (jonka tosin sain melkein pakottamalla pakottaa kuvaamaan lankapötkylöitä).

Joten ei muuta kuin editoimaan ja... tässä teille vähän lisää lankaherkkuja (vaikka ovatkin novitalaisia). Näistä violetti isoveli ja violetti-pinkki 7veikka lähtivät miehen äidille joululahjaksi.

Violetti Isoveli. Miten mä sain tästä näin epätasaista?

Lahjalangat kaverikuvassa.

Tämän mä nimesin tässä editoidessa Mixedcandyksi.

Jotain tällaista voisi itsellekin värjätä... Tämä on
jättivyyhdillä värjätty, eli ehkä jopa vähän vois raidoittua.

Pinkki 7veikka jäi itselle.

Tästä ei millään kuvissa saa sen väristä kuin se on luonnossa.
Tämä on saman värinen kuin kaksivärisen langan pinkki!

Omaan laatikkoon jäivät myös nämä sievät Pikkusiskot.
Ihan tosissani edelleen ihmettelen, miten sain näistä
näinkin epäsolideja. Haluisin lisää...

 Kuvan ylimmäinen on uudelleen vyyhditetty, koska
vyyhti meni värjätessä vähän sotkuun, mutta oikeasti
se on ihan samanlainen kuin nuo kaksi muuta.

Loppuun vielä jonkinlainen yhteiskuva,
joka jäi näköjään vähän tummaksi.

Jätin lankakuvat nyt pieneen kokoon, kun niitä oli niin hurjasti, joten klikkailkaa ihmeessä isommaksi, niin näette paremmin :) Seuraavaksi voisin ehkä kokeilla uunivuokavärjäystä... Ja mies tilasi sukat! Mustasta langasta "veriroiskeilla" jonka varmaan toteutan solmuvärjäämällä punaista lankaa mustalla... Tai tilaan suosiolla värjärikavereilta kunnon pohjalangoista.

Tällä hetkellä puikoilla Tabula rasa -sukat,
Regian Allround colorista - kuin revontulia!

Jätän teidät nyt sulattelemaan lankakuvaähkyänne ja menen takaisin neulomaan...