Oho hupsista

HUOM: kirjoitettu edellisenä päivänä.

"Hyvin tää menee omalla painollaan, en mä ole ainakaan lihonut..."

Joo. Olin yhdessä vaiheessa jo 67,1kg, 10pvän paaston jälkeen. Siihen tuli puoli kiloa päälle, varmasti ihan nesteiden palautumisena. Miksi mä sitten nyt painan 69,5kg?! (tosin on myös turvonnut olo, mutta ei siitä millään kahta kiloa tule)
          Joo eli ei mene omalla painollaan, täytyy kytätä ja vahtia syömisiä. Tämä hyvin selvä. En mä ole vielä oppinut. Ja nyt ei muuta kuin eteenpäin. Kirjaimellisestikin! Tänään tullut taas istuttua ihan liikaa. Onneksi töissä joutuu seisomaan ja kävelemään. Vaikka se ei ole fyysisesti raskasta (varaston pakkaamotyö), on se kuitenkin aktiivisuutta. Ihan eri asia kuin istumatyö.

69,5 kilon kanssa kiloklubi sanoo, että tavoite on saavutettavissa 35 viikossa. 35 viikon päästä on tammikuun alku. Alunperinhän se näytti, että tavoite olisi saavutettavissa marraskuussa, joten ihan en ole pysynyt kurssissa. Eikä ihme. Ilman 10 päivän pakkopaastoa nielurisaleikkauksen jälkeen, olisin varmaan vieläkin yli 70 kiloinen.

No, hitaammin on parempi (kunhan en vain jojoilisi tällä tavalla, huoh). Nopeasti laihtumalla saa myös nopeasti ne laihdutetut kilot takaisin - usein vieläpä kaksinkertaisena. Kyllä mä ensi vuoden kesällä olen jo jonkinlaisessa rantakunnossa ja siitä lähtien aion myös pitää kiinni siitä. Silloin minulla toivottavasti on myös oma nelijalkainen personal trainer pitämässä huolta päivittäisestä liikunnan tarpeestani.

Eilen laitoin pitkästä aikaa kaiken kiloklubiin. Söin suhteellisen fiksusti, vaikka päivällinen jäikin (taas) välistä. Niinhän se aina jää ei-työpäivinä! Määrä kuitenkin ok. Laadussa näyttäisi silti olevan vähän sanomista, vaikka ihan suht fiksusti söin. No, antaa kiloklubin olla mitä mieltä haluaa. Tästä tää taas lähtee.

Eteenpäin, eteenpäin... Luovuttaminen ei oo vieläkään mielessä!

Mä oon tullut tänne voittamaan, en jaksa olla se sama luuseri enää.

Laitetaas nyt tämmönen söpöstelyluonnos piristämään postausta...

ps. käsityöpostauksia taas tuloillaan, parikin kappaletta...

Hetkeksi paluu ruokapäiväkirjaan

Jos taas hetken pitäisi kirjaa, että pääsisi takaisin jaloilleen...
Syömisten ja liikkumisen sijaan on ollut niin paljon muuta mielessä.

Maanantai 27.4.15
Sain syötyä oikean määrän. Lounaaksi tein kanapihvejä, riisinuudelia ja kasviksia - muistan taas hetken aikaa miksi ostan nimenomaan niitä isoja "pihvejä" enkä suikaleita. Niin mehukasta naminamia, että!

Illalla kävin kävelyllä, ensimmäistä kertaa uudessa ympäristössä (noloa...) ja ensimmäistä kertaa ilman takkia! Oli nimittäin 12 astetta lämmintä. Sports Trackerista vähän nippelitietoa:
Kesto: 37min
Matka: 2,8km
Keskinopeus: 4,5km/h
(sykemittari on vielä muuton jäljiltä "jossain")

Tässä on kävelymatkan päässä uimaranta ja hienoa maastoa. Toivottavasti saisin pian kämppiksen äidin koiran taas lainaan... Toivottavasti joskus myös sen ihan ikioman nelijalkaisen.

Tiistai 28.4.15
Menin illalla aikaisin (tai no kymmeneltä) nukkumaan, sillä herätys oli viideltä. Hyi. Liian lyhyiden ja laadultaan surkeiden yöunien jälkeen töihin klo 6-14. Onneksi päivä oli tekniikan takkuilun takia erittäin leppoisa, ei tarvinnut pitää kiirettä. Olen siis varastolla töissä, pakkaamossa.

Nyt klo 16 on hyvä huomata, että on (taas) syönyt joka aterialla ihan liian vähän. Liikuntapuoli onneksi tuli ihan hyvin hoidettua töissä ja nyt on jalat taas sen tuntuiset, mitä ne nyt aina on, jos tottumaton seisoskelee töissä 8 tuntia.

Korjasin asian syömällä kaksi ihanaa raikasta kanatortillaa runsaalla salaattitäytteellä. Tiistai on pulkassa.

Keskiviikko 29.4.15
Tämä päivä meni vanhempien luona. Siellä tulee aina syötyä suhteellisen järkevästi ja riittävän usein. Siellä aika ei myöskään kulu pelkästään paikallaan istuskelemalla.

Samalla reissulla rallipäärynä -lempinimen saanut pösöni sai alleen väliaikaisesti iskän alumiinivanteilla olevat kesärenkaat. Kyllä nyt näyttää hienolta! Jossain vaiheessa siis saan kyllä omatkin renkaat, omille alumiinivanteille.

Rallipäärynä ja alumiinivanteet.

Illalla kotona odottikin pakkaaminen, sillä torstaiaamuna koittaa lähtö vapun viettoon. Rallipäärynällä. MP3-soitin on ladattu täyteen musiikkia aux-piuhan kautta autossa nautittavaksi, sillä odotettu ajoaika on n. 5 tuntia. Kun vielä joskus saisi paremmat kaijuttimet, ettei tulisi aina pää kipeäksi musiikin kuuntelusta...

Maanantaina minulla onkin sitten hieronta, lisäksi varmaan töitä muutamana päivänä ja tavoitteena on syödä oikein ja liikkua riittävästi.

Ensi viikkoon ja hyvää vappua!

Lisssshkoja keittiössä!

 Tuunasin kaverille patakintaat n. kuukausi sitten. Kuvia, olkaapa hyvät.

Kahdesta tällaisesta lähdin liikkeelle. Kuva IKEAn nettisivuilta.

Tylppä neula + mustaa ja violettia puuvillalankaa = liskoja!

Ja nyt tosiaan kun kämppiksiksi päädyttiin, päätyivät sattumalta nämä patakintaat myös minun käyttööni. Tällä tyylillä olen tuunannut aiemmin jo muutamat samanlaiset patakintaat - kannattaa kokeilla, jos tykkää vohvelikirjonnasta!

Näissä tein ensin ääriviivat mustalla, sitten violetilla "raidoitin" molempiin suuntiin saadakseni tasaisen väripinnan. Onnistuin mielestäni aika hyvin. Kaverikin näytti tyytyväiseltä.

Voisin jossain vaiheessa laittaa kuvia myös uusista neuleprojektipussukoista, joita ompelin aiemmin... Tällä hetkellä virkkaan jotain pussukan tai laukun tyylistä kimallelangasta, saa nähdä mitä siitä tulee.

Kuinka paljon mahtuu yhteen viikkoon?

Heipparallaa taas pitkästä aikaa. Elämässä sattuu ja tapahtuu taas paljon kerralla.

Erosin. Muutin toiselle puolelle Tamperetta. Sain osa-aikaisia keikkahommia varastolta. Vaakaa en ole juuri ehtinyt tuijotella ja kiireen ja stressin keskellä on syömisetkin menneet ihan omalla painollaan miten sattuu. En edes tiedä onko suunta ollut ylös- vai alaspäin. Veikkaukseni on, että olen syönyt liian vähän. Taas.

Nielurisaleikkauksesta toipuessani hukkaamastani 4,4 kilosta puoli kiloa näytti tulleen takaisin kun viimeksi punnitsin (14.4. paino: 67,6kg). Ehkä huomenna pääsen punnitsemaan itseni uudelleen, mikäli löydän vaa'an muuttolaatikoiden syövereistä. Uskon kuitenkin että nyt olen lopullisesti alittanut sen 70 kilon rajan. Harmikseni vyötäröltä ei kuitenkaan tunnu lähteneen oikein mitään, mittanauha näyttää tasan samaa kuin aiemminkin.

Töissä sentään joutuu olemaan seisaallaan ja kävelemään (jalkaparat, toivottavasti tottuvat pian). Muutossa on toki tullut ravattua laatikoiden ja kalusteiden kanssa ympäriinsä. Muuten en olekaan sitten ehtinyt liikkua, mutta eiköhän tässä ole silti tullut liikuttua enemmän kuin tavallisesti.
          Nyt on vielä kämppiksen muutto, oman sängyn ja sohvan nouto ja irtoroinan järjestely edessä, joten loppuviikollekin riittää aktiviteettia. Viikonlopuksi on tulossa (taas) ihan parasta seuraa, kavereita eri puolilta Suomea ♥ Joten eiköhän viikonloppunakin tule touhuttua sitä sun tätä. IKEA on ainakin listalla, koska meiltä puuttuu täältä vaikka mitä tarpeellista ja minulta löytyy lahjakortti sinne.

Päiväohjelmaan voisi kuitenkin ottaa taas pienet kotijumppahetket, alkuun vaikka joka toinen päivä, sitten myöhemmin vaikka pari vapaapäivää viikossa. Vähän kyykkyjä, erilaisia vatsalihaksia, nyt on käsipainotkin käytettävissä. Mitähän kaikkea sitä keksisikään?

Muutto. Tosiaan...

Joskus voisi ottaa kuviakin, kun saa tavarat järjestykseen, mutta alla pohjapiirustusta huoneestani. Tämän tavaramäärän kanssa järjestys on pakko suunnitella koneella etukäteen, että löytää fiksun ratkaisun järjestykselle. Tätäkin järjestystä varten tuli pyöriteltyä virtuaalikalusteita pitkin näyttöä aika pitkään.

Mullahan siis olisi tässä ihan parvekekin, mutta se on julkisivuremontin takia poissa käytöstä puoleen kesään asti. Höh, koska olisin halunnut kasvattaa ämpäriperunaa ja nyt se ei oikein onnistu. No, ainakin loppukesästä pääsee grillailemaan sähkögrillillä, jos sellaisen löydän.

Lisäksi ikkunan alla on vanha arkku ja pieni sohvapöytä...
Joku unohti laittaa ne tähän pohjapiirustukseen... köh...

Vähän piirtelyjäkin pitkästä aikaa tänne.
Tässä oma hahmoni/sonani, paimenkoira tottakai.

Osa kaveriporukkaa eläinmuodossa,
minä tuo oikean puolimmainen koiraotus.

Nyt jatkuu tavaroiden järjesteleminen! Kuinka paljon voi olla tavaraa yhdellä ihmisellä...?

Nielurisaleikkausta ja pakkopaastoa

Blogin päivittely vähän jäi. Mutta täällä taas, jatketaan...

Ohessa postaukseen liittymättömiä kuvia blogihiljaisuuden ajalta.

Gore-tex -kalvolla varustetut ns. huonomman kelin lenkkarit!
Näillä(kin) kävelis vaikka kuuhun asti!

Paino ehti maaliskuun alussa käydä jo tasan 71 kilossa. 25.3. paino oli 71,5kg. Samaisena päivänä joitain tunteja myöhemmin makasin leikkauspöydällä.

Nielurisojen poisto, ei mitään sen dramaattisempaa.

Odotettu ja toivottu, mutta myös pelätty operaatio. Joka olisi pitänyt tehdä jo kauan kauan sitten, jos olisi ollut viisaampi. Toipumisaika 2 viikkoa.

Reilu viikko kulunut. Mitään kovin kiinteää en ole saanut alas, sattuu. Lääkkeitä on sitten mennyt senkin edestä, nyt jo onneksi vähenemään päin. Ja mehua ja marjakeittoja. Painoa lähti tasan viikossa 3,7 kiloa (eli painoin 67,8kg 1.4.) ja suunta jatkunee, kunnes pystyn taas kunnolla syömään. Tällä hetkellä kun ihan nesteidenkin nieleminen on hiiiidaaaasstaaaa.

          Läskiähän tässä pakkosyömälakossa ei hirveästi lähde, joten katsellaan sitten, miten paljon tulee rytinällä takaisin. Aion kyllä alusta asti pitää kiinni tästä projektistani, eli en vedä ensimmäisenä kymmentä pitsaa napaani, kun jotain pystyn syömään.

Toipumisen jälkeen pääsen toivottavasti reippaasti taas ulkoilun ja kotitreenien pariin. Ja ennen kaikkea, olen todennäköisesti enemmän terveenä ja vähemmän sairaana / puolikuntoisena! Se tekee hyvää tälle projektille, koska sairaana maatessa kaikki aika menee harakoille.

Toistaiseksi myös puhuminen sattuu ja välillä ääntä ei edes tule. Mutta viikon päästä olen toivottavasti jo täysin kunnossa.

Few days later...

Painoa on pudonnut lisää = ruoka ei vieläkään mee. Nyt paino 67,1kg (4.4.), mutta sentään edistystä siinä, että olen jättänyt kipulääkkeet lähes kokonaan (1x panacod / vrk nyt parina päivänä).

Kaikesta päätellen kohta voisi hiljakseen yrittää maistella hieman ravitsevampia juttuja, kunhan ei mitään kovaa ja "terävää". Syöminen (kuten juominenkin) on vielä varmasti ihan äärimmäisen hidasta ja mitään kuumaa en edes yritä. Mutta kohta on pakko saada jotain kunnon ravintoa tähän elimistöön, ettei käy hullusti.

Leikkausta edeltävänä viikonloppuna meillä oli
tällainen pieni koiruus ja kavereita kylässä :3

Tämä kuva on kaverin luona samana viikonloppuna otettu.

Nyt lähden ensimmäistä kertaa asunnosta ulos KYMMENEEN päivään, voitteko uskoa!

Palailen pian, ainakin valmistuneiden käsitöiden merkeissä ;)

Viikko 6 ja 7

Viidennen viikon hurja 1,4 kilon pudotus ei anna syytä laiskottelulle

tai syömisen kanssa lipsumiselle, joten samaa rataa eteenpäin!

- VIIKKO 6 ja 7 -

Viikon tavoite on pitää painon ja mittojen suunta tiukasti alaspäin, sekä lisätä veden juomista ja liikuntaa. Haluaisin myös käydä uimassa. Yksin. Kilometrin. Latasin sunnuntaina bussikortinkin varten - täällä Tampereella uimahallikäynnin voi maksaa bussikortilla.

Ja haluaisin saada tällä viikolla jotain valmiiksi. Jotain. Ihan sama mitä.

Maanantai 9.2.15
Leipäaamupala. Lounaaksi eilistä lohta (nam!), riisinuudelia ja kasviksia. Eli ihan samaa kuin eilen. Päivälliseksi söin viime viikolta jääneen jauhelihakastikkeen kurkunsiivujen kanssa ihan vain tyhjentääkseni jääkaappia. Välipala jäi välistä, mutta kalorimäärä iltapalan (Alpron vanukas) jälkeen on ihan just sitä mitä pitikin.

Ennen lounasta kävin miehen kanssa kävellen kaupassa (yhteensä tunti kävelyä). Ostin CD-RW -levyjä. Nyt saa musaa autoon! Kun vaan löytäisi kaikki hyvät biisit...

Illalla tein neulemerkkejä. Nyt kun viimein on koruvaijeria ja "stoppareita" sitä varten. Vanhempien luota löytyneet kirjainhelmet innoittivat alkuun. Täytyy vaan löytää loputkin helmet ja tarvikkeet jostain. Tässä siis mun ensimmäiset neulemerkkikokeilut:

Fox, dog, wolf, deer ja burd (=bird, inside-juttu kavereiden kesken)

Ajattelin ensin, että nää on tällänen sekalainen joukko vaan,
mutta toisaalta nää kyllä sopii ihan tälläsenä settinäkin olemaan.

Neulemerkkejä käytetään siis puikoilla silmukoiden välissä, merkitsemässä esimerkiksi kavennus- tai lisäyskohtaa tai muuta tärkeää. Saman asian ajaisi esimerkiksi lenkiksi solmittu värikäs langanpätkä, mutta onhan nää nyt paljon kivempia! Kirjainhelmiä täytyy äkkiä pistää tilaukseen eBaysta, loppuivat mokomat kesken.

Tiistai 10.2.15
Tiistai meni pitkälti työhakemusten kimpussa. Söin lounaalla ja päivällisellä vieläkin sitä lohta. Vaikka se onkin suurinta herkkuani, niin nyt alkoi kyllä jo tulla korvistakin sitä...

Lounas

Syömisten määrä JA laatu oli tänään oikein passeli. Siitä plussaa. Koko päivän istumisesta miinusta, isosti miinusta! Mur! Ei saa istua koko päivää.

Keskiviikko 11.2.15
Tänään piti olla neulemiittipäivä. Eilen kiusannut kurkku olikin sitten aamulla ihan oikeasti kipeä ja muutenkin olo kurja. Kipeänä on kurjaa ja ruokakaan ei oikein maistu, joten olen yrittänyt mussuttaa kaikkea pientä pitkin päivää, enkä todellakaan ole pitänyt kirjaa mistään. Silloin kun olen kipeä, olen kipeä, enkä rupea miettimään mitä ja paljonko syön - jos jotain menee alas, se on hyvä.

Tää on nyt toinen kerta tän vuoden puolella kun olen kipeä ja molemmilla kerroilla kurkku. Syyttävä sormi osoittaa nielurisoja, joista pääsen puolen vuoden sisällä eroon lopullisesti. Leikkausajasta ei ole vielä tietoa. Ja minä kun vielä epäröin, kun lähetteen pyysin - nyt en kyllä epäröi enää, tää on oikeesti pyllystä olla kokoajan kipeenä. Leikkauksen toipumisaika vaan pelottaa aika kovasti.

Tostai, perjantai, lauantai... Torstai taas.
Sairaana. Sairaslomaa myös elämäntaparemontista - olin koko tämän viikon mittaisen jakson hyvin vähällä syömisellä, osan päivistä jopa käytännössä syömättä. Kiukkuinen angiina JA ärhäkkä korvatulehdus. Kävin välissä nimittäin kahdesti lääkärissä ja toisella kerralla sain laajempikirjoisen antibiootin ja kovemman kipulääkkeen.

Tiistaina vai keskiviikkonako se oli, kun huvikseni kävin vaa'alla. 70,9kg (-1,8). Tiedän, että siitä häviävän pieni osa on läskiä. Sairaana lähtee painoa kaikkialta paitsi sieltä mistä pitäisi. Nesteet sentään tulee juoksujalkaa takaisin, kun paranee, mutta lihakset vaatiikin sitten sitä liikkumista palautuakseen. Jännäilen siis sunnuntaita ja seuraavankin viikon sunnuntaita, että näen mitä tässä on oikeasti tapahtunut.

Torstaina 19.2. angiina alkaa olla selätetty, mutta korvat edelleen ihan lukossa ja ilm. tärykalvon toinen puoli ihan täynnä jotakin. Kuulo on todella huono, minkä lisäksi kovat äänet sattuu. Oma puhe kuulostaa kauhean kovalta ja mies kommentoi, että puhun kauhean hiljaa. Niin, äänikin tosiaan oli pahasti hukassa, mutta nyt pystyn jälleen puhumaan jonkin verran.

Tein tänään myös lisää neulemerkkejä, kolme viiden merkin settiä päätyi ihan myyntiin asti. Vaikka eihän niistä paljoa voi pyytää, mutta kun nyt materiaalikustannukset saa peitettyä - ihan omaksi iloksihan niitä tulee kuitenkin väkerrettyä. Ja eBaysta tilasin vihdoin - yllätys yllätys - lisää helmiä!

Perjantai 20.2.15
Ei tunnu perjantailta. Aamiaiseksi pieni mukillinen mustikkasoppaa ja alpron suklaavanukas (hyviä! ei erota maidottomaksi). Iltapalaksi tasan sama. Niiden väliin mahtui vain Kotipizzassa syöty Tropicana -pitsa. Josko huomenna sitten paluu normaaliin arkeen, kun ruoka alkaa jo jotenkuten maistua. Päivän kalorimäärä jokatapauksessa hyvä, vaikka kaikki muu menikin päin mäntyä.

Korvien tilassa ei muutosta. Uhmasin niitä kuuntelemalla musiikkia kuulokkeilla, eikä se ainakaan pahentanut tilannetta. Volyymia tosin sai olla enemmän kuin normaalisti ja silti musiikki kuulosti vaimealta.

Lauantai 21.2.15
Aamupalaksi leipää ja lohta. Ja paljon vettä. Aika palata fiksumpaan syömiseen.

Lounaaksi kanaa, riisinuudelia (taaaaaas), kasviksia ja vähän pinjansiemeniä. Ja tadaa! Juuri oikea määrä kaloreita. Ja kiloklubi valittaa, että saan liikaa proteiinia... Välipalaksi mehujää ja päivälliseksi pari leipää. Vielä jäi sopivasti syömättömiä kaloreita iltapalalle, jonka aion toteuttaa Alpron vaniljajogurtista ja marjoista.

Lounas

Ennen lounasta kävin tosiaan 35 minuutin kävelylenkillä, uudet talvikengät tassuissa. Oli 30% alennuksessa = 40e. Oli hyvät, ei kastunu varpaat, enkä liukastunut. Kunhan pääsen vähän enemmän vauhtiin, otan käyttöön uudet gore-tex lenkkarit, jotka on just täydelliset, oikealla tuella mun jaloille! Ja -50%, tosin se alennus lämmitti lähinnä miehen rahapussia tällä kertaa. Jo olikin aika saada sekä uudet talvikengät että lenkkarit, joista ei mene jokainen vesitippa läpi. Kuiville keleillehän mulla on jo hyvät lenkkarit olemassa.

Tavoitteena ruveta parin viikon sisällä pienissä pätkissä juoksemaan lenkkien ohella. Nyt olen mallia "juoksin 10 metriä ja tuntuu kuin kuolisin" ja tavoite on "juoksin 10 kilometriä ja vielä vois toisen samanlaisen lenkin vetää perään." Aloittelen varovasti, takana tosiaan se angiina ja koivet ärtyy hirmu helposti (penikkatauti).

Lauantain iltapala ja sunnuntain aamupala näyttivät molemmat tältä.

Sunnuntai 22.2.15
Paino 72,0kg (+1,1kg)
Vyötärö 83cm (-1cm)
Reisi 63,5 cm (-0,5cm)

Sieltähän se paino tuli jo takaisin, minkä kipeänä paastotessa tiputin. No ei nyt kokonaan, mutta yli puolet. 700 grammaa jäin siis voiton puolelle ja nyt toivottavasti alamäki jatkuu painon suhteen. Ei tuo 700g ole kahdelle viikolle kummoinen saavutus, mutta on se aina 700g eteenpäin kuitenkin.

Aamiaiseni näytti samalta kuin eilinen iltapala. Tää on niin hyvää! Eli Alpro Mild & Creamy + mansikoita ja mustikoita pakkasesta sulatettuna.

Lounas

Lounaaksi tein jauhelihapihvejä (uunissa, maidottomia ja vehnättömiä ja possuttomia), joiden kanssa söin pari sipulirengasta, riisiä, porkkanaa ja maissia. Fiksuna otin tällä kertaa 17% jauhelihaa 10%:n sijaan, joten ei tarvinnut syödä itseään ihan ähkyyn asti. Voitteko uskoa, että laihtuminen vaatiikin nälässä olemisen sijaan sitä, että miettii, miten voisi pienentää annoksia, kun ei muuten jaksa syödä kaikkea. Ja lisäksi pitäisi vielä muistaa syödä kamalan useinkin! Ei tässä ehdi hirveästi nälkää nähdä.

Tänään olen ommellut vähän. Pitäisi jatkaa. Karvakangasta on siis käsittelyssä, teen muutaman hännän myyntiin. Niistä jutuista enemmän toisessa blogissa.

*****

Ensi viikkoon lähden positiivisin mielin, yritän päästä useammin ulos ja liikkeelle. Juomisen määrään pitäisi edelleen kiinnittää huomiota. Toivottavasti ensi viikolla putoaa vähintään se puoli kiloa, joka olisi siis suositeltava vauhti laihtumiseen.

Yleisesti tästä laihduttamisesta on nyt jäänyt kyllä hyvä maku suuhun, eikä tämä tunnu miltään "kuurilta" joka sitten joskus lopetetaan ja palataan takaisin vanhaan. Ihmettelen vaan, miten saan ruokavaliooni tungettua 500 kaloria enemmän (tai vielä enemmän jos liikun ahkerasti!) kun nytkin tekee tiukkaa saada tarpeeksi kaloreita kasaan erityisesti lounaalle.